MusicEdit
Työskennellessään San Fernando Valley State Collegen fuksina musiikin laitoksen harjoitushuoneissa Curb kirjoitti kappaleen ”You Meet the Nicest People on a Honda (Go Little Honda)”, jonka yhtiö valitsi mainoskampanjaansa. Kun Curb jätti opintonsa kesken 19-vuotiaana vuonna 1963, hän perusti ensimmäisen levy-yhtiönsä Sidewalk Recordsin (Curb Recordsin edeltäjä) ja auttoi käynnistämään länsirannikon rock’n’roll-artistien, kuten Stone Poneysin (mukana Linda Ronstadt), The Arrowsin (mukana Davie Allan) ja Electric Flagin (mukana Mike Bloomfield ja Buddy Miles) uran.
Curb teki musiikin lyhytelokuvaan Skaterdater (1965) sekä elokuviin The Wild Angels (1966), Thunder Alley (1967), Devil’s Angels (1967), The Born Losers (1967) (ensimmäinen Billy Jack -elokuvista), Maryjane (1968), The Wild Racers (1968), The Savage Seven (1968), The Big Bounce (1969), The Sidehackers (1969) ja Black Water Gold (1970). Vuonna 1969 hän sulautti yhtiönsä MGM Recordsin kanssa ja hänestä tuli sekä MGM Recordsin että Verve Recordsin johtaja. Curb sävelsi tai valvoi yli 50 elokuvamusiikkia ja kirjoitti yli 400 laulua. Vuonna 1969 hän oli mukana kirjoittamassa American Bandstand -televisiosarjaan uutta teemaa, jota käytettiin vuoteen 1974 asti.
Curb organisoi 1960-luvulla oman musiikkiryhmänsä, The Mike Curb Congregationin; heillä oli Top 40 -pophitti alkuvuodesta 1971 albuminsa Burning Bridges (säveltäjinä ja sanoittajina Lalo Schifrin ja Mike Curb) nimikkokappaleella, jota käytettiin Brian G. Huttonin elokuvan Kelly’s Heroes teemana. Kappale saavutti ykkössijan Etelä-Afrikassa. Heillä oli aikuisten listahitti vuonna 1970 kappaleella ”Sweet Gingerbread Man” elokuvasta The Magic Garden of Stanley Sweetheart ja pieni hitti vuonna 1973 Sherman Brothersin sävellyksellä ”It’s a Small World”. He esittivät Dirty Dingus Magee -elokuvan (1970) nimikkokappaleen. Ryhmä oli mukana Sammy Davis Jr:n vuoden 1972 Billboard Hot 100 -listan ykköshitissä ”The Candy Man” (Aubrey Woodsin versio oli mukana elokuvassa Willy Wonka & suklaatehdas), ja vuonna 1978 Mike Curbin seurakunta oli mukana musikaalissa The Magic of Lassie, jonka pääosassa oli James Stewart. He levyttivät vuonna 1980 kappaleen ”Together, a New Beginning”, joka oli Ronald Reaganin menestyksekkään presidenttiehdokkuuden tunnuskappale samana vuonna. Mike Curb Congregation oli viikoittainen vakioesiintyjä Glen Campbellin CBS-televisio-ohjelmassa.
Vuonna 1969 Curb teki sopimuksen kristillisen rockin pioneeri Larry Normanin kanssa Capitol Recordsille.
Curb kirjoitti ja tuotti musiikkia Hanna-Barberan animaatiosarjaan ”The Cattanooga Cats”. Sarjakuvasarjan ”Hot Wheels” teema on Mike Curb and the Curbstonesin käsialaa.
