Ensimmäinen muistikuvani Lee Roy Jordanista on vuoden 1961 ”Bear Bryant Show’sta”, joka oli tunnin mittainen sunnuntain toisto edellisen päivän Alabaman jalkapallo-ottelusta. Tiedän, että se oli vuonna 1961 Georgia Techiä vastaan, ja tiedän, että Bama voitti, koska Crimson Tide voitti tuolla kaudella jokaisen pelin voittaessaan kansallisen mestaruuden.
Vaikka hänet muistetaan nykyään, lähes 60 vuotta myöhemmin, yhtenä kaikkien aikojen suurimmista linjapuolustajista, vuonna 1961 pelaajia oli molempiin suuntiin. Jordan, juniori, oli keskushyökkääjä hyökkäyksessä ja keskimmäinen linjapuolustaja puolustuksessa.
Jordan pelasi keskushyökkääjänä ja Bama kärsi harvinaisen syötönkatkon, yhden vain viidestä sillä kaudella. Kun poiminnan tehnyt Georgia Techin puolustaja meni sivurajaa pitkin, Jordan siirtyi hänen kimppuunsa. Ja Yellow Jacket näytti elävän joukkueen nimen ensimmäisen osan mukaisesti, sillä hän näytti vain heittävän pallon Jordanin eteen.
Katsellessamme sunnuntain uusintaa valmentaja Paul Bryant totesi: ”Jos he pysyvät rajojen sisällä, vanha Lee Roy saa heidät kiinni.” Monta vuotta myöhemmin, kun mainitsin Bryantille tästä pelistä, hän sanoi, ettei hän uskonut ”Tech-pojan” oikeasti heittäneen palloa välttääkseen taklauksen, kuten kaikki Bama-joukkuetta seuranneet olivat vakuuttuneita siitä, että se oli totta, että ”hän oli luultavasti vain hermostunut”.”
Ymmärrettävästi.”
Tämän päivän standardeilla Jordan oli pieni, 6-2, 200, mutta se ei estänyt häntä tekemästä 14-vuotista uraa Dallas Cowboysissa, pelaamasta kolmessa Super Bowlissa ja toimimasta joukkueen kapteenina. Chicagossa pelatussa viimeisessä College All-Star -jalkapallo-ottelussa Jordan johti All-Starsin voittoon maailmanmestari Green Bay Packersista.
Jordan oli myös Alabama-joukkueensa kapteeni, pelasi vuoden 1961 kansallisessa mestaruusjoukkueessa, oli yksimielinen All-America, valittiin Alabaman vuosikymmenen pelaajaksi 1960-luvulla, Tiden vuosisadan joukkueeseen ja ESPN:n kaikkien aikojen collegejalkapallojoukkueen jäsen. Hän sijoittui Heisman Trophy -äänestyksessä neljänneksi vuonna 1962.
Hän on College Football Hall of Famen ja Dallas Cowboys Ring of Honorin jäsen. Hän sai NCAA:n Silver Anniversary Award -palkinnon vuonna 1987.
Vaikka hänen poikansa hoitavat nykyään menestyksekkään Redwood Lumber Companyn liiketoimintaa, jonka hän perusti Dallasiin noin 40 vuotta sitten, Lee Roy ehtii edelleen toimistoon joka aamu, kun hän on kaupungissa, mistä löysimme hänet.
Luulin, että olisit jo eläkkeellä, mutta olet yhä toimistossa.
”Olen siirtänyt liiketoiminnan poikieni käsiin, mutta käyn yhä joka päivä toimistossa. Tulen yleensä yhdeksän maissa, mutta tänään tulin seitsemän maissa, tarkistan työntekijöitämme ja varmistan, että he ovat kunnossa. Lähinnä vain kävelen ympäriinsä, kättelen ja kerron työntekijöillemme, miten hyvää työtä he tekevät. Lähinnä vain PR-työtä.”
Vietätkö yhä aikaa Baldwin Countyssa?
”Kyllä. Lähdemme muutaman viikon päästä viettämään pari kuukautta sinne. Yritämme viettää vähintään kuusi kuukautta vuodessa Baldwin Countyssa.”
Kirjanne Lee Roy: My Story of Faith, Family, and Football” hyödyttää sekä Bryant Museumia että Alabama Alumni Associationin Dallasin osaston perustamaa Alabama Scholarship Fundia. Tiedän, että Steve Townsend auttoi kirjoittamisessa, mutta sinun piti silti tehdä työsi. Oliko se työtä vai rakkauden työtä?
”Se oli tavallaan työtä, mutta nautin siitä. Aika moni kertoi minulle pitävänsä tarinasta, mutta myönnän, ettemme ole myyneet niin paljon kuin olisimme halunneet. Olen varmaan itse syypää siihen, etten kiertänyt enemmän mainostamassa sitä.”
”Uskon, että Bryant-museolla on aika hyvä varasto ja että ihmiset ottavat heihin yhteyttä.”
Kun puhuimme aiemmin kirjasta, kerroit tarinan, jossa kerroit pääseväsi Las Vegasissa kulissien taakse pukuhuonevierailulle Elvis Presleyn kanssa, mikä hämmästyttää minua vieläkin.
”Kyseessä oli noin kolmen ja puolen tunnin show. Sen jälkeen menin backstagelle ja turvamies saattoi minut hänen pukuhuoneeseensa. Koputin oveen ja menin sisään. Elvis oli valmentaja Bryantin suuri fani, joten meillä oli yhteys. Hän oli suuri jalkapallofani ja minä olin suuri Elviksen fani.”
