Metformiini auttoi säilyttämään pitkäaikaisen painonpudotuksen tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluvilla henkilöillä, todettiin Diabeteksen ehkäisyohjelma (DPP) -tutkimuksen jälkianalyysin perusteella.

Jos osallistujat olivat pudottaneet 5 % ruumiinpainostaan vuoden kuluttua tutkimuksesta, painonpudotuksen keskiarvo kuudesta vuodesta 15 vuoteen oli 6.2 % vähemmän metformiiniryhmässä verrattuna 2,8 %:iin plaseboryhmässä ja 3,7 %:iin ryhmässä, joka sai ruokavalio- ja liikuntaohjelmaa, raportoivat lääketieteen tohtori Kishore M. Gadde Louisianan osavaltionyliopiston Penningtonin biolääketieteellisestä tutkimuskeskuksesta Baton Rougessa ja kollegat.

Kokonaisuudessaan kuitenkin 62,6 % intensiivistä elämäntapainterventiota (ILS) saaneista potilaista laihtui vähintään 5 % ruumiinpainostaan vuoden kuluttua verrattuna 13,4 %:iin lumelääkepotilaista ja 28,5 %:iin metformiinihoitoa saaneista, he kirjoittivat Annals of Internal Medicine -lehdessä.

Vaikka metformiinin hyödyt verensokeriin ja insuliiniherkkyyteen tunnetaan, metformiinin hyötyjä painonpudotukseen ei tunneta aivan yhtä hyvin, Gadden ryhmä selitti.

”Metformiinin ei tiedetä merkittävästi muuttavan energiankulutusta”, he kirjoittivat ja lisäsivät, että joissakin tutkimuksissa on havaittu ruokahalun ja ruuan syönnin vähenemistä metformiinin avulla. ”On hyvin tiedossa, että ihmiskeho sopeutuu painonpudotukseen kompensoivilla hermostollisilla, hormonaalisilla ja metabolisilla muutoksilla, jotka edistävät painon palautumista. On tutkittava tarkemmin, ehkäiseekö metformiini joitakin näistä kompensoivista muutoksista.”

Tietyt tekijät osoittautuivat riippumattomiksi ennustetekijöiksi painonpudotuksen pitkäaikaiselle säilymiselle metformiinia saaneilla potilailla 5 vuoden, 10 vuoden, 15 vuoden ja kokonaispainonpudotuksen kohdalla (P<0,001 kaikilla):

• Ikää lähtötilanteessa: OR 1,74, OR 2,25, OR 2,37, OR 1,74
• Suurempi painonpudotus 1 vuoden kuluttua (5 %:n painonpudotusta kohti): OR 2,08, OR 1,97, OR 1,14, OR 1,70
• Metformiinin aktiivinen käyttö (käyttö vs. käyttämättömyys): OR 4,83, OR 4,02, OR 2,17, OR 1,91

Original 10-vuoden havainnot DPP-tutkimuksesta osoittivat, että metformiinihoitoon tai ILS-hoitoon satunnaistetuilla henkilöillä avoimen tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus väheni merkittävästi lumelääkkeeseen verrattuna.

Huolimatta siitä, että useammat potilaat, jotka alun perin kuuluivat metformiiniryhmään, säilyttivät pitkäaikaisen painonpudotuksen, ILS:n hyötyjä ei pitäisi jättää huomiotta, väittivät oheisen pääkirjoituksen kirjoittajat Leslie Katzel, MD, PhD, Baltimore VA Medical Centerin geriatrisesta tutkimuskoulutuksesta ja John Sorkin, MD, PhD, Marylandin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta Baltimoressa.

”Saattaa olla järkevää aloittaa ILS:llä, koska se johti suurimpaan painonpudotukseen ja sillä oli suurin vaikutus diabeteksen etenemisen estämiseen”, he suosittelivat. ”Toistaiseksi olisi käytettävä kliinistä harkintaa päätettäessä, pitäisikö metformiinia lisätä, jos ILS ei onnistu tai jos potilas myöhemmin saa laihtuneen painonsa takaisin.”

Katzel ja Sorkin huomauttivat myös joistakin tämän tutkimuksen rajoituksista, mukaan lukien metformiinin ristikkäisvalmisteiden määrä alkuperäisen ILS- ja lumelääkeryhmän välillä.

”Metformiinia saaneiden osallistujien määrä ILS- ja lumelääkeryhmissä kasvoi ajan myötä; 15. vuoteen mennessä 37 % lumelääkeryhmän osallistujista oli saanut metformiinihoitoa”, he selittivät ja totesivat, että vain 72 % metformiiniryhmän osallistujista oli todellisuudessa noudattanut metformiinihoitoa 10 vuoden kohdalla (määriteltynä siten, että he ottivat ≥80 % annetusta annoksesta), mikä laski noin 49 %:iin 15 vuoden analyysissä.

DPP-tutkimukseen osallistui 3234 osallistujaa, joilla oli kohonnut glukoosipitoisuus ja jotka olivat joko ylipainoisia tai joilla oli lihavuutta. Ne, jotka satunnaisesti määrättiin ILS-ohjelmaan, saivat 16 istuntoa käyttäytymisen muutosohjelmaa 6-8 kuukauden aikana – tavoitteena oli saavuttaa 7 %:n painonpudotus ruokavaliomuutosten ja 150 minuutin kohtuullisen fyysisen aktiivisuuden avulla viikossa – minkä jälkeen interventiota vahvistettiin 2 kuukauden välein.

Neille, jotka satunnaisesti määrättiin saamaan metformiinia, annettiin 850 mg kahdesti vuorokaudessa. Naamioituneet metformiini- ja lumelääkepotilaat saivat molemmat tutkimuslääkettä, kunnes heidän plasman glukoosipitoisuutensa nousi 140 mg/dl:aan (7,8 mmol/l), jolloin he lopettivat lääkkeen tai lumelääkkeen käytön ja heidät siirrettiin diabeteksen hoidon piiriin perusterveydenhuoltoon.

Ei ole yllättävää, että kussakin ryhmässä henkilöt, jotka laihtuivat 5 % tai enemmän painostaan yhden vuoden aikana, sairastuivat harvemmin tyypin 2 diabetekseen 15 vuoden seuranta-aikana verrattuna niihin, jotka laihtuivat alle 5 % painostaan: metformiini (41 % vs. 54 %), ILS (39 % vs. 61 %), lumelääke (48 % vs. 57 %).