Jos olet nähnyt jonkun Baskets-sarjan jakson, olet luultavasti rakastunut hieman yhteen television hurmaavimmista äideistä ja nukkujatähdestä, Christine Basketsiin.

Koomikko Louie Andersonin näyttelemä Christine on suloinen, Costcoa rakastava äiti Chipille ja Dalelle, joita molempia näyttelee sarjan toinen luoja Zach Galifianakis – ja enemmän kuin arvostamisen arvoinen tänä äitienpäivänä. Andersonin esitys on kunnianosoitus hänen edesmenneelle äidilleen Ora Zella Andersonille, jota hän kiitti voittaessaan ensimmäisen Emmyn näyttelemisestä. ”Jokaista pientä asiaa, jonka äitisi tekee, huomaat jossain vaiheessa elämääsi tekeväsi itse”, hän sanoi lehdistöhuoneessa Emmy-voiton jälkeen. ”Ota se vain vastaan ja tajua, että he voittivat.”

Koomikko näyttelee oikean äitinsä innoittamaa hahmoa täydessä transvestiitissa; hän pukeutuu peruukkiin, mekkoihin ja äitinsä maneereihin näyttelemään eräänlaista ”jokapaikan naista”, mutta hän ei koskaan hassuttele pelleilyllä. Sen sijaan Anderson esittää Christineä niin vilpittömästi ja herttaisesti, että hän päätyy hauskaksi vain näennäisesti vahingossa tai vain olemalla oma itsensä. Näyttelijä on ennenkin louhinut perhettään komediaan, erityisesti kriitikoiden ylistämässä sarjakuvassaan Life With Louie, joka perustui hänen oikeaan elämäänsä, kun hän kasvoi Minnesotassa, mutta astuessaan Christine Basketsin kenkiin Andersonista tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että hän ottaa täysin huomioon äitinsä tunteet.

Baskets ottaa ”surullisen klovnin” arkkityypin ja katapultoi sen seuraavalle tasolle. Chip ja Dale ovat kumpikin omalla tavallaan pelleileviä öykkäreitä, eikä se ole aina helppoa katsottavaa. Mutta Baskets on myös, kuten Anderson sanoisi, samaistuttava tarina ”perheestä, joka yrittää päästä jonnekin”. Olemme ennenkin rankanneet Christine Basketsin yhdeksi television parhaista äideistä, ja Basketsin jokaisen kauden myötä käy yhä selvemmäksi, miksi hän on tittelin ansainnut. Kolmen kauden ajan Christine on tukenut poikaansa Chipiä, pellekoulun keskeyttänyttä opiskelijaa, jonka on palattava kotikaupunkiinsa epäonnistuttuaan Pariisissa. Nyt, kun sarja palaa FX:lle neljännellä kaudella 13. kesäkuuta, hän saa vihdoin tilaisuuden tehdä päätöksiä omasta puolestaan.

Me emme anna äideillemme tarpeeksi tunnustusta kaikesta siitä, mitä he tekevät, ja joskus on kirjaimellisesti astuttava heidän kenkiinsä (tai näyteltävä hahmoa, joka näyttää, kuulostaa ja liikkuu maailmassa hyvin paljon heidän kaltaisekseen) ymmärtääkseen täysin, millaisia emotionaalisia uhrauksia äidit tekevät koko ajan. Juuri ennen äitienpäivää – vuosittaista juhlapäivää, jolloin suurin osa ihmisistä yleensä rimpuilee viime hetkellä kootakseen kukkakimpun ja kortin hätätilanteessa – Anderson pohti kokemusta äitinsä kanavoimisesta, sukupuolten välisiä palkkaeroja Hollywoodissa ja sitä, miksi hänen on ollut vaikea erottaa itsensä äidistään Christineä näytellessään.

Mikä on Christinen suuri kaari tällä kaudella, nyt kun perheen rodeobisnes on lähtenyt käyntiin?

