Majid Majidin elokuva The Willow Tree oli saamassa ensi-iltansa 17. NatFilm-festivaaleilla. Ohjaaja kuitenkin perui elokuvan esittämisen vedoten Jyllands-Posten-lehden aiheuttamaan kiistaan islamilaisen profeetta-Muhammadin pilapiirroskuvasta. Majidin mukaan julkaisu loukkasi muslimiväestöä ja ei kunnioittanut uskontojen pyhien pyhäkköjen rajoja. Tämä johti hänet ajatukseen tehdä elokuva profeetta Muhammedista. Myöhemmin tehdäkseen käytännöllisemmän vastauksen sanomalehden loukkaavaan tekoon hän otti aiheeksi islamin profeetan.
Ajattelin itsekseni, miten he voivat järjestää minulle kunniatilaisuuden maassa, jossa uskomuksiani ja pyhyyksiäni loukataan… Niinpä sanoin kirjeessä, etten voi osallistua seremoniaan (maassa), jossa pyhimpiä pyhyyksiäni häpäistään. Sen sijaan, että reagoisi islamilaisiin pyhyyksiin kohdistuviin loukkauksiin, on parempi ryhtyä toimiin islamilaisen kulttuurin esittelemiseksi, ja siksi elokuvan ”Muhammad (rauhaa vailla)” tuotanto aloitettiin 7 vuotta sitten.”
– Majid Majidi vaiston jäljittämisestä Muhammad-projektin aloittamiseksi: The Messenger of God.
KehitysEdit
Tuotannon esituotanto alkoi lokakuussa 2007, ja ensimmäinen käsikirjoitusluonnos oli valmis maaliskuussa 2009. Vuoden 2011 alussa Qomin kaupungin lähelle rakennettiin valtavat, arviolta 100 hehtaarin (250 hehtaarin) kokoiset kuvauspaikat. Lavastus muistutti kuudennen vuosisadan Mekkaa ja Medinaa Muhammedin elämän alkuvuosina. Kaaban pyhäkön jäljennös rakennettiin syrjäiseen Mazraeh-ye Allahyarin kylään. Lokakuussa 2011 Majidi ilmoitti hankkeesta virallisesti ja kutsui sitä ”kunnianhimoisimmaksi ja kalleimmaksi elokuvaprojektikseen”. Hän ei vihjannut hankkeen nimestä tai sisällöstä, mutta lisäsi, että se ”toisi ylpeyttä Iranille ja iranilaisille”.
Seuraavaan kuukauteen mennessä kuvaukset olivat alkaneet, ja kulttuurista ja islamilaisesta ohjauksesta vastaava ministeri Mohammad Hosseini vahvisti, että elokuvaa Muhammadista oltiin kuvaamassa. Iranin hallitus rahoitti elokuvaa osittain. Tuottajaksi ilmoitettiin Mohammad Mehdi Heidarian, ja Shining Light (Noor-e-Taban) oli hankkeen rahoittaja. Marraskuussa 2012 julkaistujen tietojen mukaan elokuvan nimi oli kuitenkin Muhammad’s Childhood (Muhammadin lapsuus). Majidi katsoi, että monet muslimit tietävät vain vähän profeetan kasvatuksesta. Hänen tavoitteenaan oli tutustuttaa yleisö Jahiliyyahin (islamia edeltävä aikakausi) aikaan ja siihen, millaista se oli ennen profeetan ilmestymistä. Majidi muotoili käsikirjoituksen kuvaamaan Quraysh-heimoa ja sitä, miten profeetta kasvatettiin tätä taustaa vasten, mutta kehitti silti hyvin lujat periaatteet jo varhain.
Elokuvan kuvaaja Vittorio Storaro saapui Iraniin 30 hengen kuvausryhmän kanssa. Storato otti projektin vastaan keskusteltuaan Roomassa lyhyesti elokuvasta Majidin kanssa. Scott E. Anderson oli mukana visuaalisten efektien valvojana. Kroatialainen tuotantosuunnittelija Miljen Kreka Kljakovic nimettiin taiteelliseksi johtajaksi ja Giannetto De Rossi maskeeraajaksi. Pukusuunnittelijat Saksasta, Kroatiasta ja Sloveniasta valittiin elokuussa 2013.
Majidin mukaan hän ja historiantutkijoista ja arkeologeista koostuva tutkimusryhmä olivat konsultoineet shiia- ja sunnitieteilijöitä Iranista, Algeriasta, Marokosta, Libanonista ja Irakista varmistaakseen Muhammedin varhaisvuosien tarkan kuvauksen. Majidi kuuli myös juristeja ja pappeja selittääkseen näkemyksensä ja vaikutelmat, jotka hän halusi välittää elokuvalla. Hän tapasi ja keskusteli elokuvasta ajatollah Ali Khamenein kanssa, joka tuki ja katsoi lopullisen elokuvan. Ali Al-Sistani, ajatollah Wahid Khorasani ja iranilainen filosofi Ayatullah Jawadi Amuli olivat myös mukana. Majidin tutkimusryhmä pyysi neuvoja sunni-ulamilta, joiden joukossa oli turkkilainen Hayrettin Karaman. Puhuessaan lehdistötilaisuudessa Muhammadia esittävän logotyypin luomiseksi Majidi totesi, että elokuvan tarkoituksena oli taistella kaikkia länsimaiden mielissä olevia islamin vääränlaisia mielikuvia vastaan. Logon on suunnitellut kalligrafi Mohammad Jalil Rasouli. Mohammed Mahdi Heidarian, Noor-e-Taban Film Industry Company Productionin johtaja, vahvisti, että hänen yrityksensä oli käyttänyt 40 miljoonaa dollaria eeppiseen elokuvaan.