Siitä tulikin mieleeni, että sinulla on mielenkiintoinen muisto John Waynelta.”
”John Wayne oli Cowboysin fani, ja pidimme alkukauden harjoitukset Kalifornian Thousand Oaksissa. Ja hän tuli joskus harjoituksiin ratsastaen kukkuloiden halki hevosen selässä. Hän teki elokuvan ’Chisum’, joka sai ensi-iltansa Dallasissa, ja hän kutsui neljä tai viisi meistä Cowboysin pelaajista paikalle. Hän antoi jokaiselle meistä kopion Winchester-kivääristä, jota hän käytti elokuvassa. Se on näkyvällä paikalla toimistoni seinällä.”
Pelasit kahdella ikonisella valmentajalla Paul Bryantilla Alabamassa ja Tom Landrylla Dallasissa. Olivatko he samanlaisia?
”Molemmat olivat sitoutuneita valmentajia, sitoutuneita työhönsä ja joukkueisiinsa. He työskentelivät todella kovasti menestyäkseen; ja he kylvivät siemeniä, jotta kaikki menestyisivät ja saavuttaisivat tavoitteensa, voittaisivat mestaruuksia. He olivat niin sitoutuneita ja niin keskittyneitä siihen, mitä tekivät, ja molemmat olivat loistavia valmentajia. Molemmat korostivat jokaisen pelaajan kiireellisyyttä ja sitoutumista jokaiseen peliin. He olivat molemmat todella erinomaisia valmentajia ja mentoreita.”
Pelasit myös legendaaristen pelinrakentajien Pat Trammelin ja Joe Namathin kanssa Alabamassa ja Roger Staubachin ja Don Meridithin kanssa Dallasissa. Luulisi, että käsitys on, että Trammel ja Staubach olivat paljon samanlaisia ja että Namath ja Meridith olivat paljon samanlaisia.
”Olet oikeassa. Joe ja Don pelasivat peliä huvin vuoksi, eivät olleet liian tosissaan. Heillä oli paljon aktiviteetteja, joita he pitivät parempana kuin jalkapalloa.”
”Roger ja Pat olivat työnarkomaaneja.”
Alf Van Hoose, Birmingham Newsin pitkäaikainen urheilutoimittaja, väitti, että olit ainoa 1A-pelaaja, joka menestyi yliopisto- ja ammattilaisjalkapallossa, ja että olit poikkeus, joka todisti säännön, jonka mukaan pieniä koulupelaajia ei rekrytoida. Miten päädyit Alabamaan?
”Pelasin pienessä koulussa, Excelissä, ja pelasimme juniorivuotenani W.S. Nealia vastaan Brewtonissa, joka oli suurempi koulu. Minulla oli kasvupyrähdys toisen ja kolmannen vuoden välillä ja olin noin 190 kiloa. Olin lukiossa valmentaja W.C. Majorsin juoksija yhden siiven hyökkäyksessä. Minulla taisi olla aika hyvä peli, koska sen jälkeen Jerry Claiborne, yksi valmentaja Bryantin avustajista, tuli pukuhuoneeseemme ja esitteli itsensä minulle. Hän sanoi pitävänsä yhteyttä, ja niin hän tekikin. Minun ei ollut vaikea sanoa kyllä, kun minulle tarjottiin stipendiä.”
Vuoden 1963 Orange Bowl -ottelu Oklahomaa vastaan on edelleen yksi kaikkien aikojen parhaista suorituksista. Tiedän, että sinulla on siitä paljon muistettavaa.”
”Ensimmäisenä tulee mieleen tapaaminen presidentti Kennedyn kanssa, joka oli tullut peliin ja suoritti kolikonheiton. Turvallisuussyistä hän ei tehnyt sitä keskikentällä. Kapteenit menivät katsomoon ja me voitimme kolikonheiton. Ja voitimme pelin 17-0. Tiesin, että tein paljon taklauksia, koska olin kipeä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, että tekisin 31 taklausta.”
Millainen olet jalkapallofanina? Alabama ja/tai Dallas?
”Kyllä. Olen suuri fani. Yritän käydä ainakin kahdessa pelissä vuodessa Tuscaloosassa ja noin neljässä pelissä vuodessa täällä Dallasissa. Yritän pitää yhteyttä. Se on ollut iso osa elämääni.”
”Toivon tosiaan, että saamme kaudet pelattua tänä vuonna. Kovia päätöksiä on tehtävä.”
Hyökkäys näyttää olevan ainakin yliopistojalkapallossa reilusti puolustuksen edellä. Mitä mieltä olet pelistä sellaisena kuin sitä nyt pelataan?
”Mielestäni se on peli, jossa myydään lippuja juuri nyt syöttöpelin takia. Puolustukseen ja potkupeliin ei panosteta liikaa. Luulen, että peli on kuitenkin laimeampi kuin silloin, kun pelasimme.”
Kirjassa ”What It Means to Be Crimson Tide” Jordan sanoi: ”Kaikki, mitä olen ikinä tehnyt, johtuu suuresta sysäyksestä, jonka sain käymällä Alabaman yliopistossa. Ja tunnen itseni hyvin onnekkaaksi, että ihmiset edelleen tunnistavat minut ja ajattelevat hyviä ajatuksia niistä joukkueista, joita meillä oli. Olen yrittänyt olla hyvä lähettiläs yliopistolle, koska olen hyvin ylpeä siitä, että olen valmistunut Alabamasta.”