Kolmannen kauden lopussa häntä kosittiin isoissa juhlissa. Tällä kaudella on kyse siitä, meneekö hän naimisiin tämän miehen kanssa vai ei. Se on niin iso matka hänelle sen jälkeen, kun hän menetti miehensä kaikki ne vuodet sitten. Nyt hänen on päätettävä äitinä olemisen sijaan, aikooko hän olla oma itsensä. Pystyykö hän elämään omaa elämää? Aikooko hän olla äiti, joka huolehtii kaikista, vai aikooko hän huolehtia itsestään?

Vaikuttaa siltä, että se on monien äitien jännite, tuo uhrautuminen.

Olen samaa mieltä kanssasi. Kirjoitin hiljattain kirjan nimeltä Hei äiti ja tajusin, että äitini eli vain meitä varten. Luulen, että hän luopui jollain tapaa elämisestä itseään varten. Isäni ei tietenkään tehnyt sitä helpommaksi. Äidit tekevät tuon päätöksen silloin, kun heidän todella pitäisi – tiedättehän, miten eläimet potkaisevat lapsensa pihalle, kun nämä saavuttavat tietyn iän? Etenkin amerikkalaisilla on tapana pitää heistä huolta, ja luulen, että näin päädyimme vuosituhatvuotiaisiin, jotka ovat fiksusti täysin riippuvaisia siitä, että heidän vanhempansa pitävät heistä huolta, mikä on hyvä juttu, kun asiaa ajattelee.

Äidistäsi puheen ollen, mitä osia äidistäsi hyödynnät näyttelemällä Christineä?

Yleisesti, päästä varpaisiin. Varastin tavallaan koko hänen identiteettinsä. Mikä se tv-sarja olikaan, jossa he kävelivät henkilöön ja ottivat haltuunsa koko hänen ruumiinsa, en muista sitä? Koko idea on äitini. En tiedä, onko minusta tullut äitini vai olenko säilyttänyt käsityksen siitä, kuka olen. Tämä hahmo on ottanut vallan. Kun palasin töihin, muuntauduin takaisin tuohon hahmoon, ja tunnen oloni mukavammaksi tuona hahmona kuin omana itsenäni. Onko siinä järkeä? On niin mukavaa olla tässä hahmossa tai kehossa. Hän ei pelkää. Hän pelkää tehdä asioita, mutta hän tekee ne. Hän epäilee ja pelkää, mutta hän on rohkea. Luulen, että äitini oli juuri sellainen.

Se on myös teinityttö, joka haluaa vain olla ystäviensä hyväksymä. Hän on siinä mielessä. Tämä kausi koettelee Christineä äitinä, morsiamena ja tuona teinityttönä. Itkin paljon oikeita kyyneleitä. Surin hahmoa, jos tämä on viimeinen kausi, ja juhlin häntä. Olen käynyt läpi tätä valtavaa tunnekaarta, oliko äitini koskaan näin onnellinen kuin hahmo on? Se oli mahalasku. Kun tulee täysivaltaiseksi aikuiseksi, mihin joskus pystyn, tulee tunne, että hetkinen, oliko äitini koskaan saavuttanut tätä onnea, jossa minä olen? Vai elikö hän jatkuvassa itseepäilyssä ja masennuksessa? Mutta luulen, etten pystyisi esittämään tätä hahmoa, jos äitini ei olisi ehtinyt löytää todellista onnea. Toivon, että hän löysi, mutta en ole varma, että hän tunsi itsensä koskaan niin rakastetuksi kuin hänen olisi pitänyt. Jos on lohtua tai oikeutta, niin ainakin äitini tässä hahmossa löytää todellisen rakkauden sarjan faneilta.

Mitä luulet äitisi ajattelevan suorituksestasi?

Hän pitäisi vaatteista. Hän rakastaisi sitä, kuinka hyvältä hänen hiuksensa näyttävät. Hän tykkäisi siitä, että ihmiset tykkäisivät siitä, mutta hän myös arvostelisi minua siitä, miten esitän hahmoa.

Mitä osia hän arvostelisi?

”Louie, sinulla ei ole oikeaa ulkonäköäni. Sinulla ei ole käsiäni oikein.” Mutta hän piti käsiään aivan kuten minä omiani. ”En usko, että kuulostan tuolta.” ”En usko, että kuulostan tuolta.” Ja tiedätkö, kaikki perheessäni tai jotka tunsivat äitini, sanoivat: ”Voi luoja, tuo on sinun äitisi.”