1970-luvulla Curb kirjoitti ja tuotti musiikkia Roy Orbisonille, Marie Osmondille ja Osmond Familylle, Lou Rawlsille, Sammy Davis Jr. ja Solomon Burke; hän teki myös sopimuksia muun muassa The Sylversin, Eric Burdonin, Warin, Richie Havensin, Five Man Electrical Bandin, Gloria Gaynorin, Johnny Bristolin, Exilen, The Four Seasonsin ja hollantilaisen laulajan Heintje Simonsin ja The Mobin (chicagolainen yhtye) kanssa. Curb johti Motownin lyhytikäistä country-musiikin tytäryhtiötä Hitsville Recordsia. Curb oli mukana kirjoittamassa sanoituksia kappaleeseen ”It Was a Good Time” Liza Minnellin Emmy-palkittuun elokuvaan Liza with a Z. Hän sai BMI-palkintoja myös säveltämästään kappaleesta ”Burning Bridges” Clint Eastwoodin elokuvaan Kelly’s Heroes ja säveltämästään kappaleesta ”All for the Love of Sunshine”, joka oli Hank Williams Jr:n ensimmäinen ykköslevy. Mike Curb toimi presidentti Richard Nixonin toisen kauden virkaanastujaiskonsertin puheenjohtajana 20. tammikuuta 1973. Hän värväsi monia MGM Recordsin artisteja sekä muita esiintymään historialliseen tapahtumaan. Solomon Burke, The Mike Curb Congregation, The Mob, Jimmy Osmond, Tommy Roe, Ray Stevens, The Sylvers, The Don Costa Orchestra ja Laurie Lea Schaefer esiintyivät lavalla nuorta yleisöä varten. Mike toimi myös ohjelman seremoniamestarina. The Mike Curb Congregation lauloi ”Nixon Now (More Than Ever)”, vuoden 1972 mainoslevyn, joka auttoi Nixonin uudelleenvalintaa.
MGM:n huumeidenvastainen kiistaMuutos
Vuonna 1970 Billboard kertoi, että ”MGM Recordsin pääjohtaja Mike Curb on pudottanut pois 18 esiintyjää, jotka hänen mielestään mainostavat ja hyväksikäyttävät kovia huumausaineita musiikin avulla”. Billboard kertoi, että Curb oli huolestunut Janis Joplinin, Jimi Hendrixin ja Canned Heatin Alan Wilsonin huumekuolemista. Puhdistuksen piiriin ajateltiin kuuluvan muun muassa The Velvet Underground ja Frank Zappan The Mothers of Invention -yhtye. Zappa kuitenkin vastusti huumeiden käyttöä koko uransa ajan, ja vuoden 1969 alkuun mennessä hän oli täyttänyt MGM/Verve-sopimuksensa ja siirtynyt omalle Bizarre Records -levy-yhtiölleen, jota Warner Bros. jakeli. Kun Eric Burdon, joka oli psykedeelien puolestapuhuja, kehotti Curbia vapauttamaan hänet sopimuksestaan, vaikka Burdon olikin hänen myydyin artistinsa, Curb suostui. Burdon käynnisti myös kampanjan – jakamalla puskuritarroja – nimeltään Curb the Clap.
Curb väitti teollisuuden tukevan häntä, mutta ainoa levy-yhtiön virkailija, jonka hän siteerasi, Paramount Recordsin johtaja Bill Gallagher, oli eri mieltä. Columbia Recordsin johtaja Clive Davis sanoi Curbin olevan ”mahtipontinen” ja että hänen huumeidenvastainen kantansa oli tehnyt hänestä ”Nixonin hallinnon pienen sankarin”. Vuonna 1997 Curb sanoi, että suhde oli tapahtunut aikana, jolloin ”sinua pidettiin kummajaisena, jos puhuit huumeita vastaan.”
Curb on koko uransa ajan auttanut artisteja huume- ja päihdeongelmissa lukuisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta.
Poliittinen uraEdit
Osittain Ronald Reaganin kannustamana Curb valittiin Kalifornian apulaiskuvernööriksi vuonna 1978 kukistaen virassa olleen demokraatti Mervyn M. Dymallyn. Demokraattien ehdokas Jerry Brown valittiin uudelleen kuvernööriksi samana vuonna.