FilmingEdit
Valtaosa kuvauksista tehtiin salassa ja ilman uutisointia, jolloin toimittajat eivät päässeet käymään kuvauspaikoilla tai raportoimaan niistä. Lisäksi Majidi puhui vähemmän näyttelijöidensä kanssa kasvotusten, ja useimmiten heidän piti puhua hänen avustajilleen. Mumbai Mirrorin haastattelussa Majidi totesi, että suuren mittakaavan kuvauksissa hän kohtasi monia hallinnollisia ja logistisia ongelmia. Koska 40 prosenttia tarinasta tapahtuu Mekassa 6. vuosisadalla, Majidi ja hänen tiiminsä loivat kaupungin sellaiseksi kuin se olisi ollut 1400 vuotta sitten. Kuvaukset tehtiin Qomin kaupungin lähelle Iraniin rakennetussa kuvauspaikassa. Myöhemmin kuvauspaikka nimettiin ”Profeetta Muhammedin elokuvakaupungiksi”, koska se oli rakenteeltaan ja alueeltaan mahtipontinen. Tietyt norsuja vaativat kohtaukset kuvattiin Bela-Belassa Etelä-Afrikassa. Vaikka meillä oli niukat lähteet eikä tuon ajan maalauksia, jotka olisivat auttaneet meitä prosessissa, tiimi yritti tehdä kuvauspaikasta historiallisesti mahdollisimman tarkan. Tämän lisäksi muilla kuvauspaikoilla heillä oli ongelmia rakenteiden, pukujen ja eläinten hankkimisen, elefanttien kuljettamisen ja valtavan ihmismäärän käsittelyn kanssa, sillä joinakin päivinä kuvauspaikalla oli lähes 3 000 statistia.
Elokuvan alussa on viesti, jossa todetaan, että elokuva sisältää historiallisia tosiasioita sekä vapaita henkilökohtaisia vaikutelmia profeetta Muhammedista. Näin ollen osa elokuvan tapahtumista ei todellisuudessa tapahtunut tosielämässä, mutta ne ovat todellakin samankaltaisia kuin profeetan elämäkerran tapahtumat ja jotka osoittavat hänen armonsa, siunauksensa ja myötätuntonsa koko ihmiskuntaa kohtaan riippumatta siitä, olivatko he muslimeja vai eivät. Majidi totesi, että näiden kohtausten esittämisen tavoitteena on osoittaa, että koko olemassaolo saattoi tuntea profeetan läsnäolon sekä hänen armonsa.
Iranian Film Daily -lehden haastattelussa Majidia siteerattiin sanomalla: ”Kokonainen kaupunki sekä täysimittainen Mekka luotiin uudelleen pienintä yksityiskohtaa myöten.” Elokuvan käsikirjoitus kuvaa Muhammedin seikkailuja kaksitoistavuotiaaksi asti. Majidi lisäsi, että elokuva alkaa Muhammadin nuoruudesta, ja hänen lapsuutensa näytetään takaumien kautta. Tekijät valitsivat ajanjakson ennen kuin Muhammadista tuli profeetta. Ottaen huomioon vaikeudet ja islamilaiset uskomukset Muhammedin kasvoista Majidi totesi: ”Profeetan kasvoja ei näytetä elokuvassa. Piilottamalla hänen kasvonsa teen hahmosta katsojan kannalta kiehtovamman.” Kuvaaja Storato, kompensoi kasvojen ilmeen keskittymällä muihin ilmaisun välineisiin, kuten kameran liikkeisiin valaistuksen avulla. Lisäksi käytettiin toista Steadicam-kameraa, joka keskittyy profeetan näkökulmaan, muuta kuin muutamaa kameraa muille näyttelijöille. Elokuvan kuvataajuutta nostettiin 24 kadrista sekunnissa 30 kadriin sekunnissa, jotta liikkeestä saatiin sulavampaa.
Kaikkea projektiin liitettyjä kiistoja selventääkseen Majidi sanoi: ”Elokuva ei sisällä mitään kiistoja eikä eroavaisuuksia shiialaisen ja sunnalaisen näkökulman välillä.” Tarina päättyy hänen matkaansa Syyriaan ja kohtaamiseen Bahiran kanssa.
JälkituotantoEdit
Jälkituotantotyöt alkoivat Münchenissä lokakuussa 2013. Vuonna 2014 Majidi paljasti, että elokuva valmistuisi vuoden 2014 loppuun mennessä ja se esitettäisiin Fajr International Film Festivalille Iranissa. Vuoden 2014 puolivälissä elokuva oli jälkituotannon loppuvaiheessa. Tammikuussa 2015 työskenneltiin erikoistehosteiden ja musiikin sävellyksen parissa. Helmikuussa 2015 Majidi oli Ranskassa selvittämässä äänitekniikkaan liittyviä kysymyksiä.