Tässä katsauksessa on keskitytty dissosiatiivisen identiteettihäiriön (dissociative identity disorder, DID) karakterologisiin piirteisiin ja laajennettu ”tila vs. luonteenpiirre” -keskustelua dissosiatiivisten häiriöiden piiriin. Esitetään useita erilaisia teorioita, joissa DID kuvataan narsististen ja borderline-persoonallisuushäiriöiden muunnelmaksi, jatkumoksi tai komorbidiksi niiden kanssa. Tämän jälkeen esitetään hypoteesi, jonka mukaan DID:tä olisi parasta pitää erillisenä karakterologisena kokonaisuutena. Esitetään kaksi teoriaa, jotka kuvaavat persoonallisuushäiriötä, jonka pääasiallinen puolustuskeino on dissosiaatio. Kehittyneempi malli, jolla on mahdollisesti enemmän selitysarvoa, on ”dissosiatiivinen luonne”. Tässä skeemassa DID:tä pidettäisiin alemman tason dissosiatiivisena luonteenpiirteenä, jossa hyödynnetään dissosiaation primitiivisiä muotoja, joissa jakautumista tehostetaan autohypnoottisella puolustautumisella muuttuneessa tajunnantilassa. Nämä muuttuneet tilat saavat alkunsa vastauksena ulkoisen trauman aiheuttamaan ylistimulaatioon, mutta ne aktivoituvat uudelleen tässä ja nyt tapahtuvien intrapsyykkisten konfliktien palveluksessa. Tämän dissosiaation kaksoislaadun tunnustaminen vaikuttaa hyödylliseltä psykodynaamisessa hoidossa, joka mahdollistaa puolustuksen analysoinnin ja näiden tilojen sisällön analysoinnin. ”Dissosiaatiossa” olevan sisällön luonne näyttää olevan luonteeltaan unenomaista, mikä voi vastata aiempaa traumaa, mutta myös olla jonkinlaisen toissijaisen tarkistuksen kohteena. On kliinistä näyttöä siitä, että egon ”unityö” on toiminnassa sekä erillisen minän esittämisessä unissa että alter persoonallisuuksissa. Toinen järjestävä vaikutus, joka vaikuttaa näennäisesti erillisiin identiteetteihin, on perverssi seksuaalisuus. Näyttää siltä, että samassa yksilössä voi kulkea useita dissosioituneita seksuaalisia polkuja, jotka kätkevät sisäänsä aggression, lapsuuden trauman, ahdistuksen ja itsetunnon. Kun tämä äärimmäisen monimutkainen psyykkinen rakenne onnistuu, se voi silloin vapauttaa osan egosta etenemään terveen kehityksen osa-alueilla.