”Jazzissa improvisoinnissa ei ole kyse siitä, että keksitään mitä tahansa. Jazzilla, kuten millä tahansa kielellä, on oma kielioppinsa ja sanastonsa. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää, vain joitakin valintoja, jotka ovat parempia kuin toiset.” – Wynton Marsalis

”Handful of Keys”, 27.-28. heinäkuuta järjestettävässä JAS Cafen esityksessä esiintyy kaksi tämän hetken jazzmaailman lahjakkainta nuorta pianistia: Emmet Cohen ja Christian Sands. Odotettavissa on loistavaa musiikkia ja tajunnanräjäyttävää improvisaatiota sisältävä ilta. Mutta mitä jazzimprovisaatio tarkalleen ottaen on?

Sävelletty musiikki ja improvisoitu musiikki saattavat tuntua vastakohdilta, mutta jazzissa ne sulautuvat yhteen ainutlaatuiseksi sekoitukseksi. Jazzimprovisaation juju on soittaa musiikkia sekä spontaanisti luovasti että tarkoituksellisesti vakuuttuneesti.

Yleinen harhaluulo jazzimprovisaatiosta on, että se keksitään tyhjästä. Tämä käsitys saattaa olla olemassa, koska monet pienet jazz-yhtyeet eivät lue nuotteja esiintyessään. Jazz-soittajat valitsevat fraaseja, jotka vaikuttavat ennalta määrätyiltä, joten tiedät intuitiivisesti, mihin ne ovat menossa, vaikka se syntyy sillä hetkellä, kun kuulet sen. Muusikot luovat itse asiassa spontaanisti hyvin monimutkaisen teeman ja variaatioiden muodon; he kaikki tuntevat sävelen ja instrumenttinsa roolin. Vaikka kitara, piano, basso ja rummut pystyvätkin sooloilemaan, ne tarjoavat periaatteessa rytmin ja harmonian, jonka päälle solisti luo improvisoituja variaatioita. Rakenne on joustava, joten solisti voi uskaltautua eri suuntiin hetken inspiraation mukaan. Jazzmuusikko luo spontaania taidetta joka kerta, kun hän soittaa musiikkia. Itse asiassa spontaanius on aina ollut ominaista jazzmusiikin parhaille improvisoijille.

Mutta jazzissa on muutakin kuin improvisointia. Säveltäjät, kuten Duke Ellington ja Charles Mingus, kirjoittivat ajoittain jazz-sävellyksiä, joissa ei käytännössä ole improvisaatiota. Todellinen haaste tulee silloin, kun säveltäjä integroi improvisaation teokseen, jolloin jazz-sävellys ja improvisaatio sulautuvat yhteen luovassa tekemisessä. Coleman Hawkinsin Body and Soul tai Thelonious Monkin Straight, No Chaser ovat hienostuneita sävellyksiä, jotka on rakennettu improvisoidusta linjasta.

Kun jazzmuusikot improvisoivat, he soittavat nuotteja, jotka he ”kuulevat” (kuvittelevat) mielessään; he kuulevat nämä nuotit vain sekunnin murto-osan ennen kuin he soittavat ne, aivan kuten silloin, kun sinä puhut ja kuulet sanat päässäsi vain sekunnin murto-osan ennen kuin sanot ne samoin. Se tapahtuu niin nopeasti ja luontevasti, että se näyttää samanaikaiselta, mutta todellisuudessa ajatus tapahtuu mikrosekunti ennen toimintaa.

Lyhyesti sanottuna improvisaatio tarkoittaa sitä, että keksit sen mennessään!