1970-luku Muokkaa

Petersin musiikillinen debyytti oli 10. lokakuuta 1975, kun hän johti Hairy Hippie -yhtyettä (nimetty levy-yhtiö James Alexander Barrilta), joka muodostettiin hänen koulukavereidensa kanssa esiintyäkseen hänen sisarensa 21-vuotissyntymäpäiväjuhlissa Talardy-hotellissa St Asaphissa. Ensimmäinen sinä iltana esitetty kappale oli cover-versio Smokien kappaleesta ”If You Think You Know You Know How To Love Me”.

Hänen ensimmäinen varsinainen bändinsä oli The Toilets, joka perustettiin sen jälkeen, kun hän oli nähnyt Sex Pistolsin soittavan Chesterissä vuonna 1976. Ensimmäinen kappale, jonka Toilets soitti livenä, oli ”Nothing to Do” Palace-hotellissa Rhylissä.

Peters perusti yhdessä MacDonaldin, Dave Sharpin ja Nigel Twistin (tuolloin nimeltään Nigel Buckle) kanssa Seventeen-nimisen bändin vuonna 1978. Ensimmäinen kappale, jonka Seventeen soitti, oli ”Pop Generation” Bee (nyk. Station) -hotellissa Rhylissä 27. toukokuuta 1978. Yksi single julkaistiin vuonna 1979 Vendetta-levymerkillä nimellä ”Don’t Let Go”.

1980-lukuEdit

Vuonna 1981 perustettiin The Alarm, joka muutti Lontooseen kiertämään klubikiertueita. He saivat levytyssopimuksen IRS-levymerkiltä. Yhtye otti nimensä kappaleesta nimeltä Alarm Alarm, joka oli yksi ensimmäisistä kappaleista, jotka Peters kirjoitti Toiletsille. BBC Radio 1:llä John Peel kommentoi, että Duran Duranin, Talk Talkin ja nyt Alarm Alarmin myötä hänen pitäisi ehkä kutsua itseään John Peel John Peeliksi, joten nimi lyhennettiin The Alarmiksi.

The Alarm soitti ensimmäisen keikkansa Victoria Hotelissa Prestatynissa 10. kesäkuuta 1981. ”Shout to the Devil” oli ensimmäinen soitettu kappale. Peters kirjoitti kappaleen samana päivänä, ja koska se sopi kolmen akustisen ja rumpalin kokoonpanoon, bändi harjoitteli sitä soundcheckin aikana. Heidän ensimmäinen singlensä omalla levymerkillä, ”Unsafe Building”, julkaistiin marraskuussa 1981.

1990-lukuEdit

Vuonna 1991 The Alarm hajosi Petersin jätettyä bändin lavalla Brixton Academyssa.

Alkuperäiset The Alarmin jäsenet ovat kokoontuneet yhteen vain kerran. Tämä tapahtui VH1:n Bands Reunited -sarjaa varten 28. lokakuuta 2003.

Kaksi singleä julkaistiin vuonna 1994. ”Back into the System”, josta julkaistiin myös walesilainen single. Tätä seurasi ”It Just Don’t Get Any Better Than This”. Peters lyöttäytyi yhteen Poetsin kanssa molemmilla levyillä. Single sisälsi myös ensijulkaisun kappaleesta ”White Noise”, jonka Peters äänitti uudelleen albumille Rise. Amerikkalainen julkaisu sisälsi myös uudelleenmiksauksen.

Menisi vielä vuosi ennen kuin Peters julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa venture Breathe. Koska albumi julkaistiin vain Isossa-Britanniassa, sen CD-versio ei sisältänyt Peterin kahta ensimmäistä soolosingleä. Samasta albumista julkaistiin myös pelkästään akustinen versio. Tähän mennessä Peters oli vetäytynyt internetiin ja hänellä oli oma verkkosivusto, jossa suurin osa hänen tulevista julkaisuistaan tulisi myyntiin.

