Morsi vannoi virkavalansa 30. kesäkuuta 2012 Egyptin ensimmäisenä demokraattisesti valittuna presidenttinä. Hän seurasi Hosni Mubarakia, joka jätti Egyptin presidentin viran avoimeksi jouduttuaan eroamaan 11. helmikuuta 2011.

SisäpolitiikkaMuokkaus

Morsi kutsui parlamentin uudelleen koolle alkuperäisessä muodossaan 10. heinäkuuta 2012; tämän odotettiin aiheuttavan kitkaa hänen ja lainsäätäjät hajottaneiden sotilasvirkamiesten välillä.

Morsi pyrki vaikuttamaan Egyptin uuden perustuslain laatimiseen suosimalla perustuslakia, joka suojelee kansalaisoikeuksia ja sisältää islamilaisen lain.

Puheessaan kannattajille Kairon Tahrir-aukiolla 30. kesäkuuta 2012 Morsi mainitsi lyhyesti, että hän työskentelisi sen puolesta, että New Yorkin World Trade Centerin pommi-iskusta vuonna 1993 tuomittu Omar Abdel-Rahman vapautettaisiin yhdessä monien vallankumouksen aikana pidätettyjen egyptiläisten kanssa. Veljeskunnan tiedottaja sanoi myöhemmin, että luovutus tapahtui humanitaarisista syistä ja että Morsi ei aikonut kumota Abdel-Rahmanin rikostuomioita.

10. heinäkuuta 2012 Morsi asetti uudelleen virkaan islamistien hallitseman parlamentin, jonka Egyptin korkein perustuslakituomioistuin oli hajottanut 14. kesäkuuta 2012. Egyptin virallisen uutistoimiston mukaan Morsi määräsi palauttamaan välittömästi vuonna 2011 valitut lainsäätäjät, joista suurin osa on Mursin Vapaus ja oikeus -puolueen ja muiden islamistiryhmien jäseniä. Mursin tiedottaja ilmoitti, että valittu presidentti nimittäisi varapresidenteiksi kristityn ja naisen, mutta nimitti lopulta muslimimiehen Mahmoud Mekin. Mekki erosi 22. joulukuuta 2012.

Kamal Ganzourin eron jälkeen Morsi antoi Hesham Qandilille tehtäväksi muodostaa uusi hallitus. Qandil vannoi virkavalansa pääministeriksi 2. elokuuta 2012. Morsi vastusti myös presidentin valtaa rajoittavaa perustuslain säännöstä.

Silloinen presidentti Mohamed Morsi (oikealla) ja kenraali al-Sisi (vasemmalla) kuuntelevat vierailevaa Yhdysvaltain puolustusministeriä Chuck Hagelia (keskellä) tapaamisessa Yhdysvaltain virkamiesten kanssa 24. huhtikuuta 2013. Al-Sisi, jonka Morsi valitsi ensimmäiseksi Mubarakin kauden jälkeiseksi puolustusministeriksi, sanktioi myöhemmin Mursin syrjäyttämisen.

12. elokuuta 2012 Morsi pyysi maan asevoimien päällikköä Mohamad Hussein Tantawia ja armeijan esikuntapäällikköä Sami Hafez Anania eroamaan. Hän ilmoitti myös, että asevoimien korkeimman neuvoston (SCAF) hyväksymät perustuslain muutokset, joilla rajoitetaan presidentin valtuuksia, kumotaan. Mursin tiedottaja Yasser Ali ilmoitti, että sekä Tantawi että Anan pysyvät presidentin neuvonantajina. Morsi nimitti Egyptin uudeksi puolustusministeriksi Abdel Fattah el-Sisin, joka toimi tuolloin sotilastiedustelun päällikkönä. New York Times kuvaili siirtoa ”mullistukseksi” ja ”huikeaksi puhdistukseksi”, kun otetaan huomioon SCAF:n valta, jonka se oli ottanut haltuunsa Mubarakin kaatumisen jälkeen. Al Jazeera kuvaili sitä presidentin ja armeijan välisen valtataistelun kärjistymiseksi. Egyptiläinen asianajaja Mohamed Salem haastoi 14. elokuuta 2012 oikeuteen Mursin Tantawin ja Ananin erottamisen väittäen, että Morsi aikoi palauttaa totalitaarisen hallinnon.