Kun Brown pyrki demokraattien presidenttiehdokkaaksi vuosina 1979-1980, Curb toimi virkaatekevänä kuvernöörinä, käytti veto-oikeuttaan lainsäädäntöön, antoi toimeenpanomääräyksiä ja teki nimityksiä; toimet, jotka Kalifornian korkein oikeus vahvisti Curbin perustuslaillisena oikeutena. Curb työskenteli Harvey Milkin kanssa Briggsin aloitteen vastaisessa kampanjassa ja sai Reaganin vastustamaan aloitetta, mikä johti sen hylkäämiseen. Curb on siitä lähtien ollut johtava konservatiivinen homojen oikeuksien kannattaja.
Curb hävisi vuonna 1982 republikaanien kuvernööriehdokkuuden Kalifornian oikeusministeri George Deukmejianille. Vuonna 1986 Curb asettui uudelleen ehdolle kuvernöörin sijaiskuvernööriksi republikaanien ehdokkaana virassa olevaa demokraattia Leo T. McCarthya vastaan tiukasti kiistellyssä kilpailussa, joka käytiin pitkälti huumekaupan ja väkivaltarikosten rankaisemisesta. Huumeiden käytön äänekkäänä vastustajana Curb kannatti kuolemanrangaistuksen laajentamista koskemaan huumekauppiaita, joiden huumekauppa johti kuolemaan. Vuodesta 2019 lähtien hän on viimeinen republikaanien valitsema varakuvernööri; silloinen kuvernööri Arnold Schwarzenegger nimitti tehtävään Abel Maldonadon, mutta hävisi sen jälkeiset vaalit silloiselle San Franciscon pormestarille ja tulevalle kuvernöörille Gavin Newsomille.
Vuonna 1980 Curb toimi Ronald Reaganin menestyksekkään presidentinvaalikampanjan valtakunnallisena toisena puheenjohtajana. Curb toimi myös Detroitin puoluekokousohjelman puheenjohtajana, ja presidentti Reagan nimitti hänet myöhemmin Washington D.C.:ssä toimivan kansallisen rahoituskomitean puheenjohtajaksi.
Osallistuminen kilpa-autoiluunTiedoksianto
Moottoriurheilun harrastaja Curb on osaomistaja Curb Agajanian Performance Group -joukkueessa, joka on voittanut 10 kansallista mestaruutta. Hänen sponsorointinsa ja omistajuutensa on koskenut kolmea NASCAR:n tunnetuinta kuljettajaa: hän omisti aiemmin Richard Pettyn kuuluisan No. 43 -auton vuosina 1984 ja 1985, jolloin Petty saavutti uransa 199. ja 200. voittonsa. Curb oli myös Dale Earnhardtin sponsorina hänen Winston Cup -mestaruuskaudellaan 1980, ja hän sponsoroi Darrell Waltripin No. 12 Toyota Tundraa Craftsman Truck Series -sarjassa, jota Joey Miller ajoi vuonna 2006. Curb-Agajanian ajoi monta vuotta autoja myös Indianapolis 500 -kilpailussa, muun muassa Dan Wheldonille ja Alexander Rossille, joiden kanssa hän voitti Indianapolis 500 -kilpailun vuosina 2011 ja 2016.
Curb oli ainoa auton omistaja, joka on voittanut kaikissa kymmenessä NASCAR-autoilun sarjassa Yhdysvalloissa – Monster Energy NASCAR Cup -sarjassa (aiemmin Nextel/Sprint Cup ja Winston Cup), Xfinity-sarjassa (aiemmin Nationwide-sarja ja Busch-sarja), Gander Outdoors Truck -sarjassa (aiemmin Camping World Truck -sarja ja Craftsman Truck -sarja), Grand-Am Rolex Daytona Prototype National Sports Car Series (nykyään United Sports Car Series, joka on fuusioitu American Le Mansin kanssa), IMSA GT Series (entinen IMSA Camel GT), Continental Series (entinen IMSA GTS), Late Model All American Series, Modifieds ja K&N East ja West Series.
