Kun Milwaukee Bucks koki suuren muutoksen ajan 1990-luvun alussa, joukkue, nimittäin silloinen omistaja Herb Kohl, haki Mike Dunleavy Sr:n palveluksia, jotta hän auttaisi heitä johtamaan joukkueen takaisin menestykseen.

1990-luvun vaihteessa Milwaukee Bucksin loistavat ajat olivat takapeilissä.

Legendat, kulmakivet ja avainhahmot, jotka tekivät Bucksin huippuhetkistä franchisingina koko 1980-luvun ajan sen, mitä se oli, olivat kaikki siirtyneet vihreämmille laitumille ympäri liigaa tai lopettaneet kokonaan.

Kiinni sinniteltyään katkeraan loppuun asti Bucks oli kaudella 1991-92 joutunut tuntemattoman tulevaisuuden eteen, kun joukkueen historian voitokkaimman päävalmentajan Don Nelsonin seuraaja Del Harris luopui päävalmentajan tehtävästä 17 ottelun jälkeen.

Siitä eteenpäin Bucks päätti tuon vuoden kampanjan sekalaisella rosterilla, joka oli täynnä veteraanipainotteisia pelaajia (ja uransa hämärässä oleva Moses Malone) kirjaamalla 31-51 ennätyksen, joka olisi alhaisin voittojen määrä, jonka he olivat kirjanneet sitten kauden 1976-77 (sattumoisin juuri tuona vuonna Nelson otti päävalmennustehtävät puolivälissä kauden Larry Costellolta).

Viimeinkin identiteetti olla monivuotinen kilpailija idässä ja koko liigassa oli kulkenut Bucksin osalta loppuun, jolloin heidän oli palattava takaisin piirustuspöydän ääreen ja tehtävä välilehti jollekin, joka johtaisi heidät uuteen ja menestyksekkääseen aikakauteen.

Bucksin silloisella omistajalla, Herb Kohlilla, oli vain yksi henkilö mielessä tehtävään, jolla molemmilla oli aiemmat siteet joukkueeseen ja joka oli tiettävästi ollut Kohlin mielessä vain muutamaa vuotta aikaisemmin.

Mike Dunleavy Sr. oli kaksi vuotta Los Angeles Lakersin päävalmentajana kauden 1991-92 päätyttyä.

Dunleavy nähtiin 38-vuotiaana nousevana tähtenä valmennuksen saralla, kun hän oli ottanut paikan legendaarisen Pat Rileyn tilalle, joka luopui tehtävästään edellisen vuoden lopussa, ja auttanut ohjaamaan Lakersin 58 voiton kauteen ja esiintymään NBA:n finaaleissa Chicago Bullsia vastaan.

Mutta kaudella 1991-92 Dunleavy joutui auttamaan laivan ohjaamisessa supertähti Magic Johnsonin jättäydyttyä äkillisesti eläkkeelle hiv-ilmoituksensa jälkeen alkuvuodesta, kun Lakers jäi 43 voiton kauteen ja karsiutui pudotuspeleistä Portland Trail Blazersilta.

Sekä Bucksin että Lakersin kauden päättymisen jälkeen alkoivat kiertää huhut, jotka koskivat Kohlin kiinnostusta tavoitella Dunleavyta Bucksin seuraavaksi päävalmentajaksi, minkä Dunleavy aluksi vähätteli ja/tai torjui.

Kohlin silloinen kiinnostus Dunleavyyn saattoi juontaa juurensa jälkimmäisen myöhäiseen peliaikaan sekä siihen, että Dunleavy toimi Harrisin apuvalmentajana sekä kausilla 1988-89 että 1989-90.

Ja kuten Los Angeles Timesin Gene Wojciechowski kirjoitti jo toukokuussa 1992, Kohlin suuret suunnitelmat tehdä Dunleavysta joukkueen päävalmentaja kauden 89-90 jälkeen kariutuivat, kun newyorkilaislähtöinen sai samana kesänä Lakersin valmentajan pestin:

”Ja Kohl, joka teki omaisuutensa perheen päivittäistavarakaupassa Milwaukeessa, on sama mies, joka kuulemma sai raivokohtauksen, kun Lakers palkkasi Dunleavyn pois Bucksista vuonna 1990.