Morsi erotti 16. elokuuta 2012 kaksi muuta korkea-arvoista turvallisuusvirkamiestä: tiedustelupäällikkö Murad Muwafin tiedusteludirektoraatin johtajan ja hänen presidentin vartijoidensa komentajan.

27. elokuuta 2012 Morsi nimitti 21 neuvonantajaa ja avustajaa, joiden joukossa oli kolme naista ja kaksi kristittyä sekä suuri määrä islamilaisuuteen nojaavia henkilöitä. Hän nimitti myös uusia kuvernöörejä maan 27 alueelle.

Lokakuussa 2012 Mursin hallitus julkisti suunnitelmat Suezin kanavan viereisen suuren talous- ja teollisuuskeskuksen kehittämiseksi. Rahoitussitoumuksia oli saatu muun muassa Qatarilta 8 miljardia dollaria. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki lupasi 1 miljardia euroa. Morsi haki 19. maaliskuuta 2013 Intian-vierailullaan tukea Intian pääministeriltä Manmohan Singhiltä. Vaikka hanke ei edennyt Mursin aikana, hänen seuraajansa Abdel Fattah el-Sisi elvytti ja käynnisti virtaviivaistetun version käytävästä Suezin kanavan laajennuksen yhteydessä elokuussa 2014.

19. lokakuuta 2012 Morsi matkusti ensimmäisellä virallisella vierailullaan Egyptin luoteisosassa sijaitsevaan Matrouhiin pitämään puheen Egyptin yhtenäisyydestä el-Tenaimin moskeijassa. Välittömästi ennen puhettaan hän osallistui siellä rukoushetkiin, joissa hän mutisi avoimesti ”aamen”, kun paikallisen uskonnollisen lahjoituksen johtaja, pappi Futouh Abd Al-Nabi Mansour julisti: ”Käsittele juutalaisia ja heidän kannattajiaan. Oi Allah, hajota heidät, revi heidät kappaleiksi. Oi Allah, osoita voimasi ja suuruutesi heille. Näytä meille kaikkivoipaisuutesi, oi Herra.” Rukoukset lähetettiin Egyptin valtion televisiossa, ja MEMRI käänsi ne. Alun perin MEMRI käänsi lähetyksen seuraavasti: ”Tuhotkaa juutalaiset ja heidän kannattajansa. Oi Allah, hajota heidät, revi heidät kappaleiksi”, mutta tarkisti myöhemmin käännöksensä.

Morsi ei osallistunut koptiläisen paavi Tawadros II:n virkaanastujaisiin 18. marraskuuta 2012 Abbasiyan katedraalissa, vaikka pääministeri Hesham Qandil osallistuikin.

Marraskuun 2012 julistus Muokkaa

22. marraskuuta 2012 Morsi antoi julistuksen, jonka tarkoituksena oli suojella uutta perustuslakia valmistelevan perustuslakiasäätävän kokouksen työtä oikeudelliselta puuttumiselta. Tämä julistus käytännössä immunisoi hänen toimintansa kaikilta oikeudellisilta haasteilta. Asetuksessa todetaan, että sitä sovelletaan vain siihen asti, kunnes uusi perustuslaki on ratifioitu. Julistuksessa vaadittiin myös, että Mubarakin aikakauden mielenosoittajien murhista syytetyt, jotka oli vapautettu syytteistä, on saatettava uudelleen oikeuteen, ja perustuslakia säätävän kokouksen toimikautta pidennettiin kahdella kuukaudella. Lisäksi julistuksessa valtuutettiin Morsi ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin vallankumouksen suojelemiseksi. Liberaalit ja maalliset ryhmät poistuivat perustuslaillisesta perustuslakia säätävästä edustajakokouksesta, koska ne uskoivat sen määräävän tiukat islamilaiset käytännöt, kun taas Muslimiveljeskunnan jäsenet kannattivat Morsia.