Oliko sinulla sisaruksia varttuessasi?

Minulla oli kymmenen.

Oliko kukaan heistä kuin Zach Galifianikisin hahmot Chip ja Dale?

Joo, yksi veljistäni muistutti Chipiä. Ehkä veljeni Tommy oli kuin Dale. Tommy lähti täysillä ideaan ennen kuin hän ajatteli sitä loppuun asti. Chip on kuin hybridi siitä, kuka Christine olisi voinut olla ihmisenä. Luulen, että Christine pitää itseään taiteilijana, ja Chip haluaa olla taiteilija ja haluaa myös olla pidetty. Christine on vähän tukahduttaja, hän sekaantuu asioihisi.

Oliko äitisi tuollainen?

Kyllä. Parhaalla, kiertävimmällä tavalla. Hän sanoisi: ”No, mitä sä nyt touhuat tuon koko jutun kanssa?”. Sinä kysyit: ”Mistä sinä puhut?” ja hän sanoi: ”Sinun pitäisi varoa.” Äitini sanoi kerran: ”En halua, että hengailet sen pojan kanssa. Hänen silmänsä eivät ole kunnossa.” Yksi lempisäkeistäni ikinä.

Onko äidilläsi sanontoja, joita olet sisällyttänyt Christinen dialogiin?

Oh, joo. Hän teki tämän ”Au!” Christine tekee sitä koko ajan. Sellaisia lauseita, ja ”Anna kun kerron, poika”. Hän oli hyvin rakastava, vaativa ja dominoiva samaan aikaan, joten et koskaan tajunnut mistä oli kyse. Pitääkö hän minusta? Haluaako hän vain, että hankin hänelle jotain? Valittaako hän?

Olitko koskaan ennen Basketsia esittänyt äitisi kaltaista hahmoa?

Ei, tämä oli ensimmäinen kertani. Esitin häntä stand up -esityksessäni, mutta en koskaan valkokankaalla.

Sanoit, että äitisi olisi pitänyt Christinen pukeutumisesta, mutta millainen oli äitisi tyyli?

Hän oli aikaansa edellä. Hänellä oli tapana käyttää housupukuja. Hän viihtyi hyvin sellaisissa vaatteissa, joita Christine käyttää. Äidissäni oli tyylikkyyttä. Mutta hän osasi vetää vaatteita, enkä koskaan tiennyt, että äitini nousi ennen meitä ja valmistautui ja teki sitten aamiaista. Luulin, että hän vain näytti aina tuolta.

Se on taas yksi niistä äidin uhrauksista, tai oikeastaan taikatempuista.

Joo! Kun valmistaudun näyttelemään tuota hahmoa, valmistaudun olemaan edustuskelpoinen. Sitä vastaan naiset ovat. Se on aika paska juttu.

Miten Christinen kaltaisen naisen näytteleminen muuttaa käsitystäsi siitä, mitä naisia ”vastassa” on, kuten sanoit?

Minulla on paljon enemmän empatiaa siskojani kohtaan. Ja kaikkia naisia, mutta erityisesti siskojani kohtaan. Miehet vain haistelevat paitaa ja katsovat, ovatko he valmiita lähtemään ulos. On olemassa jättimäinen kaksinaismoraali. Se alkaa tasoittua, mutta sitä vastustetaan, mikä on hullua. Huomasin tänään televisiossa, että siellä oli naisten jääkiekkojoukkue, kansallinen muistaakseni. He ovat menossa lakkoon palkan takia, eikä heillä ole sairausvakuutusta. Nuo naiset nousevat ylös ja sanovat: ”Me emme aio pelata.” He periaatteessa luopuvat toimeentulostaan ilman takuita, ja miehet saavat aina enemmän korvausta. Ihmiset sanovat, etteivät he tee samoja asioita kuin miehet, mutta eihän naisten jääkiekkojoukkuetta kannata perustaa, jos ei voi maksaa heille palkkaa.

Mitä mieltä olet sitten tasa-arvopalkkakeskustelusta alallasi? Näetkö muutosta tapahtuvan Hollywoodissa?

