Cahokian alueen suurin röykkiö, Pohjois-Amerikan mantereen suurin ihmisen tekemä savikumpu, on Monks Mound (Mound 38). Se on saanut nimensä trappistimunkkien ryhmästä, joka asui yhdellä läheisistä röykkiöistä. Munkit eivät koskaan asuneet suurimmalla röykkiöllä, mutta hoitivat sen ensimmäistä terassia ja lähialueita puutarhassa.
Kröykkiön pohjan ympärillä on epäilemättä jonkin verran rinteen huuhtoutumista; vain kaivaukset voivat paljastaa sen todellisen pohjan. Vuoden 1966 UWM-kartan avulla voidaan arvioida röykkiön kokoa. Jos 130 metrin (426,5 jalan) korkeus merenpinnasta otetaan pohjan korkeudeksi, röykkiön pohjois-eteläsuuntainen ulottuvuus on 291 metriä (954,7 jalkaa) ja itä-länsisuuntainen ulottuvuus 236 metriä (774,3 jalkaa). Tämä tietysti kasvaa, jos käytetään alempaa korkeutta. Esimerkiksi, jos käytetään 128 metrin (419,9 jalkaa) korkeusviivaa perustana, saadaan pohjois-eteläsuuntaiseksi ulottuvuudeksi 320 metriä (1 049,9 jalkaa) ja itä-länsisuuntaiseksi ulottuvuudeksi 294 metriä (964,6 jalkaa).
Käytettäessä 130 metrin korkeusviivaa perustana korkeus on 28,1 metriä (92,2 jalkaa); käytettäessä 128 metrin korkeusviivaa korkeus on 30,1 metriä (98,8 jalkaa). On mahdollista, että 130 metrin korkeusviivan osoittamat pohjois-eteläsuuntaiset ja itä-länsisuuntaiset mitat ovat lähempänä röykkiön pohjan todellisia mittoja. McAdams (1882) ilmoittaa korkeudeksi 108 jalkaa (32,9 metriä), Thomas (1894),100 jalkaa (30,5 metriä) ja Peterson-McAdams (1906) 104,5 jalkaa (31,8 metriä). Näiden eri tietojen perusteella näyttää siltä, että korkeus on tällä hetkellä noin 30,5 metriä (100 jalkaa). Vuoden 1968 raportissa Monks Moundin kiinteäydinporauksesta Reed et al. antoivat likimääräiseksi pohjois-eteläsuuntaiseksi ulottuvuudeksi 1 037 jalkaa (316,1 metriä), itä-länsisuunnassa 790 jalkaa (240,8 metriä) ja korkeudeksi 100 jalkaa (30,5 metriä).
Monks Mound on myös ainoa röykkiö, jossa on enemmän kuin kaksi terassia Cahokian alueella ja itse asiassa suuressa osassa koko itäistä Pohjois-Amerikkaa. Kaikki kartat ja rekonstruktiot röykkiöstä kuvaavat neljää terassia tai tasoa ; ensimmäinen terassi on alin ja neljäs korkein. Laajin terassi, ensimmäinen, ulottuu Monks Moundin eteläpäähän. Tämä ensimmäinen terassi kohoaa keskimäärin noin 10,7 metriä (35 jalkaa) ympäröivän maanpinnan yläpuolelle. Patrick teetti Monks Moundista erityisen yksityiskohtaisen kartan, joka on päivätty 5. marraskuuta 1876. Kartassa ensimmäinen terassi on 0,71 hehtaaria (1,75 eekkeriä), ja sen etupuoli kulkee kulmassa ”83° pohjoista leveyttä”. Käyttämällä 129 metrin korkeusviivaa UWM-kartan mukaan korkeus ympäröivän alueen yläpuolella on noin 9,8 metriä (32,1 jalkaa).
Yksittäinen piirre, jota ei ole merkitty Patrickin karttaan, mutta joka ilmeisesti on aina ollut osa ensimmäistä terassia, on merkitty UWM-karttaan. Ensimmäisen terassin länsipuolella nousevan rinteen siltamainen uloke johtaa ylös kolmannelle terassille. Pohjois-eteläsuuntainen uloke oli luultavasti aikoinaan säännöllisempi, sillä sen luoteissivun läpi kulkee tielinja. Tie rakennettiin ilmeisesti 1800-luvun alussa, kun T. A. Hill asettui asumaan neljännelle terassille. Ensimmäisen terassin lounaiskulmaan tehdyt kaivaukset ovat osoittaneet, että intiaanit rakensivat osan tästä harjanteesta, ja siellä sijaitsi pieni tasankokumpu.
Monks Moundin ensimmäisen terassin tärkein piirre on etelään ulottuva uloke, joka on samassa linjassa kolmannen ja neljännen terassin keskipisteen kanssa. Patrickin kartassa tämä projektio on esitetty yksityiskohtaisesti, ja kolmannen ja neljännen terassin läpi on piirretty akseli, jonka suunta on ”North 6° East”. Tämä projektio ei ole keskitetty ensimmäisen terassin etupuolelle. Patrick osoittaa sen 94,5 metrin (310 jalan) etäisyydelle ensimmäisen terassin länsireunasta ja vain 56,4 metrin (185 jalan) etäisyydelle itäreunasta. Vuoden 1966 UWM-kartta on tältä osin yleisesti ottaen samaa mieltä Patrickin kartan kanssa, vaikka siinä näkyykin paljon epäsäännöllisempi projektio.
Tämä projektio on usein tulkittu maanpinnan tasolta ensimmäiselle terassille johtavaksi luiskaksi tai portaikoksi, ja siihen viitataan eteläisenä luiskana. Washingtonin yliopiston vuonna 1971 suorittamat kaivaukset viittaavat siihen, että näin todellakin on, sillä kyseiseltä alueelta löydettiin jälkiä, jotka ovat saattaneet olla hirsirakenteisia portaita.
Useimmat Monks Moundin rekonstruktiot osoittavat sen koostuvan neljästä hyvin tasaisesta ja hyvin rakennetusta terassista. Patrick teki Monks Moundista kaksi pienoismallia, joista toisessa se näyttää enemmänkin sellaiselta kuin sen ääriviivat olivat hänen havainnoidessaan sitä, ja toisessa ääriviivat on suoristettu. Valurautakopiot näistä malleista ovat Missouri Historical Societyn hallussa Jefferson Memorial Buildingissa St. Louisissa ja Harvardin yliopiston Peabody-museossa. Suurin osa terasseista on todennäköisesti restauroitu oikein näissä malleissa.
Mutta toinen terassi ei vastaa millään tavoin näitä rekonstruktioita. Patrickin kartassa Monks Moundin luoteisneljännes on suhteellisen tasaisen kalteva ja kaareva. Hänen karttansa perusteella on vaikea määritellä mitään terassia tuolla alueella. Hänen mallissaan Monks Moundin luoteisneljännes näkyy kuitenkin pitkälti sellaisena kuin näemme sen nykyään, eli sarjana ulokkeita. Nämä ulkonevat melkein kuin ne ulottuisivat keskipisteestä, kuten ympyrän säteet tuossa kumpareen osassa.