Morsia kritisoi Mohamed ElBaradei, joka sanoi Morsin ”anastaneen kaikki valtiolliset valtuudet ja nimittäneen itsensä Egyptin uudeksi faaraoksi”. Siirto johti massiivisiin mielenosoituksiin ja väkivaltaisuuksiin kaikkialla Egyptissä, ja mielenosoittajat pystyttivät telttoja Tahrir-aukiolle, jossa järjestettiin Hosni Mubarakin eroa edeltäneet mielenosoitukset. Mielenosoittajat vaativat julistuksen peruuttamista ja perustuslakia säätävän kokouksen hajottamista. Aukiolle kokoontuneet kehottivat järjestämään ”valtavan mielenosoituksen” 27. marraskuuta. Mielenosoittajien ja poliisin välillä raportoitiin yhteenottoja. Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty International, Human Rights Watch ja Freedom House, tuomitsivat julistuksen. Egyptin korkein tuomaristo tuomitsi päätöksen ”ennennäkemättömäksi hyökkäykseksi oikeuslaitoksen ja sen päätösten riippumattomuutta vastaan”. Hosni Mubarakin nimittämä syyttäjä Abdel Meguid Mahmoud julisti asetuksen ”mitättömäksi”. Morsi korosti edelleen väitettään, että asetus on väliaikainen, ja sanoi haluavansa vuoropuhelua opposition kanssa. Mursin lausunto ei onnistunut rauhoittamaan hänen päätökseensä tyytymättömiä tuomareita tai kansalaisia, ja se sai aikaan päiväkausia kestäneet mielenosoitukset Tahririn aukiolla.

Vaikka julistuksen sanamuotoa ei ollut muutettu, Morsi suostui rajoittamaan asetuksen soveltamisalan ”suvereeneihin asioihin” sen jälkeen, kun oppositio oli protestoinut neljä päivää ja useat korkea-arvoiset neuvonantajat olivat eronneet. Mursin tiedottaja sanoi, että korkeimpien oikeusviranomaisten kanssa saavutettu sopimus jättää suurimman osan presidentin toimista tuomioistuinten tarkasteltavaksi, mutta säilyttää hänen valtansa suojella perustuslakia säätävää kokousta siltä, että tuomioistuimet eivät hajottaisi sitä ennen kuin se on saanut työnsä päätökseen. Presidentti Morsi suostui myös siihen, että Hosni Mubarakin aikana toimineita entisiä virkamiehiä ei enää tuomittaisi uudelleen, ellei uusia todisteita esitettäisi.

1. joulukuuta 2012 perustuslakia säätävä kokous luovutti perustuslakiluonnoksen Mursille, joka ilmoitti, että perustuslakia koskeva kansanäänestys järjestettäisiin 15. joulukuuta 2012.

4. joulukuuta 2012 Morsi poistui presidentinpalatsistaan sen jälkeen, kun joukko mielenosoittajia oli murtautunut läpi palatsia ympäröivien poliisikordonien, ja jotkut heistä kiipesivät panssaroidun poliisiajoneuvon päälle ja heiluttelivat lippuja.

8. joulukuuta 2012 Morsi mitätöi asetuksensa, jolla hän oli laajentanut presidentin valtaoikeuksiaan ja poistanut oikeuskäytännön tarkistamisen hänen antamiensa asetusten osalta, eräs islamilaismielinen virkamies kertoi, mutta lisäsi kuitenkin, että julistuksen vaikutukset jäisivät voimaan. Perustuslaillinen kansanäänestys oli edelleen suunnitteilla 15. joulukuuta. George Isaac perustuslakipuolueesta sanoi, että Mursin julistus ei tarjonnut mitään uutta, Kansallinen pelastusrintama hylkäsi sen yrityksenä pelastaa kasvonsa, ja 6. huhtikuuta -liike ja Gamal Fahmi Egyptin toimittajien syndikaatista sanoivat, että uudessa julistuksessa ei käsitelty ”perustavaa laatua olevaa” ongelmaa, joka koski perustuslain laatimisesta vastaavan edustajakokouksen luonnetta.

