1984-1987: BeginningEdit
Ensimmäisen kerran Berliinissä alkuvuodesta 1983 perustettu yhtye nousi yllättäen valtavan suureen suosioon vuoden 1985 alussa kappaleella ”You’re My Heart, You’re My Soul”, jolla he valloittivat kymmenen parhaan joukossa kolmessakymmenessä viidessä maassa, mukaan lukien kotimaassaan, jossa single majaili kärjessä kuuden peräkkäisen viikon ajan, sinkku myi lopulta kahdeksan miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Kappaletta seurasi toinen ykköshitti, ”You Can Win If You Want”, joka julkaistiin vuoden 1985 puolivälissä debyyttialbumilta The 1st Album. Albumi sai platinasertifikaatin Saksassa myytyään yli 500 000 kappaletta.
Pian toisen hittinsä jälkeen Modern Talking julkaisi singlen ”Cheri, Cheri Lady”, joka nousi myös nopeasti listojen kärkeen Länsi-Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Norjassa ja nousi samalla kymmenen parhaan joukkoon Ruotsissa ja Alankomaissa. Single, joka oli ainoa kappale, joka julkaistiin heidän toiselta Let’s Talk About Love -albumiltaan, onnistui nostamaan albumin platina-asemaan Länsi-Saksassa yli 500 000 kappaleen myynnillä. Menestys jatkui vielä kahdella listaykköseksi nousseella singlellä, ”Brother Louie” ja ”Atlantis Is Calling (S.O.S. for Love)”, jotka molemmat olivat kolmannelta albumilta Ready for Romance. Duo nousi korkealle listoilla myös kuudennella singlellään ”Geronimo’s Cadillac” neljänneltä albumilta In the Middle of Nowhere ja ”Jet Airliner” viidenneltä albumilta Romantic Warriors.
Kuudennen albumin heikosti vastaanotetun vastaanoton vuoksi Bohlen ilmoitti projektin lopettamisesta haastattelussa Andersin ollessa Los Angelesissa. Tämä herätti lisää vihamielisyyksiä kaksikon välille, joilla oli ollut myrskyisä ja riitaisa suhde silloinkin, kun he olivat olleet yhdessä. Bohlenin mukaan suurin syy yhtyeen hajoamiseen oli Andersin silloinen vaimo Nora, joka ei suostunut siihen, että naistoimittajat haastattelivat hänen miestään, ja vaati jatkuvasti suuria muutoksia keikkoihin, videoihin tai äänitteisiin, minkä Anders myönsi myöhemmin elämäkerrassaan. Viimeisen puhelinsoiton jälkeen, jonka aikana molemmat miehet loukkasivat voimakkaasti toisiaan, he kieltäytyivät puhumasta toisilleen yli kymmeneen vuoteen.
Tänä aikana Modern Talking menestyi Euroopassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Lähi-idässä ja Iranissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa he pääsivät viiden parhaan joukkoon vain kerran, kappaleella ”Brother Louie”. Vuonna 1985 RCA teki Modern Talkingille sopimuksen Yhdysvaltoihin ja julkaisi heidän ensimmäisen albuminsa Yhdysvalloissa, mutta he pysyivät lähes tuntemattomina Pohjois-Amerikassa, eivätkä koskaan nousseet Yhdysvaltain listoille. Vuosina 1985-1987 he julkaisivat vuosittain kaksi albumia ja mainostivat samalla singlejään televisiossa ympäri Eurooppaa, ja lopulta he myivät kolmessa vuodessa kuusikymmentäviisi miljoonaa levyä.
Erityisen huomionarvoista on se, että Modern Talking oli kylmän sodan aikana ensimmäisiä länsinaapuriblokin yhtyeitä, jotka saivat virallisesti myydä levyjään Neuvostoliitossa osana Mihail Gorbatshovin Glasnost-uudistusta vuonna 1986. Tämän seurauksena heillä on edelleen suuri fanikunta Itä-Euroopassa.
