Milton Obote, oikealta nimeltään Apollo Milton Obote, (s. 28.12.1924, Akorokon kylä, Lango, Uganda – kuollut 10.10.2005, Johannesburg, Etelä-Afrikka), poliitikko, joka toimi Ugandan pääministerinä (1962-70) ja kahdesti presidenttinä (1966-71, 1980-85). Hän johti maansa itsenäisyyteen vuonna 1962, mutta hänen kaksi hallituskauttaan (jotka molemmat päättyivät sotilasvallankaappauksiin) kuluttivat Ugandan pohjoisen ja eteläisen etnisten ryhmien väliset taistelut.
Obote syntyi kolmantena yhdeksästä lapsesta maanviljelijäperheeseen Ugandan pohjois- ja keskiosassa. Hän opiskeli ensin Busoga Collegessa Mwirissa ja sitten Makerere Collegessa Kampalassa vuosina 1948-1949, mutta hänet erotettiin jälkimmäisestä poliittisen toimintansa vuoksi ennen kuin hän ehti valmistua. Britannian siirtomaahallitus esti häntä ottamasta vastaan stipendejä opiskelemaan Yhdysvaltoihin ja Länsi-Saksaan, ja vuonna 1950 Obote lähti Keniaan. Siellä työskennellessään työläisenä, virkailijana ja myyjänä hän osallistui itsenäisyysliikkeeseen ja liittyi Kenian afrikkalaiseen liittoon.
Obote palasi Ugandaan vuonna 1957 ja liittyi Ugandan kansalliskongressipuolueen jäseneksi. Vuonna 1958 hänet valittiin edustamaan kotipiirinsä lakiasäätävää neuvostoa, jossa hän ei epäröinyt kritisoida Britannian hallitusta, vaikka hän oli yksi harvoista afrikkalaisista edustajista. Kun Kansallinen kongressipuolue hajosi, hän perusti Ugandan kansankongressin (Uganda People’s Congress, UPC), joka sai kannatuksensa pääasiassa pohjoisen Acholin ja Langon kansoista. UPC:n poliittinen pääpaino oli kuningas Mutesa II:n johtaman mahtavan eteläisen Bugandan kuningaskunnan vastustaminen. Tultuaan pääministeriksi vuonna 1962 Obote hyväksyi perustuslain, jossa viidelle perinteiselle kuningaskunnalle, Buganda mukaan lukien, myönnettiin Ugandan sisällä liittovaltioasema. Näin hän pystyi muodostamaan hallituskoalition, joka koostui hänen UPC-puolueestaan ja Bugandan Kabaka Yekka -puolueesta (”Kuningas yksin”). Vuonna 1963 Mutesa valittiin (pitkälti seremonialliseen) presidentin virkaan Oboten rohkaisemana.
Vuonna 1966 Oboten ja Bugandan välinen konflikti kuitenkin kärjistyi. Obote lähetti pohjoisen piirin upseerin Idi Aminin johtamat joukot hyökkäämään Mutesan palatsiin, ja Mutesa pakeni Britanniaan. Hallintonsa lujittamiseksi Obote otti käyttöön uuden perustuslain, jolla lakkautettiin kaikki kuningaskunnat ja muut federalismin jäänteet maassa. Uudessa perustuslaissa otettiin käyttöön myös toimeenpaneva presidenttiys, jonka Obote otti hoitaakseen samalla kun hän jatkoi pääministerinä. Oboten lisääntyvä turvautuminen armeijaan ja poliisiin poliittisten vastustajiensa terrorisoimiseksi herätti kuitenkin eteläugandalaisten paheksuntaa, ja se antoi Aminille mahdollisuuden rakentaa kannattajakunnan, joka perustui hänen omasta kakwa-kansastaan rekrytoituihin jäseniin. Alkuvuodesta 1971 Obote syrjäytettiin Aminin johtamassa vallankaappauksessa.
Obote asettui asumaan naapurimaahan Tansaniaan, jossa hän piti yllä pientä emigraattiarmeijaa akolista kotoisin olevan Tito Okellon kenraalin johdolla. Tämä armeija auttoi Tansanian joukkoja Aminin syrjäyttämisessä vuonna 1979, ja Okello pystyi varmistamaan Oboten valinnan presidentiksi Oboten palattua maanpaosta toukokuussa 1980. Presidenttinä Obote pyysi ulkomaista apua yrittäessään nostaa Ugandan taloutta Aminin vuosien raunioista, mutta hän ei tehnyt mitään estääkseen acholi- ja langosotilaita toteuttamasta murha- ja ryöstökampanjaa etelässä ja Aminin kotiseudulla. Vuonna 1985 Okello pakotti Oboten pois virastaan. Hän asettui lopulta asumaan Sambiaan, mutta jatkoi aktiivista toimintaansa UPC:ssä kuolemaansa asti vuonna 2005.