UlkopolitiikkaEdit

Mohamed Morsi tapaa Yhdysvaltain. Ulkoministeri John Kerry, 25. toukokuuta 2013

HenkilöstöEdit

Khaled al-Qazzaz toimi Morsin hallituksen ulkosuhteiden sihteerinä vuosina 2012-2013.

ArabimaailmaEdit

Morsin ensimmäinen virallinen ulkomaanvierailu oli Saudi-Arabiaan 11. heinäkuuta 2012. Tämän vierailun aikana Morsi ilmoitti aikovansa vahvistaa suhteita öljyrikkaaseen monarkiaan, joka myös piti yllä läheisiä suhteita Mubarakin hallitukseen.

Morsi sai vahvaa tukea Qatarista, joka on pitänyt yllä pitkäaikaisia suhteita Muslimiveljeskuntaan, jonka jäsen Morsi oli valintansa asti. Qatar ilmoitti antavansa Egyptille 2 miljardia Yhdysvaltain dollaria juuri kun Morsi ilmoitti kabinetin uudelleenjärjestelyistä 12. elokuuta 2012. Samaan aikaan Qatarin sijoittajat lupasivat sijoittaa 10 miljardia Yhdysvaltain dollaria Egyptin infrastruktuuriin.

Samaan aikaan Morsi kohtasi vastustusta useiden arabijohtajien taholta, kuten Jordanian kuningas Abdullah II:n taholta, joka kuvaili Morsia ”syvällisyydettömäksi” ja Egyptin Muslimiveljeskuntaa ”vapaamuurarikultiksi” ja ”lampaiden vaatteisiin pukeutuneiksi susiksi”. Mursin aikana Jordania myös karkotti satoja egyptiläisiä siirtotyöläisiä yrittäessään saada Egyptiltä poliittisia myönnytyksiä.

SyyriaEdit

Syyrian sisällissodan oppositiovoimien vankkumattomana tukijana Morsi osallistui 15. kesäkuuta 2013 islamistien mielenosoituskilpailuun, jossa salafistit kehottivat jihadiin Syyriassa ja tuomitsivat Bashar al-Assadin kannattajat ”vääräuskoisiksi”. Morsi, joka ilmoitti tilaisuudessa, että hänen hallituksensa oli karkottanut Syyrian suurlähettilään ja sulkenut Syyrian suurlähetystön Kairossa, vaati kansainvälistä väliintuloa oppositiovoimien puolesta lentokieltoalueen perustamisen muodossa.

Vaikka hän ei nimenomaisesti kehottanut egyptiläisiä liittymään opposition asevoimiin Syyrian konfliktissa, monet pitivät Mursin osallistumista 15. kesäkuuta järjestettyyn mielenosoitukseen implisiittisenä hyväksyntänä islamististen pappien kehotuksille jihadiin Syyriassa. Egyptiläiset analyytikot arvostelivat Morsia siitä, että hän osallistui mielenosoitukseen ja puhui siellä, ja asevoimien korkein neuvosto (SCAF) antoi päivää mielenosoitusta seuranneena päivänä lausunnon, jossa se totesi, että sen ainoana tehtävänä on suojella Egyptin rajoja, ja sulki näin ilmeisesti pois tukensa Syyriaan puuttumiselle. Mursin osallistuminen mielenosoitukseen paljastui myöhemmin merkittäväksi tekijäksi, joka vaikutti siihen, että pitkälti maallistunut SCAF päätti asettua Mursin vastaisten mielenosoittajien puolelle Mursin hallituksen sijasta kesäkuun 2013 laajojen Mursin vastaisten mielenosoitusten aikana.

Egyptiin saapui jopa 100 000 syyrialaista pakolaista sen jälkeen, kun Morsi astui presidentiksi. Mursin hallitus tuki myös Egyptissä asuvia syyrialaispakolaisia tarjoamalla oleskelulupia, apua työpaikan löytämisessä, sallimalla syyrialaispakolaisten lasten ilmoittautumisen valtion kouluihin ja pääsyn muihin julkisiin palveluihin.

IranEdit

Virkakautensa aikana Morsi lujitti suhteita Iraniin vallankumousta edeltäneiden vuosien vihamielisyyden jälkeen. Hänen toimensa kohtasivat kuitenkin sunnimuslimien vastustusta sekä Egyptissä että sen ulkopuolella.

