Euroopassa oli 1800-luvulle asti monia itsenäisiä kaupunkivaltioita, joilla oli hallitsevia dynastioita ja paikallisia symboleja, mutta useimmat niistä sulautuivat suuriin yhdistymisliikkeisiin, jotka loivat nykyaikaisen Saksan, Italian ja muut kansakunnat. Monaco onnistui säilyttämään itsenäisyytensä, ja se hyväksyi 4. huhtikuuta 1881 lain, jolla vahvistettiin sen kansalliset liput, jotka ovat käytössä nykyäänkin.

Monimutkainen ruhtinaskunnan vaakuna, jonka tärkeimmät muotoiluelementit juontavat juurensa satojen vuosien takaa, on kokonaisuudessaan edustettuna valkoisessa lipussa, joka on esillä valtion rakennuksissa. Ruhtinaskunnan vaakunan kilpi, josta liivin värit ovat peräisin, koostuu vuorotellen punaisista ja valkoisista sakaroista eli timanteista. Kuten monien heraldisten laitteiden kohdalla, sakaroiden alkuperäinen merkitys ei ole selvillä.

Yksityisten kansalaisten käyttöön tarkoitetussa kansallislipussa, joka liehuu myös Yhdistyneiden Kansakuntien tilaisuuksissa edustamassa Monacoa, on esitetty vaakunasta johdetut livery-värit. Se on yksinkertainen vaakasuora kaksivärinen lippu, jossa on punainen ja valkoinen, mikä on heraldisten värien perinteinen käyttötapa. Niiden käyttö voidaan ajoittaa ainakin vuoteen 1339, vaikka varhaisissa Monacon lipuissa oli monia graafisia variaatioita. Monacon lipun ja Indonesian lipun samankaltaisuus on puhtaasti sattumaa.