Olen myös viettänyt loistavia hetkiä yksin viime vuosina yksinäni.

Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että olin väärässä. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että nuo ”loistavat ajat” olivat jokseenkin epätäydellisiä. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että noiden hetkien kokeminen toisen ihmisen kanssa minun taajuudellani olisi ollut kypsin kirsikka maukkaimmalla kakulla.

Se kaikki alkoi pienistä asioista, kuten kauniin auringonnousun/auringonlaskun katselemisesta henkeäsalpaavassa paikassa. Tunsin itseni niin siunatuksi sen todistamisesta ja niin onnelliseksi kokemuksesta, mutta pieni osa minusta tunsi, että olisi parempi, jos voisin kääntyä jonkun vierelläni olevan ihmisen puoleen ja sanoa; ”Vau, eikö olekin kaunista?”

Joskus sanoja ei kuitenkaan edes tarvita. Jo pelkkä hymyn jakaminen, koska me molemmat tunnemme saman asian, olisi tehnyt tällaisesta asiasta täydellisen. Voisin tietysti soittaa ystävilleni jälkeenpäin ja yrittää selittää kokemustani – mutta se on vaikea tehtävä. Et voi pakottaa ketään tuntemaan sitä, mitä itse olet tuntenut.”

Tällöin siemen kylvettiin. Kun säröt puolustuksessani alkoivat näkyä.

Silloin aloin huomata yhteisen teeman (vaikka yritin kieltää sen) – se, että hauskat hetket yksinäni jäivät massiivisesti hauskojen hetkien varjoon toisen ihmisen/ihmisten kanssa. Kävin ystävien kanssa selkäpiitä karmivilla festareilla ja jaoimme ilon ja hyvät fiilikset keskenämme. Kiinni jäin miettimään euforisessa tilassani: ”Voiko tästä tosiaan tulla yhtään parempaa?”

Ei voi.

Kertokaa se mieheltä, joka on yrittänyt.

Onnen jakaminen toisen ihmisen tai ihmisten kanssa on todellakin sitä, mistä ”siinä on kyse”. Ihan sama vaikka olisit introvertti. En välitä vaikka olisit hurjan itsenäinen. En välitä, jos sinun on vaikea saada yhteyttä ihmisiin, koska kun saat – se tekee kaikista pimeistä ajoista niin paljon valoisampia.

Ironista on se, että väitteisiini ’hauskanpidosta yksin’ sisältyi yleensä toinen ihminen. Se saattoi olla täysin tuntematon, jonka olin tavannut vain kymmenen minuuttia. Se saattoi olla hauska keskustelu paikallisen kanssa. Se saattoi olla jopa koira!!! Tosiasia kuitenkin on, että saatoin olla yksin aloittaessani matkan, mutta suurinta onnellisuutta olen kieltämättä kokenut silloin, kun se tapahtui toisen elävän olennon kanssa. Ihmisen tai eläimen kanssa.

Ja kun sen vertaa onnellisuuteen silloin, kun olin todella yksin – siitä ei todellakaan ole kilpailua.

Viime vuonna ystäväni ja hänen kihlattunsa saivat toisen kerran vanhemmat. Tilasin kukkia lähetettäväksi hänen osoitteeseensa. Minulla oli mahdollisuus kirjoittaa viesti lahjakorttiin – mutta sain kirjoittaa vain 120 merkkiä. Vau – jopa Twitterissä saa 140!”

Miten voisin pukea sanoiksi näin koskettavan elämänhetken vain 120 merkillä?! Päätin lainata jonkun toisen sanoja, pienellä muutoksella…

Kirjoitin täydelliset sanat tapahtumaan; ”Onni on parempaa jaettuna.”

Ja siitä hetkestä lähtien hyväksyin sen. Päätin päästää irti taistelusta ja antaa periksi tarpeelle olla oikeassa. Sillä se seisoi onnellisuuteni tiellä. Varasti ilon hetkiä kallisarvoisesta elämästäni – ja kaikki täysin itse aiheutettua.”

Brasilian MM-kisamatkani jälkeen (jonka onnellisuuden jaan kotiystäväni kanssa) aion asua loppuvuoden Kolumbiassa rakentaakseni uutta verkkoliiketoimintaa ja oppiakseni espanjaa. Eräs ystäväni haluaa, että matkustan hänen kanssaan ensin joidenkin Etelä-Amerikan maiden läpi. Olin kahden vaiheilla, koska odotan kovasti, että pääsen asumaan Medelliniin. Asun siellä yksin, ja se sopii minulle hyvin. Olen varma, että saan uusia ystäviä. Olen innoissani siitä, että aloitan tämän uuden luvun elämässäni.

Mutta päätin sanoa kyllä road tripille – koska tiedän, että siitä tulee parempi kuin yksin. Tiedän, että tulen kaipaamaan yhteyttä toiseen ihmiseen lähtiessäni yksin liikkeelle – mutta minulla on sitä jo puolisoni kanssa. Enkä malta odottaa, että pääsen jakamaan onnelliset kokemukseni sen sijaan, että pitäisin ne kaikki omana ahneena pikku itsenäni.

Ihmisiä ei ole tarkoitettu olemaan yksinäisiä. Me emme ole tiikereitä. Etsimme lohtua muiden ihmisten (tai elävien olentojen, myös eläimen kanssa voi jakaa onnen) läsnäolosta. Ja kun sekaan lisätään annos onnea, elämästä tulee elämisen arvoista.

Näyttää siltä, että herra McCandless oli koko ajan oikeassa. Ja olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että olen (vihdoin) oppinut tämän arvokkaan elämänoppitunnin.

Tuntuuko sinusta, että onnellisuus on todellista vain silloin, kun se jaetaan?

Laulu tälle hetkelle – ”Perfect Day”, esittäjä Lou Reed.

Huomionarvoisia sanoituksia:

”Voi, se on niin täydellinen päivä,

Olen iloinen, että olen viettänyt sen kanssasi.”