Metyraponia voidaan käyttää lisämunuaisen vajaatoiminnan diagnostiikassa. Metyraponia 30 mg/kg, enimmäisannos 3 000 mg, annetaan keskiyöllä yleensä välipalan yhteydessä. Plasman kortisoli ja 11-deoksikortisoli mitataan seuraavana aamuna klo 8-9 välillä. Plasman kortisolipitoisuus alle 220 nmol/l osoittaa 11β-hydroksylaasin riittävää estoa. Potilailla, joilla hypotalamo-aivolisäke-lisämunuaisakseli on ehjä, CRH- ja ACTH-tasot nousevat vastauksena laskeviin kortisolitasoihin. Tämä johtaa steroidien esiasteiden lisääntymiseen polulla. Jos siis 11-deoksikortisolitasot eivät nouse ja jäävät alle 7 µg/dl (202 nmol/l) ja adrenokortikotrooppinen hormoni (ACTH) nousee, se viittaa vahvasti lisämunuaisen vajaatoimintaan. Jos 11-deoksikortisoli eikä ACTH nouse, se viittaa vahvasti hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-lisämunuaisakselin häiriöön joko aivolisäkkeessä tai hypotalamuksessa.

Metyraponitesti voi auttaa Cushingin oireyhtymän syyn tarkistamisessa. Useimmat potilaat, joilla on aivolisäkkeen toimintahäiriö ja/tai aivolisäkkeen mikroadenooma, lisäävät ACTH:n eritystä vasteena metyraponille, kun taas useimmat ektooppiset ACTH:ta tuottavat kasvaimet eivät. Aivolisäkkeen makroadenoomat eivät aina reagoi metyraponiin.

Metyraponia käytetään Cushingin oireyhtymässä (ACTH-riippuvainen tai riippumaton) hyperkortisolismin lääkkeelliseen hallintaan. Lääkkeellisellä hoidolla pyritään saavuttamaan hyperkortisolismin preoperatiivinen hallinta tai leikkauksen (TSS, lisämunuaiskuoren poisto) jälkeen säilyneen jäännöstaudin hallinta. Lääkehoitoa ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen lopulliseen hoitoon/parantamiseen, vaan ainoastaan lisähoitona (leikkauksella pyritään parantamaan useimmat Cushingin oireyhtymän syyt). Metyraponi vaikuttaa siis estämällä lisämunuaisen steroidogeneesiä. Yksi sivuvaikutus on hirsutismi (naisilla), joka johtuu ylimääräisistä androgeenin esiasteista. Toinen Cushingin oireyhtymän lääkehoidossa yleisesti käytetty aine on ketokonatsoli (sienilääke). Sillä ei ole hirsutismin sivuvaikutusta.