Molly Ringwald nousi tunnetuksi John Hughesin muusana menestyselokuvissa Kuusitoista kynttilää, Pretty in Pink ja Aamiaisklubi, mutta hänen rakastetuimmat elokuvansa askarruttavat häntä jälkikäteen. Uudessa The New Yorker -lehdessä julkaistussa esseessään Ringwald tervehtii ja kritisoi yhteistyötään Hughesin kanssa ja pitää tiettyjä kohtauksia ohjaajan elokuvissa naisvihamielisinä ja homofobisina. Näyttelijä tekee selväksi, että hän rakastaa Hughesia ja on ylpeä heidän yhteisestä työstään, mutta se ei tarkoita, etteikö heidän elokuviaan pitäisi analysoida nykyajan kontekstissa.
Kun Ringwald näytti tyttärelleen The Breakfast Club -elokuvaa ensimmäistä kertaa, hetki, jossa Judd Nelsonin esittämä Bender kurkistaa hahmonsa hameen alta, nousi esiin ja sai Ringwaldin tuntemaan olonsa epämukavaksi. Näyttelijä kirjoittaa, että hän ”jatkoi kohtauksen miettimistä” vielä pitkään katselun päätyttyä, eikä se ollut ensimmäinen kerta, kun hän joutui pohtimaan sen merkitystä.
”Ajattelin sitä uudelleen viime syksynä, kun useat naiset esittivät syytöksiä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuottaja Harvey Weinsteiniä vastaan ja #MeToo-liike keräsi voimaa”, Ringwald kirjoittaa. ”Jos asenteet naisten alistamista kohtaan ovat systeemisiä, ja uskon, että näin on, on järkeenkäypää, että kuluttamallamme ja sanktioimallamme taiteella on jonkinlainen rooli näiden samojen asenteiden vahvistamisessa.”
Popular on IndieWire
”Kaiken lisäksi, kuten nyt näen, Bender ahdistelee Clairea seksuaalisella tavalla koko elokuvan ajan”, hän jatkaa. ”Kun hän ei seksualisoi häntä, hän purkaa raivoaan häneen ilkeällä halveksunnalla, kutsuu häntä ’säälittäväksi’, pilkkaa häntä ’Queenieksi’. Hylkääminen on hänen vitriolinsa inspiraatio… Hän ei koskaan pyydä anteeksi mitään, mutta siitä huolimatta hän saa lopulta tytön.”
Ringwald kirjoittaa pitävänsä nykyään ongelmallisena myös sitä, että ”sanoja ’hintti’ ja ’homo’ heitellään elokuvassa huolettomasti”. Hän viittaa myös muihin kiistoihin Hughesin filmografiassa, kuten Long Duk Dongin hahmon ”groteskiin stereotypiaan” elokuvassa ”Sixteen Candles”. Ringwald paljastaa myös puhuneensa Hughesin kanssa avoimen seksististen kohtausten poistamisesta ”The Breakfast Clubin” kuvauskäsikirjoituksesta.”
”The Breakfast Club”
Universal/Kobal/REX/
”Oli kohtaus, jossa viehättävä naispuolinen liikunnanopettaja ui alastomana koulun uima-altaassa samalla, kun oppilaiden jälki-istunnoista vastaava opettaja herra Vernon vakoili häntä”, Ringwald kirjoittaa. ”Kohtausta ei ollut ensimmäisessä luonnoksessa, jonka luin, ja pyysin Johnia leikkaamaan sen pois. Hän teki niin, ja vaikka olen varma, että rooliin valittu näyttelijätär syyttää minua yhä siitä, että pilasin hänen läpimurtonsa, uskon, että elokuva on sen ansiosta parempi.”
Huolimatta siitä, että kaikki Hughesin elokuviinsa kirjoittamat asiat eivät miellyttäneet häntä, Ringwald ei ole menettänyt käsitystään siitä, miten myönteinen vaikutus hänellä oli elokuvaan. Näyttelijä toteaa, ettei kukaan Hollywoodissa kirjoittanut lukioelämästä naisten näkökulmasta ennen Hughesin käsikirjoituksia.
”Se, että kahdessa Hughesin elokuvassa oli naispuolisia päähenkilöitä päärooleissa ja että niissä tutkittiin näiden nuorten naisten tunteita melko tavallisista asioista, joita heille tapahtui, ja samalla onnistuttiin saamaan välitöntä uskottavuutta, joka näkyi menestyksenä lippuluukuilla, oli poikkeus, jota ei ole koskaan oikeastaan toistettu”, Ringwald sanoo.
Ringwald päättää esseensä sanomalla, että hän toivoo Hughesin elokuvien säilyvän ja että ”on seuraavien sukupolvien tehtävä keksiä”, miten niitä analysoidaan. Ringwaldin esseen voi lukea kokonaisuudessaan The New Yorkerin sivuilta.