Jacksonin levy-uran kerrotaan alkaneen siitä, että hän uskaltautui vuonna 1964 Harlemin yökerho Smalls Paradisessa järjestettyyn kykykilpailuun, jonka hän voitti. Vaikka hän levytti ensimmäisen kerran MGM Recordsille vuonna 1970, hän jätti sen pian ja aloitti pitkän yhteistyön newyorkilaisen Spring Recordsin kanssa. Työskennellessään levy-yhtiön sisäisen tuottajan Raeford Geraldin kanssa hänen ensimmäinen singlensä, joka pääsi listoille, oli vuoden 1971 harhaanjohtavasti otsikoitu ”A Child of God (It’s Hard to Believe)”, joka ylsi R&B-listan sijalle 22. Vuonna 1972 Jackson sai ensimmäisen R&B Top Ten -singlensä jatko-osalla ”Ask Me What You Want”, joka ylsi myös popin Top 30:een, minkä jälkeen ”My Man, A Sweet Man” ylsi R&B:n sijalle 7 ja Ison-Britannian singlelistan 50:nneksi; kaikki kolme kappaletta olivat Jacksonin yhteissäveltämiä. ”My Man, A Sweet Man” koostuu pohjoisesta soulista, kuten myös hänen vuoden 1976 levytyksensä ”A House for Sale”. Seuraavana vuonna tuli hänen kolmas Yhdysvaltain R&B top ten -hittinsä ”It Hurts So Good”, joka nousi R&B-listan sijalle 3 ja Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -pop-listan sijalle 24. Single oli mukana samannimisellä albumilla ja blaxploitaatioelokuvassa Cleopatra Jones.

Vuonna 1974 hän julkaisi albumin Caught Up, joka esitteli hänen innovatiivisen tyylinsä rivoine spoken words. Esillä oli hänen versionsa Luther Ingramin miljoonamyynnistä ”(If Loving You Is Wrong) I Don’t Want to Be Right”, josta hän sai kaksi Grammy-ehdokkuutta. Nyt hän oli vaihtanut tuottajaa työskennelläkseen vain Brad Shapiron kanssa, joka oli ollut mukana ”It Hurts So Goodin” ja ”Love Doctorin” kanssa. Hän työskenteli Muscle Shoals Studiolla Alabamassa kuuluisan Muscle Shoals Rhythm Section -yhtyeen kanssa ja nauhoitti siellä edelleen suurimman osan kevään materiaalistaan, mukaan lukien seuraaja-albumin Still Caught Up. Seuraavien kymmenen vuoden aikana Jacksonilla oli useita menestyksekkäitä albumeita ja lukuisia R&B-listalle pääsemisiä, joista suurin oli hänen vuonna 1977 tekemänsä versio Merle Haggardin country-hitistä ”If You’re Not Back in Love By Monday”. Tätä singleä seurasi monia muita, kuten hänen versionsa Boney M:n kappaleesta, diskosingle ”Never Change Lovers in the Middle of The Night”. Tämä single oli korkeimmillaan Black Singles -listan sijalla 33 vuonna 1979.

Jackson levytti vuonna 1979 albumin Isaac Hayesin kanssa nimeltä ”Royal Rappin’s” ja samana vuonna hän julkaisi tupla-albumin ”Live And Uncensored”, joka nauhoitettiin konsertissa Los Angelesin keikkapaikassa, The Roxyssa ja ”Live and Outrageous” Atlantan Mr. V’s Figure8:ssa. Jackson perusti ja tuotti myös ryhmän Facts of Life. He saivat suuren hitin vuonna 1976 kappaleella ”Sometimes” (#3 R&B, No. 31 Pop). Jackson jäi ilman levy-yhtiötä Springin lopetettua toimintansa vuonna 1984, mutta vuonna 1986 hän teki sopimuksen Jive Recordsin kanssa, joka tuotti neljä albumia ja toi lisää R&B:n Top Ten -hittejä ”Hot!”. Wild! Unrestricted! Crazy Love” ja ”Love Is a Dangerous Game”. Hän esiintyi Elton Johnin kappaleessa vuonna 1985, ”Act Of War”, joka oli Top 40 -hitti Isossa-Britanniassa, mutta ei päässyt listoille Yhdysvalloissa. Vuonna 1991 hän kirjoitti, tuotti ja näytteli menestyksekkäässä kiertonäytelmässä Young Man, Older Woman, joka perustui hänen samannimiseen albumiinsa Jivelle. Marraskuun 24. päivänä 1994 Jackson esiintyi Martinin kiitospäivän jaksossa Feast or Famine Florinena. Vuonna 2000 hänen äänensä kuului Etienne de Crécyn kappaleessa ”Am I Wrong”, joka oli samplattu hänen esityksestään kappaleessa ”(If Loving You Is Wrong) I Don’t Want to Be Right”.

Jackson on esiintynyt usein ”kaikkien aikojen huonoimpien” listoilla albumiensa kansikuvien vuoksi. E.S.P. (Extra Sexual Persuasion) -kannessa Jackson kurkistelee kristallipalloon, joka korostaa hänen dekolteitaan; Back to the S**t! -kannessa Jackson istuu vessanpöntöllä, jossa annetaan ymmärtää, että hän ulostaa.

Jackson pyörittää nykyään omaa levy-yhtiötään Weird Wreckuds. Pitkän levytystauon jälkeen hän julkaisi vuonna 2001 albuminsa Not For Church Folk, joka merkitsi paluuta hänen tyyliinsä urbaanilla nykysoundilla. Albumi sisältää singlet ”Butt-A-Cize” ja ”Leave Me Alone”. Albumilla on myös yhteistyö räppäri Da Bratin kanssa kappaleessa ”In My Life”. Jacksonilla oli oma radio-ohjelma Dallasissa, Texasissa 13 vuoden ajan. Kaukolähetyksenä kotonaan Atlantassa, Georgiassa, Jackson työskenteli iltapäivän ajoaikana kello 15-18 KKDA 730 AM -radiokanavalla 6. tammikuuta 2012 asti.

Vuonna 2006 viisi Jacksonin myydyintä albumia – Millie Jackson (1972), It Hurts So Good (1973), Caught Up (1974), Still Caught Up (1975) ja Feelin’ Bitchy (1977) – remasteroitiin digitaalisessa muodossa uudelleen, ja ne julkaistiin CD:llä, jossa oli mukana bonusraitoja. Kaikki Jacksonin Spring Records -aikakauden albumit ovat saatavilla Ace Recordsilta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. An Imitation of Love julkaistiin uudelleen CD:nä vuonna 2013 Funkytowngrooves-levymerkillä remasteroituna ja laajennettuna painoksena. Muut Jive- ja Ichiban-levymerkeillä julkaistut albumit ovat edelleen loppuunmyytyjä, vaikka joitakin näistä kappaleista onkin julkaistu kokoelma-cd-levyillä. Helmikuun 6. päivänä 2012 TV One -kanavalla esitettiin dokumentti Unsung – The Story of Mildred ’Millie’ Jackson. Jackson esiintyi Washingtonin historiallisessa Howard Theatre -teatterissa 3. elokuuta 2012 ja B.B. King’s Blues Clubissa New Yorkissa 4. elokuuta 2012. Kesäkuun 6. päivänä 2015 Jackson otettiin viralliseen Rhythm & Blues Music Hall of Fameen Clarksdalessa, Mississippissä.