2008 vaalit
Zimbabwen presidentin-, parlamentti- ja paikallisvaalit pidettiin 29. maaliskuuta 2008. Epäviralliset alustavat tulokset viittasivat Tsvangiraille ja hänen MDC-ryhmälleen suotuisaan tulokseen, mutta kun parlamenttivaalien tulokset julkaistiin päivien kuluessa vain hitaasti ja osittain (ja presidentinvaalien tulokset puuttuivat kokonaan), monet pelkäsivät Mugaben ja ZANU-PF:n manipuloivan vaalien tulosta omaksi edukseen. Tsvangirain MDC julkaisi 2. huhtikuuta oman laskelmansa presidentinvaalien tuloksista, joiden mukaan Tsvangirai oli saanut hieman yli puolet äänistä; ZANU-PF hylkäsi MDC:n väitteet. Myöhemmin samana päivänä virallisten tulosten mukaan Tsvangirain MDC oli saanut eniten paikkoja edustajainhuoneessa. Useita päiviä myöhemmin julkistetut senaatin tulokset paljastivat jakautumisen MDC:n ja ZANU-PF:n välillä, ja jälkimmäinen sai vain hieman suuremman osuuden äänistä. Kun presidentinvaalien tulokset julkaistiin virallisesti 2. toukokuuta, ne osoittivat, että Tsvangirai oli saanut 47,9 prosenttia äänistä, kun taas Mugabe sai 43,2 prosenttia. Koska hän ei kuitenkaan ollut saanut enemmistöä äänistä, olisi järjestettävä uusintavaalit, jotka myöhemmin määrättiin pidettäväksi 27. kesäkuuta.
Uusintavaaleja edeltävinä viikkoina MDC:n kannattajia ahdisteltiin ja heidän kimppuunsa hyökättiin; joitakin murhattiin. Poliisi pidätti toistuvasti Tsvangirain sekä useita muita MDC:n virkamiehiä ja kannattajia, ja puolueen pääsihteeri Tendai Biti pidätettiin ja häntä syytettiin maanpetoksesta. Väkivallan ja pelottelun lisääntymisen vuoksi Tsvangirai ilmoitti 22. kesäkuuta vetäytyvänsä vaaleista vedoten siihen, että vaalit eivät voi olla vapaat ja oikeudenmukaiset maakunnan nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Vaalit kuitenkin pidettiin, ja Mugabe julistettiin voittajaksi huolimatta riippumattomien tarkkailijoiden väitteistä, joiden mukaan vaalit eivät olleet vapaat eivätkä oikeudenmukaiset.
Se, että vaalit ylipäätään pidettiin – samoin kuin vaalitulos – herätti laajaa kansainvälistä paheksuntaa erityisesti Mugabea aiemmin tukeneiden afrikkalaisten maiden hallituksissa, ja MDC:tä ja ZANU-PF:ää kehotettiin muodostamaan vallanjakohallitus. Tätä varten eteläisen Afrikan kehitysyhteisö (SADC) sponsoroi Etelä-Afrikan presidentin Thabo Mbekin johtamia neuvotteluja Tsvangirain, Mugaben ja Mutambaran välillä. Useita viikkoja kestäneiden neuvottelujen jälkeen kolme zimbabwelaisjohtajaa allekirjoittivat 15. syyskuuta 2008 kattavan vallanjakosopimuksen, jota kutsutaan poliittiseksi kokonaissopimukseksi (Global Political Agreement, GPA). Osana sopimusta Mugabe pysyisi presidenttinä mutta luovuttaisi osan vallasta Tsvangiraille, joka toimisi pääministerinä; Mutambara toimisi varapääministerinä.