Vuosina 1987-1997Edit
Heti kaksikon hajottua vuoden 1987 puolivälissä Bohlen perusti oman projektinsa nimeltä Blue System ja saavutti useita korkeita listasijoituksia kappaleilla kuten ”Sorry Little Sarah”, ”My Bed Is Too Big”, ”Under My Skin”, ”Love Suite”, ”Laila” ja ”Déjà vu”. Samaan aikaan Anders lähti soolouralle ja kiersi Modern Talking -nimellä useilla mantereilla vuoden 1989 alkuun asti, jolloin hän alkoi nauhoittaa uutta popmaista materiaaliaan Los Angelesissa ja Lontoossa sekä kotimaassaan. Anders levytti viisi englanninkielistä sooloalbumia: Different, Whispers, Down on Sunset, When Will I See You Again ja Souled, ja yksi hänen albumeistaan äänitettiin myös espanjaksi Barcos de Cristal. Hän menestyi enemmän ulkomailla kuin kotimaassaan, mutta saavutti kuitenkin myös Saksassa useita hittejä. Huolimatta kaikista riidoista ja erimielisyyksistä, joita Bohlen ja Anders joutuivat toistensa kanssa aiemmin, he alkoivat pitää jälleen yhteyttä sen jälkeen, kun Anders muutti takaisin Koblenziin, Saksaan vuonna 1994.
1998-2003: ReunionEdit
Vuoden 1998 alussa kaksikko yhdistyi uudelleen ja heillä oli ensimmäinen yhteinen esiintyminen maaliskuussa saksalaisessa tv-ohjelmassa Wetten, dass…?? He julkaisivat remix-version vuoden 1984 singlestään ”You’re My Heart, You’re My Soul”, jossa Eric Singleton on mukana rap-laulussa. Heidän ensimmäinen comeback-albuminsa Back for Good, joka sisälsi neljä uutta kappaletta sekä kaikki aiemmat hitit uudelleen miksattuina nykyaikaisella tekniikalla, pysyi Saksan listaykkösenä viisi viikkoa peräkkäin ja onnistui nousemaan listaykköseksi viidessätoista maassa myyden lopulta kolme miljoonaa kappaletta pelkästään Euroopassa. Kaksikko voitti samana vuonna World Music Awards -kilpailussa parhaiten myyneen saksalaisyhtyeen palkinnon. Myös seuraaja-albumi Alone nousi suoraan listaykköseksi Saksassa ja menestyi hyvin muuallakin; albumi onnistui myymään yli miljoona kappaletta pelkästään Euroopassa.
Bohlen ja Anders noudattivat 1980-luvun Modern Talking -mallia, sillä he päättivät julkaista jokaiselta albumilta kaksi singleä, kuten ennenkin. Seurasi sarja singlejä ja neljä muuta albumia, kuten Year of the Dragon, America, Victory ja Universe. Saavutettuaan pisteen, jossa he olivat keränneet jo yli 400 kulta- ja platinapalkintoa maailmanlaajuisesti, Bohlen ja Anders päättivät jälleen erota vuonna 2003 juuri ennen toisen best-of-kokoelman julkaisua. Toinen ero näytti johtuvan pääasiassa Bohlenin 4. lokakuuta 2003 julkaistussa omaelämäkerrassaan Andersista antamasta kielteisestä kuvauksesta. Kaikkien niiden riitojen aikana, jotka lopulta ajoivat kaksikon hajoamiseen, Bohlen oli mukana Deutschland sucht den Superstar -ohjelmassa (Deutschland sucht den Superstar, DSDS), joka oli Ison-Britannian Pop Idol -ohjelman saksankielinen versio. Vuonna 2003 julkaistiin kokoelma-albumi nimeltä The Final Album, joka sisälsi kaikki kaksikon singlet. Thomas Anders aloitti toisen soolouran heti Modern Talkingin päättymisen jälkeen, kun taas Bohlen oli tähän mennessä alkanut omistaa suurimman osan ajastaan uusille kyvyille, erityisesti niille, jotka hän löysi DSDS:ssä.