Syyrian kansallislintu on pohjoinen kalju ibis, joka tunnetaan myös nimellä waldrappi tai erakko ibis. Lintu on endeeminen Pohjois-Afrikassa, Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Lähi-idässä, mutta luonnonvaraisen populaation katsotaan nyt kuolleen sukupuuttoon Euroopassa. Tämä ibis on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi linnuksi, jonka kanta luonnossa on alle 500 lintua. Suurin pohjoisen kalju ibispopulaatio on Marokossa, kun taas Syyriassa niitä on alle 10 yksilöä. Lintua pidettiin sukupuuttoon kuolleena Syyriassa vuoteen 2002 asti, jolloin se löydettiin uudelleen. Se on maan virallinen lintu, koska se on kotoperäinen, uhanalainen ja sillä uskotaan olevan uskonnollinen merkitys. Muslimit uskovat, että lintu muuttaa joka vuosi Mekkaan pyhiinvaeltajien mukana Hajjiin.
Syyrian kansallislinnun kuvaus
Pohjoiskalju-ibis on kookas lintu, jonka siipien kärkiväli on 49-53 tuumaa ja paino 35-46 oz. Sillä on musta höyhenpeite, jossa on violettia ja pronssinvihreää irisointia. Linnulla on himmeän punainen ja höyhenetön pää, ja sen nokka on pitkä ja kaareva. Sukupuolten höyhenpeite on samanlainen, mutta urokset ovat hieman naaraita suurempia.
Pohjoiskalju-ibispopulaatio Syyriassa
Pohjoiskalju-ibis julistettiin sukupuuttoon kuolleeksi Syyriassa vuoteen 2002 asti, jolloin pieni populaatio löydettiin uudelleen luonnosta. Vuosina 2002-2004 luonnonsuojelijat tekivät merkittäviä ponnisteluja kannan kasvattamiseksi. Tänä aikana noin 14 poikasta lensi onnistuneesti. Palmyran autiomaassa suojelutoimia haittasi poikasten alhainen eloonjäämisaste. Metsästys ja sähköiskut johtivat poikasten kuolemaan, kun vanhemmat linnut muuttivat Saudi-Arabiaan ja Etiopiaan. Luonnonsuojelijat alkoivat kasvattaa poikasia vankeudessa ja istuttaa niitä aikuisina luonnonvaraisiin kolonioihin. Kaikki suojeluponnistelut keskeytettiin, kun Syyrian sota alkoi vuonna 2011, ja sen jälkeen pohjoisen kaljuibissien kanta on laskenut merkittävästi alle kymmeneen lintuun. Vuosina 2014 ja 2015 maassa ei nähty yhtään lintua, mutta vuonna 2017 nähtiin yhdeksän linnun kolonia.
Kaljuuntuneen ibisin kulttuurinen merkitys
Legendojen mukaan ibis oli ensimmäinen lintu, joka vapautettiin Nooan arkista, koska se edusti hedelmällisyyttä. Lintua pidettiin siksi uskonnollisesti hyödyllisenä ihmiskunnalle, ja tästä syystä Turkin luonnonvarainen kanta säilyi hengissä pidempään kuin muualla Euroopassa. Egyptissä pohjoista kalju iibistä kunnioitettiin loiston ja kirkkauden symbolina. Egyptiläinen Thoth-jumala kuvattiin iibiksen pää ja ihmisruumis. Historioitsija Herodotos dokumentoi myyttisen ihmissyöjälinnun, jolla oli terävä kaareva nokka ja pitkä siipiväli ja joka pystyi sytyttämään tulta vihollistensa päälle. Useat maalaukset viittaavat siihen, että Herodotos perusti myyttisen olentonsa pohjoisen kaljuun ibikseen. Jemenin, Turkin, Syyrian, Marokon, Algerian ja Sudanin postimerkeissä on kalju iibiksen kuva osoituksena sen merkityksestä muslimikulttuurille.