Mikroverenkierron päätehtävät ovat verisolujen ja aineiden, kuten hapen, kuljettaminen kudoksiin/ kudoksista (ravinnevirtaus), verenpaineen säätelyn tukeminen ja lämmönsäätäjänä toimiminen (lähinnä iho).
Mikroverenkierron verenkierrossa voi esiintyä vasomotionia, sileän lihaksen supistumisen ja laajenemisen muutoksista johtuvaa verisuonten tonuksen rytmistä värähtelyä, jota ohjataan sekä paikallisesti että systeemisesti. Vaihtelut ovat yleensä 4-10 sykliä minuutissa (cpm), ja ne voivat vaihdella lämpötilan mukaan. Mielenkiintoista on, että vasomootio vähenee merkittävästi mikroneuropatiassa ja ongelmallisissa läpissä.
Mikroverenkierrossa on myös äärimmäistä dynamiikkaa. Normaalioloissa veren perfuusio voi poiketa useita tuhansia prosentteja kylmän ja lämpimän sormenpään välillä. Sillä on myös suuria alueellisia vaihteluita, ja se voi vaihdella jopa 100 prosenttia kyynärvarren iholla, jos mittauskohtaa siirretään millimetrin verran. Veren perfuusion mittaukset laser Dopplerin avulla heijastavat näitä äärimmäisiä dynamiikkoja ja suuria alueellisia vaihteluita.
Parametreja, joiden tiedetään vaikuttavan mikroverenkiertoon, ovat:
- Potilaan lämpötila
- Systeeminen verenpaine
- Yleinen terveydentila (stressi, ruoka, lääkitys, tupakointi jne.)
- Henkinen aktiivisuus
- Fyysinen aktiivisuus
- Aika
- Diabetes
- Arteriaalinen vajaatoiminta (mikroverenkierron reservi)
”Mikroangiopatiat ovat sinänsä tärkeitä diabeteksessa ja kollageenisessa verisuonitaudissa. Muissa tiloissa, kuten iskeemisten sairauksien laajassa kirjossa ja kroonisessa laskimoiden vajaatoiminnassa, mikroverisuonten morfologia ja toiminta häiriintyvät makrovaskulaaristen vaurioiden seurauksena. Mikroverenkierto on kohdealue molemmissa tapauksissa; tällä tasolla tapahtuvat muutokset ratkaisevat, selviääkö kudos vai kuoleeko se.” 1Bollinger A, Fagrell B in Clinical capillaroscopy. 1984.
Mikroverenkierron verenkierrossa havaittujen suurten normaalien vaihteluiden vuoksi käytetään usein provokaatioita tietojen tulkinnan helpottamiseksi. Provokaatioiden avulla käyttäjä voi tarkastella vastausta tiettyyn provokaatioon eikä vain mikroverenkierron virtauksen perusarvoa. Yleisesti käytettyjä provokaatioita ovat mm:
- Lämpö-maksimaalinen laajentuma, kudosreservikapasiteetti
- Okklusio-post-okklusiivinen reaktiivinen hyperemia
- Lääkkeet-laastaritestit, iontoforeesi, injektiot
- asento-veno-arteriaalinen refleksi, jalan nosto
- Jäähdytys-Raynaud’n ilmiöt
- Sähköinen stimulaatio-c-kuitujen stimulaatio