Lyhyt historia

Alkuperäinen Minnesota Multiphasic Personality Inventory (MMPI) julkaistiin vuonna 1940, ja toinen tarkistettu versio, MMPI-2, julkaistiin vuonna 1989. Se on maailman laajimmin käytetty psykometrinen testi aikuisten psykopatologian mittaamiseen. MMPI-2:ta käytetään mielenterveydenhuollossa, lääketieteessä ja työelämässä.

Kuvaus

Testin kehittäjät Hathaway ja McKinley käyttivät MMPI:n kehittämisessä empiiristä testinrakennustekniikkaa. Tämä tarkoitti sitä, että testiasteikot (esimerkiksi hypokondria-asteikko) perustuivat todellisiin testitehtäviin, jotka erottavat hypokondriasta kärsivät henkilöt ”normaaleista”. Usein kysymykset, joilla tämä onnistuu luotettavimmin, eivät koske varsinaisia terveysongelmia. Tästä on kaksi etua. Ensinnäkin koehenkilöiden on hyvin vaikea ”väärentää” vastauksia, kieltää ongelmia tai antaa tietynlainen vaikutelma. Toiseksi MMPI-2 perustuu empiiriseen tutkimukseen eikä kliinikon oletuksiin siitä, mitkä vastaukset viittaavat tiettyihin persoonallisuuden piirteisiin.

MMPI-2:n arvioinneista saatavat tiedot ovat erityisen hyödyllisiä työterveyshuollossa monimutkaisissa tilanteissa, joissa on epäilyksiä siitä, mikä potilasta todella vaivaa. Esimerkiksi MMPI-2:n pitäisi normaalisti pystyä havaitsemaan potilaiden tiedostamaton somatisointi tai tietoinen teeskentely. MMPI-2:ta voidaan käyttää myös psykologisen vakauden arviointiin työntekijöillä, jotka työskentelevät ”riskiammateissa”, kuten lentäjillä, poliiseilla tai ydinvoimateollisuuden työntekijöillä.

Yksi MMPI-2:n haittapuolista työterveyslääkärin kannalta on se, että MMPI-2 on tiukasti luvanvarainen testi, ja sen voi hankkia, hallinnoida ja tulkita vain riittävän kokenut kliininen psykologi tai psykiatri. Sellaisenaan sitä olisi pidettävä monimutkaisena diagnostisena tutkimuksena, jota käytetään suhteellisen harvoin.

MMPI-2:n suorittaminen vie useimmilta ihmisiltä 1 tunnista 90 minuuttiin.

Kysymykset

MMPI-2 on 567 kysymystä sisältävä, totta/väärää sisältävä itseraportointimittari, joka kuvaa henkilön psyykkistä tilaa. Siinä on yhdeksän validiteettiasteikkoa (tai ”valheasteikkoa”), joilla arvioidaan muun muassa valehtelua, puolustautumista, hyvän ja pahan teeskentelyä. Näiden asteikkojen ansiosta MMPI-2:n tuloksia on hyvin vaikea väärentää. Mittarissa on monia kliinisiä asteikkoja, joilla arvioidaan mielenterveysongelmia (esim. masennus, ahdistuneisuus, posttraumaattinen stressihäiriö), persoonallisuuden piirteitä (esim. psykopatia) ja yleisiä persoonallisuuden piirteitä, kuten vihaa, somatisointia, luulosairautta, A-tyypin käyttäytymistä, riippuvuuspotentiaalia, heikkoa egovahvuutta ja monia muita.

Validiteetti

MMPI-2 validoitiin 2600 aikuisen normatiivisella otoksella. MMPI-2:ta käyttäviä julkaistuja artikkeleita on ∼10 000, ja tähän joukkoon tulee vuosittain satoja artikkeleita. Viime vuosina mittaristoon on lisätty oirevaliditeettiasteikko (FBS), joka auttaa sulkemaan pois oireiden liioittelun, ja sillä on raportoitu olevan hyvin alhainen väärien positiivisten tulosten osuus.

Keskeiset tutkimukset

Nordin ym. sovelsivat MMPI-2:ta 307 nais- ja 161 miespotilaaseen, joilla oli kroonista kipua. He havaitsivat vahvan yhteyden raportoidun kipuhäiriön ja konversiohäiriön (psykologisten ja emotionaalisten ongelmien kokeminen fyysisenä kipuna) välillä. Tämä on erittäin hyödyllinen havainto työterveyslääkäreille, koska se osoittaa MMPI-2:n käyttökelpoisuuden sen määrittämisessä, hyötyisikö kroonista kipua valittava potilas parhaiten lääkehoidosta vai psykologisesta hoidosta.

MMPI-2:n saa osoitteesta www.pearsonassessments.com/tests/mmpi_2.htm.