Israel ja PalestiinaEdit

Lokakuussa 2012 Morsi kirjoitti ystävällisen kirjeen Israelin silloiselle presidentille Shimon Peresille. Kirjeessä noudatettiin pitkälti tavanomaista diplomaattista kielenkäyttöä. Morsi kutsui Peresia ”suureksi ja hyväksi ystäväksi” ja kehotti edelleen ”ylläpitämään ja vahvistamaan sydämellisiä suhteita, jotka ovat niin onnellisesti olemassa maidemme välillä”. Morsi päätti kirjeen ilmaisemalla ”korkeimman kunnioituksen ja kunnioituksen”. Gamal Muhammad Heshmat väitti, että kirje oli ”keksitty” ja sanoi, että ”sionistiset tiedotusvälineet ovat vuotaneet Morsin perättömiä lausuntoja aiemmin”. Mursin tiedottaja Yasser Ali sanoi kuitenkin Egyptin valtiolliselle Ahram-sanomalehdelle, että kirje oli ”100-prosenttisesti oikea”. Aiemmin heinäkuussa 2012 Morsi oli kiistänyt tekaistun kirjeen.

Morsi sanoi voittopuheessaan kunnioittavansa kaikkia Egyptin kansainvälisiä sopimuksia, minkä arveltiin viittaavan Egyptin ja Israelin väliseen sopimukseen.

Morsin hallitus tuomitsi Operaatio Puolustuspilari -operaation ja vaati tulitaukoa. Morsi lähetti pääministeri Hesham Qandilin Gazaan ilmaisemaan solidaarisuutensa Gazalle ja Hamasille, mikä oli jyrkkä vastakohta Hosni Mubarakin suhtautumiselle Hamasiin vihollisena Gazan sodassa 2008-09. Egypti välitti yhdessä Yhdysvaltojen kanssa tulitaukoa Hamasin ja Israelin kanssa.

Israelia ja israelilaisia koskevat lausunnotMuutos

Tammikuussa 2013 Mursin vuonna 2010 antamat lausunnot saivat laajaa huomiota länsimaisissa tiedotusvälineissä sen jälkeen, kun Forbes-lehti oli 11. tammikuuta julkaissut raportin, jossa kritisoitiin isoja tiedotusvälineitä siitä, että ne olivat sivuuttaneet sen. MEMRI:n julkaisemissa videoissa Morsi oli julistanut: ”Sionisteilla ei ole oikeutta Palestiinan maahan. Heille ei ole paikkaa Palestiinan maalla. Se, mitä he ottivat ennen vuosia 1947-48, on ryöstöä, ja se, mitä he tekevät nyt, on jatkoa tälle ryöstölle. Emme missään nimessä tunnusta heidän vihreää linjaansa. Palestiinan maa kuuluu palestiinalaisille, ei sionisteille.” Syyskuussa 2010 Morsi kutsui israelilaisia ”verenimijöiksi”, ”sodanlietsojiksi” ja ”apinoiden ja sikojen jälkeläisiksi” ja sanoi: ”Nämä turhat neuvottelut ovat ajan ja mahdollisuuksien tuhlausta. Sionistit ostavat aikaa ja saavat lisää mahdollisuuksia, kun taas palestiinalaiset, arabit ja muslimit menettävät aikaa ja mahdollisuuksia, eivätkä he saa siitä mitään. Voimme nähdä, miten tämä unelma on haihtunut. Tämä unelma on aina ollut illuusio… Sionistiset ja amerikkalaiset viholliset ovat luoneet tämän viranomaisen, jonka ainoana tarkoituksena on vastustaa Palestiinan kansan tahtoa ja sen etuja.” Valkoisen talon tiedottaja Jay Carney yritti vähätellä Mursin huomautuksia sanomalla, että Yhdysvaltain politiikassa keskitytään tekoihin, ei sanoihin. Morsi väitti myöhemmin, että hänen huomautuksensa oli ”irrotettu asiayhteydestään”, ja hänen sananvaihtonsa John McCainin johtaman valtuuskunnan kanssa julkistettiin:

Morsi kertoi valtuuskunnalle olevansa sitoutunut uskonnon- ja uskonvapauteen, hänen tiedottajansa sanoi ja lisäsi: ”Hänen ylhäisyytensä korosti tarvetta tehdä ero juutalaisen uskonnon ja siihen kuuluvien sekä puolustuskyvyttömiin palestiinalaisiin kohdistuvien väkivaltaisten toimien välillä.”