Olosuhteisiin perehtyneiden mukaan Kohl oli suunnitellut ylentävänsä Milwaukeen apulaisena toimineen Dunleavyn päävalmentajaksi. Sen sijaan Lakers kysyi ensin ja Dunleavy häipyi. Kohl suuttui.

Sanoi eräs NBA-joukkueen varajohtaja: ”(Kohl) on aina ollut ihastunut (Dunleavyyn).”

Mutta niin myrskyisä kuin Lakersin kausi olikin vuosina 91-92, erot Lakersin ja Bucksin tilanteessa (esim. markkinoiden koko, Bucks täydellisessä uudelleenrakentamisessa) loivat käsityksen siitä, että Kohlin tehtävä yrittää houkutella Dunleavy takaisin Bucksiin olisi varsin haastava. Sanomattakin on selvää, että Kohl veti kaikki keinot peliin siinä toivossa, että saisi houkuteltua Dunleavyn takaisin Keskilänteen.

Sopimuksessa, jota silloinen Lakersin toimitusjohtaja Jerry West kutsui ”ainutlaatuiseksi”, Kohl tarjosi Dunleavylle kahdeksanvuotista sopimusta, joka sisälsi kannustimia, jotka ylsivät 12 miljoonaan dollariin koko sopimuksen keston aikana.

Se oli kaikkien aikojen pisin valmentajalle tarjottu sopimus tuohon aikaan, ja se antoi meille kurkistuksen siitä, kuinka paljon Kohl sitoutuisi korkean profiilin valmentajiin, mikä nousisi jälleen pintaan, kun Kohl teki George Karlista Pohjois-Amerikan korkeimmin palkatun valmentajan palkatessaan hänet NBA:n välikaudella 1998.

Lakers yritti vastata Bucksin tarjoukseen esittämällä hänelle kahden vuoden jatkosopimuksen Dunleavyn sopimukseen, joka tekisi hänestä liigan toiseksi parhaiten palkatun valmentajan, mutta kaikki meni hukkaan, sillä Dunleavy suostui Kohlin sopimukseen 48 tunnin sisällä sen tarjoamisesta, kuten Los Angeles Timesin Mark Heisler tuolloin välitti:

”Ajattelin, etten missään nimessä lähtisi Los Angelesista. Se oli työsuhde, jota rakastin. Los Angeles on paikka, jonne pelaajat haluavat tulla pelaamaan. He ovat valmiita tekemään sopimuksensa uusiksi tullakseen pelaamaan Los Angelesiin. Perinteet, jotka täällä olivat – en uskonut, että minulla olisi mitään mahdollisuutta palata Milwaukeehen…

”Rakastin työtäni ja viihdyin Los Angelesissa. Kaikki täällä oli niin hyvää kuin se saattoi olla. Mutta tiedättehän, että tällä alalla, kun puhuu, joskus voi tapahtua asioita, jotka muuttavat mielesi. Se tapahtui 48 tunnissa.”

Tuloksena Dunleavyn onnistuneesta houkuttelusta Milwaukeehen, Bucks joutui lähettämään Lakersille korvauksen, joka tuli draft pickien muodossa. Bucksin johtoportaan ja fanien mielestä hinta kuitenkin riitti, sillä he olivat saaneet miehensä ja Dunleavyn päätös torjua Lakers Bucksin hyväksi aiheutti järkytyksen koko liigassa. Samasta Wojciechowskin jutusta:

”Jerry Reynolds, Sacramento Kingsin pelaajahenkilöstön johtaja, ei voinut uskoa uutista.

”Onko se varmaa?” Reynolds sanoi Mike Dunleavyn päätöksestä palata Milwaukeehen. ”Olen todella yllättynyt. En vain uskonut, että olisi mahdollista, että Mike jättäisi Lakersin. Tiesin, että hänellä on ollut hyviä tunteita Bucksin organisaatiota kohtaan aiemmin, mutta jättää Lakersin kaltainen hieno franchise. …

”Yleisesti ottaen ajattelin, että kaikki yrittävät päästä Lakersiin, eivät lähteä sieltä.”

Tämässä Dunleavy joutui kuitenkin todistamaan, että hän pystyy toteuttamaan niin rajuja uudistuksia, että Bucks seisoi vain pohjakerroksessa. Kuten kävi ilmi, Kohlin, Dunleavyn ja koko Bucks-kannattajien parhaimmat suunnitelmat eivät aivan toteutuneet, kuten vuosikymmenen edetessä meille kaikille selvisi.