Michael Manley (1924-1997) oli Jamaikan kansallisen kansanpuolueen johtaja, pääministeri (1972-1980, 1989-1992) ja uuden kansainvälisen talousjärjestyksen teoreetikko. Kahtena ensimmäisenä kautenaan kiihkeä vasemmistolainen ja Yhdysvaltojen kriitikko, kolmannella kaudella hän oli maltillinen, jolla oli läheiset suhteet Amerikkaan.

Michael Norman Manley syntyi St. Andrew’ssa Jamaikalla 10. joulukuuta 1924 maineikkaiden vanhempien toisena poikana. Hänen isänsä Norman Washington Manley oli Rhodes-opiskelija, ensimmäisen maailmansodan palkittu sankari ja Jamaikan historian merkittävin lakimies. Vuonna 1938 Norman Manley perusti Kansallisen kansanpuolueen (People’s National Party), ja hän toimi Jamaikan pääministerinä vuosina 1955-1962. Yhdessä serkkunsa Alexander Bustamanten kanssa vanhempi Manley oli hallitseva voima maansa poliittisessa järjestelmässä eläkkeelle siirtymiseensä vuonna 1969 asti. Michael Manleyn äiti Edna (o.s. Swithenbank) oli kansainvälisesti tunnustettu kuvanveistäjä ja taidemesenaatti

Manley opiskeli Jamaica Collegessa, isänsä alma materissa, Saint Andrew’n esikaupunkialueella sijaitsevassa Saint Andrew’n seurakunnassa, ja 1940-luvun alkupuolella hän kirjoitti viikoittaiseen sanomalehteen Public Opinion. Hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Kanadan kuninkaallisiin ilmavoimiin vuonna 1943 opiskellessaan McGillin yliopistossa ja opiskeli sodan päätyttyä politiikkaa, filosofiaa ja taloustiedettä London School of Economicsissa. Valmistuttuaan hän työskenteli freelance-toimittajana British Broadcasting Servicen palveluksessa vuodesta 1950 joulukuuhun 1951, jolloin hän otti vastaan kutsun Public Opinionin apulaistoimittajaksi.

Jamaika oli 1950-luvun alussa poliittisesti jännittävä paikka. Kansanpuolue People’s National Party oli hävinnyt vuoden 1949 parlamenttivaalit, vaikka se saikin suurimman äänimäärän. Vielä merkittävämpää oli, että puolueen ja sen työväenyhdistyksen välille oli syntynyt korjaamaton kuilu, joka huipentui eroon vuonna 1952. Manleystä tuli Kansan kansallisen puolueen toimeenpanevan komitean jäsen vuonna 1952 ja hän auttoi järjestämään Kansallisen työväenliiton (National Worker’s Union), joka oli erotetun toisinajattelijaryhmän hallitseman Ammattiliittojen kongressin seuraaja

Vuonna 1953 Manley irtisanoutui Julkisesta mielipiteestä työskennelläkseen täysipäiväisesti Kansallisen työväenliiton parissa. Hänen ansiokseen lasketaan ammattiliiton nopea laajentuminen paitsi sokerityöläisten keskuudessa, joka oli kilpailevan Bustamante-teollisuusammattiliiton perinteinen linnake, myös bauksiitti- ja kaivostyöläisten eliitin sekä kaupunkien teollisuustyöläisten keskuudessa. Vuonna 1955 hänet valittiin Island Supervisoriksi ja kansallisen työntekijäliiton ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, ja vuonna 1962, jolloin hänet nimitettiin senaattoriksi, hänet valittiin Karibian bauksiitti- ja kaivostyöläisten liiton puheenjohtajaksi. Ennen virallista astumistaan politiikkaan Manleyllä oli maine Karibian johtavana ammattiyhdistysjärjestäjänä – tarmokkaana, pelottomana, dynaamisena ja lahjakkaana johtajana.

Vuoden 1967 parlamenttivaaleissa Manley voitti paikan edustajainhuoneessa Keski-Kingstonin vaalipiirissä, joka myöhemmin luokiteltiin uudelleen Itäiseksi Keski-Kingstoniksi. Manley valittiin People’s National Party -puolueen johtajaksi vuonna 1969 isänsä eron jälkeen ja johti puolueen voittoon vuonna 1972.