Vierailullaan Saksassa tammikuussa 2013 Morsi totesi jälleen, että hänen kommenttinsa oli irrotettu asiayhteydestään, ja vakuutti, että ne oli tarkoitettu kritiikiksi Israelin palestiinalaisiin kohdistamaa politiikkaa kohtaan. Toimittajille puhuessaan Morsi totesi, että ” ei juutalaista uskoa tai juutalaista kansaa vastaan. Kommenttini koskivat käyttäytymistä, joka vuodattaa verta ja tappaa viattomia ihmisiä – asioita, joita minä… tai kukaan muu ei hyväksy…. Kommenttini koskivat käytöstapoja ja tapoja, tappamista ja aggressiota, jota panssarivaunut ja sotakoneet, rypälepommit ja kansainvälisesti kielletyt aseet harjoittavat viattomia ihmisiä vastaan”. Morsi totesi myös, että ”ei voi olla juutalaista uskoa tai juutalaisia tai kristinuskoa ja kristittyjä vastaan” ja huomautti, että Koraani vaatii muslimeja ”uskomaan kaikkiin uskontoihin”.

Kansainväliset huippukokouksetEdit

Afrikan unioniEdit

Morsi osallistui Afrikan unionin huippukokoukseen Addis Abebassa 15.-16. heinäkuuta 2012; tämä oli Egyptin istuvan presidentin ensimmäinen vierailu Etiopiaan 17 vuoteen sen jälkeen, kun Hosni Mubarak yritettiin murhata kesäkuussa 1995.

Myöhemmin kesäkuussa 2013 Mursin kutsumien poliitikkojen kuultiin ehdottavan Etiopian kimppuun hyökkäämistä estääkseen sitä rakentamasta patoa Niilin sivujokeen.

Liittoutumattomien maiden liikeEdit

Morsi osallistui liittoutumattomien maiden liikkeen 16. huippukokoukseen Teheranissa elokuun 2012 lopussa, vierailulla, joka saattoi katalysoida Egyptin ja liittoutumattomien maiden ryhmän jäsenmaiden välisten normaalien suhteiden elvyttämistä: koska osa Egyptin diplomaattisista suhteista jäsenmaihin oli ollut kireät sen jälkeen, kun ne olivat allekirjoittaneet rauhansopimuksen Israelin kanssa vuonna 1979.

Morsi piti puheen Syyrian hallitusta vastaan ja kehotti Syyrian oppositiota yhdistymään Syyrian sisällissodan aikana. Hänen Syyriaa koskevat kommenttinsa eivät kuitenkaan saaneet selvää huomiota iranilaisissa tiedotusvälineissä. Hän herätti kiistaa sanomalla, että on ”eettinen velvollisuus” tukea Syyrian kansaa Damaskoksen ”sortavaa hallintoa” vastaan. Vastauksena Syyrian valtuuskunta käveli ulos, kun taas Syyrian ulkoministeri Walid Muallem syytti Morsia ”syyrialaisen veren vuodattamiseen yllyttämisestä.”

Islamilaisen yhteistyön järjestön (OIC) huippukokousEdit

Morsi isännöi Kairossa islamilaista huippukokousta, johon osallistui 57 muslimimaiden johtajaa. Huippukokouksessa vaadittiin ”vakavaa vuoropuhelua” Syyrian hallituksen ja oppositiokoalition välillä poliittisesta siirtymävaiheesta tuhoisan sisällissodan lopettamiseksi.

Morsi myönsi Islamilaisen yhteistyön järjestön (OIC) pääsihteerille Ekmeleddin İhsanoğlulle Niilin ritarikunnan kunniamerkin, joka on Egyptin korkein valtiollinen kunnia.