Vuonna 1996, sen jälkeen kun hänellä oli väärä syöpädiagnoosi, Peters julkaisi toisen sooloyrityksensä Feel Free. Albumi sisälsi otteen Grandmaster Flashin vaikutusvaltaisesta rap-kappaleesta ”The Message”. Feel Freen amerikkalainen julkaisu sisälsi myös erityisen piilokappaleen nimeltä ”Gone Elvis”.

Vuonna 1998 julkaistiin Rise, tällä kertaa laajemmalle yleisölle. Rise oli Petersille musiikillinen suunnanmuutos. ”White Noise Part II” löysi Petersin kokeilemassa studioäänen manipulointia ja rumpukoneita, kun taas ”My Calling” sisälsi Petersille ominaisen akustisen/sähköisen roots-rock-soundin. Albumilla kuultiin myös kappale ”In Circles”, jonka Peters kirjoitti yhdessä ex-Cult-kitaristi Billy Duffyn kanssa.

Peters seurasi Rise-levyn julkaisua kiertämällä Yhdysvalloissa ”The Interactive Acoustic Works U.S. Tour” -kiertueella, joka alkoi Bostonista 10. lokakuuta 1998. Samana vuonna julkaistiin myös albumi Live (From a Broadcast). Tämä setti sisälsi version Alarmin tunnetuimmasta kappaleesta, ”68 Guns”, jossa palautettiin ylimääräinen säkeistö, jonka bändi oli leikannut pois varhaisessa vaiheessa sävellysprosessia.

Vuonna 1999 Peters työskenteli jälleen Billy Duffyn kanssa muodostaen Coloursound-nimisen bändin Duffyn, hänen entisen Cult-bändikaverinsa Scott Garretin ja Craig Adamsin (entinen Missionista) kanssa. He levyttivät yhden samannimisen studioalbumin.

Vuodesta 1993 lähtien Peters on järjestänyt vuosittain viikonlopputapahtuman nimeltä ”The Gathering” Llandudnossa. Siihen on osallistunut erilaisia vierailevia muusikoita, mukaan lukien entisiä Alarm-yhtyeen jäseniä.

2000-lukuEdit

Uudella vuosituhannella Peters julkaisi Flesh and Blood -levyn, joka perustuu Helen Griffinin kirjoittamaan samannimiseen näytelmään.

Vuonna 2000 Peters päätti käyttää Alarm-brändinimeä uudelleen. Jätettyään yhtyeen vuonna 1991 Peters oli luovuttanut oikeudet nimeen muille yhtyeen jäsenille. Tämä sai entisen rumpalin Nigel Twistin uhkaamaan oikeustoimilla. Peters on sittemmin käyttänyt Alarm-tavaramerkkiä, johon on joskus lisätty roomalaiset numerot vuosiluvun kohdalle.

Vuonna 2001 Peters lähti jälleen kiertueelle osana superyhtye Dead Men Walkingia. Mukana olivat Pete Wylie (The Mighty Wah! -yhtyeestä), Glen Matlock (entinen Sex Pistols), Captain Sensible (The Damned) ja Kirk Brandon (Spear of Destiny), ja bändi soitti sekoitusta vanhaa ja uutta materiaalia, joka kattoi heidän yhteenlasketun uransa.

Vuonna 2004 Peters julkaisi singlen ”45 RPM” käyttäen salanimeä The Poppy Fields, käyttäen tekosyynä sitä, että kyseessä oli teinibändi, jonka kotipaikkana oli Chester. (Tämä huijaus oli Vinyl-elokuvan aiheen lähde). Peters sijoittui yhdelletoista sijalle nettikyselyssä, jossa etsittiin 100 walesilaista sankaria.

Hän liittyi vuonna 2010 Mescaleros-yhtyeen jäseniin esiintyäkseen Joe Strummerin kappaleita nimellä Los Mondo Bongo.

Vuonna 2011 Peters liittyi Ison-Britannian kiertueelle Big Country -yhtyeen jäseneksi ja julkaisi yhtyeen kanssa elokuussa singlen ”Another Country”, jota seurasi huhtikuussa 2013 albumi The Journey. 9. marraskuuta 2013 ilmoitettiin Big Countryn Facebook-sivulla, että Peters oli jättänyt yhtyeen.