Curb oli Richard Childressin kanssa yhteisomistajana Austin Dillonin ajamassa No. 98 Chevroletissa. Curb on myös ThorSport Racingin pitkäaikainen sponsori Truck Series -sarjassa, sillä hän on osaomistaja tiimin No. 98 Fordissa, jota ajaa Grant Enfinger. Hän piti yllä samanlaista kumppanuutta myös Phil Parsons Racingin kanssa Cup-sarjassa, joka ajoi myös numerolla 98.
Curb Racing -tiimillä on autoja United States Automobile Clubin (USAC) kilpailuissa. Heidän kuljettajansa Christopher Bell ja Rico Abreu voittivat vuosien 2013 ja 2014 USAC National Midget -kiertueet.
Elvis HouseEdit
Vuonna 2006 Curb osti Memphisissä osoitteessa 1034 Audubon Drive sijaitsevan talon, joka oli aikoinaan Elvis Presleyn omistuksessa. Curb kunnosti talon ja luovutti sen Rhodes Collegen Mike Curb -instituutille.
Palkinnot ja kunnianosoituksetEdit
Nashvillessä Curbista on tullut kansalaisjohtaja ja hyväntekijä Belmontin yliopistolle, jossa hänen lahjoituksensa uuden areenan rakentamiseen johti siihen, että se nimettiin Curb Event Centeriksi. Yliopistossa toimii myös Mike Curb College of Entertainment and Music Business. Hän lahjoitti myös Curb Centerin ja Curb Creative Campus -ohjelman Vanderbiltin yliopistossa sekä Mike Curb Institute of Musicin Rhodes Collegessa Memphisissä. Vuonna 2001 Curb valittiin Junior Achievement U.S. Business Hall of Fameen. Curb valittiin Georgian Music Hall of Fameen vuonna 2003 ja Pohjois-Carolinan Music Hall of Fameen vuonna 2009.
Elokuussa 2006 Curb lupasi 10 miljoonaa dollaria Kalifornian osavaltionyliopistolle Northridgessa (CSUN) (Los Angelesissa) lahjoittaakseen alma materinsa taideyliopiston ja antaakseen johtavan lahjan yliopiston alueelliselle esittävien taiteiden keskukselle. Kymmenen miljoonan dollarin lahjoituksesta viisi miljoonaa dollaria tuki CSUN:n College of Arts, Media and Communication -yliopistoa, joka on yksi yliopiston suurimmista korkeakouluista ja tarjoaa tutkinto- ja todistusohjelmia yli 4 400 opiskelijalle. Lahjoituksesta 4 miljoonaa dollaria meni collegen yleiseen säätiöön, ja 1 miljoonalla dollarilla lahjoitettiin musiikkialan opintoihin erikoistuneen tiedekunnan professuuri. Tämän seurauksena college nimettiin hänen kunniakseen. Mike Curb’s Collegessa opiskellaan mediaa, taidetta, musiikkia, liiketoimintaa, journalismia ja viestintäopintoja.
29. kesäkuuta 2007 Curbia kunnioitettiin 2341. tähdellä Hollywoodin Walk of Fame -kävelykadulla.
CSU:n Channel Islands -yliopisto vihki Mike Curb -studion Napa Hallissa Camarillon, Kalifornian yliopiston kampuksella 21. lokakuuta 2010. Studio on jälkituotannon sekä elokuva- ja videotuotannon laitos.
Curb on myös lahjoittanut lukuisia muita korkeakouluja ja ohjelmia heikommassa asemassa oleville yhteisöille.
Vuonna 2014 Curb otettiin Musicians Hall of Fame and Museumiin Nashvillessä, Tennesseessä.