Miksi ette voi maksaa ihmisille palkkaa, jolla he voivat elää? Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on sivutoimi kaikkeen. Kasvoin slummissa, joten ymmärrän koko köyhälistöjutun. Ero köyhimpien ja rikkaimpien välillä on jättimäinen, ja kuilu syvenee. Minä sanon, että verottakaa kaikkia enemmän ja tehkää mitä teidän on tehtävä tasoittaaksenne tilannetta, koska haluan, että ihmiset eivät kärsi. Haluan, että ihmiset voivat hyvin. Kaikilla tuntemillani ihmisillä, jopa niillä, jotka elävät hyvin, näyttää olevan jokin sivutoimi, jotta heillä olisi tarpeeksi rahaa. Kirjailijat, näyttelijät. Kaikki ottavat joka ikisen pikku pätkän ja säästävät siitä, jotta he voisivat tienata enemmän rahaa, mikä ei ole oikea tapa toimia. Mieluummin maksan korkeampia veroja ja tienaan vähemmän rahaa ja tiedän, että lähimmäisistäni, lähimmäisistäni, pidetään huolta. Minä olin köyhä. Meidän oli päätettävä, sammutammeko valot vai kaasun, koska pystyimme maksamaan vain toisen niistä. Olen kiitollinen ja nöyrä siitä, että olen saanut tämän menestyksen.

Olit ehdolla ensimmäiseen Emmyyn ja voitit sen vuonna 2016 Christine Basketsin roolista. Miten tuollainen menestys tai kriittinen arvostus on muuttanut työtäsi näyttelijänä?

Olen koko ajan palavereissa siitä, että haluan tehdä lisää juttuja, joten se on yksi asia. Minulla on paljon kiitollisuutta, mutta luulen, että se oli ensimmäinen kerta, kun tein työtä, josta olisin voinut saada tunnustusta. Luulen, että pidän osan vastuusta itselläni. Minulla oli onni päästä tilanteeseen, jossa teen Zackin ja Jonathan Kriselin tekemää valtavaa roolia. Jonathan Krisel, ohjaaja, auttoi minua kävelemään sen läpi, ja työ, jonka Zack ja minä olemme tehneet tänä vuonna, on minusta helposti sarjan parasta työtä. Meillä on ollut niin hauskaa, ja se on ollut hyvin merkityksellistä ja merkityksellistä hänelle. Christine Basketsin ja Chip ja Dale Basketsin on oltava televisiossa, koska he ovat perhe, joka yrittää päästä jonnekin. He ovat perhe, joka yrittää mennä jonnekin, yrittää tehdä jotain. He ovat perhe, joka kamppailee, ja he ovat perhe, joka ei anna periksi, ja sitä minä rakastan heissä. Voi olla menestyssarja, emmekä me välttämättä ole menestyssarja, mutta uskon, että ihmisille, jotka katsovat meitä, merkitsemme paljon.

Tunnistavatko ihmiset sinut nyt paremmin kadulla?

Minulle tulee ihmisiä, jotka juoksevat halaamaan minua ja kertovat rakastavansa Christine Basketsia. Saan Twitterissä näitä juttuja: ”Haluan, että Christine Baskets on äitini” tai ”Muistutat minua niin paljon äidistäni”. Rakastan sitä. Äitini inhimillisyys mahdollistaa sen, että voin esittää tätä hahmoa. Hänen kuolematon rakkautensa ihmisiä kohtaan, tunsi hän heidät tai ei. Hän oli niin kiltti ihmisille. Muistan olleeni äitini hautajaisissa, valvojaisissa. Eräs mies tuli luokseni ja sanoi: ”Halusin vain tervehtiä. Tapasin äitisi kerran, ja hän oli ystävällisin ihminen, jonka olin koskaan tavannut. Minun oli pakko tulla kertomaan se teille.” Kukaan meistä ei tuntenut häntä. Luulen, että hänet oli asetettu tähän maailmaan osoittamaan tuota ystävällisyyttä ja tekemään mahdolliseksi sen, että ihmisillä olisi vähemmän taakkaa.”

Seuraavaa: Kiitos television 20 parhaalle äidille