1. näytös Muokkaa

Delray’sissä, maanalaisessa mustassa rock’n’roll-baarissa 1950-luvun Memphisissä (”Underground”) järjestetään juhlat. Paikalle saapuu Huey Calhoun, valkoinen mies. Kanta-asiakkaat alkavat lähteä, mutta Huey suostuttelee heidät jäämään väittäen olevansa paikalla musiikin vuoksi (”The Music of My Soul”). Myöhemmin Huey on saamassa potkut paikallisen tavaratalon varastopojan työstä, mutta hän tekee omistajan kanssa sopimuksen: jos hän pystyy myymään viisi levyä soittamalla niitä kaiuttimista, hän saa myyntityön. Huey soittaa rock & roll -hitin (”Scratch My Itch”). Hän myy 29 levyä viidessä minuutissa, mutta liikkeen omistaja antaa hänelle kuitenkin potkut, koska on suuttunut soitetusta musiikista.

Huey palaa Delrayn klubille ja alkaa flirttailla Delrayn lahjakkaan siskon Felician kanssa ja lupaa saada hänet radioon (”Ain’t Nothin’ But a Kiss”). Tämän jälkeen Huey hakee DJ-paikkoja useilta paikallisilta valkoisilta radioasemilta (”Hello My Name is Huey”). Yksi omistajista, herra Simmons, kutsuu hänet sisään ja sanoo näyttävänsä, miltä ”oikea” DJ näyttää. Huey kaappaa mikrofonin ja soittaa taas afroamerikkalaisen rock-kappaleen (”Everybody Wants to be Black on Saturday Night”).

Hra Simmons on heittämässä Hueyn ulos, mutta sitten kymmenet teinit alkavat soitella ja vaativat lisää Hueya ja hänen musiikkiaan (”That’s Not Possible”). Herra Simmons suostuu antamaan Hueylle kahden viikon koeajan, ja jos hän onnistuu, hänet palkataan täysipäiväisesti. Muutaman päivän kuluttua Hueyn käsketään lukea olutmainosta, mutta hän on lukutaidoton. Huey pyytää Bobbya, Delrayn ystävää, jolla on vahtimestarin paikka, kertomaan, mitä siinä lukee. Hän unohtaa tarkat sanat melkein heti ja alkaa improvisoida, päätyen lauseeseen ”Hockadoo!”.

Hra Simmons taas melkein antaa Hueylle potkut, kunnes mainostetun myymälän johtaja soittaa ja sanoo haluavansa Hueyn tekevän kaikki mainokset, koska hänen varastonsa myytiin loppuun muutamassa minuutissa. Hueyn asema saa heti suosiota, samoin kuin hänen uusi iskulauseensa, vaikka kukaan ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa… Huey mukaan lukien.

Radiossa ollessaan Huey rohkaisee valkoisia menemään mustien kirkkoihin (”Make Me Stronger”), ja he alkavat mennä. Sillä välin Delray on säästänyt tarpeeksi rahaa saadakseen Felician äänen levylle, ja hän matkustaa Hueyn luokse kertoakseen tämän. Mies on riemuissaan ja lupaa soittaa sen seuraavana päivänä. Hueyn ennakkoluuloinen äiti kuitenkin rikkoo levyn, jolloin Felician sydän murtuu, mutta Huey käskee häntä kuitenkin tulemaan radioasemalle (”Värillinen nainen”).

Seuraavana päivänä Huey tuo paikalle bändin ja taustalaulajat soittamaan Felicialle livenä. Epäröinnistään huolimatta Felicia laulaa ja hänestä tulee välittömästi sensaatio (”Someday”). Felician ja Hueyn suhde alkaa kasvaa, ja Delray raivostuu Hueylle yhä enemmän. Hän varoittaa Delrayta tämän toiminnan vaarallisuudesta ja uhkaa vahingoittaa Hueya, jos Felicialle tapahtuu jotain (”She’s My Sister”). Hueyn suosio radiossa kasvaa yhä enemmän, kun valkoiset ja mustat teinit alkavat hyväksyä toisiaan (”Radio”). Huey ja Felicia ovat ylläpitäneet salaista suhdetta siitä päivästä lähtien, kun hän lauloi livenä radiossa.

Kaksi vuotta myöhemmin Huey kosii Feliciaa matkalla Delrayn juhliin. Hän kieltäytyy lakien ja ennakkoluulojen vuoksi, mutta myöntää, että ilman näitä esteitä hän suostuisi. Kun he jakavat suudelman, ohi kulkee valkoisten miesten jengi, joka huomaa tämän. He pitävät Hueya aloillaan samalla, kun he lyövät Feliciaa mailalla. Huey onnistuu kantamaan hänet klubille huutaen apua. Delray yrittää lähteä Hueyn perään, sillä hän lupasi vahingoittaa Hueya, jos Felicia loukkaantuisi hänen takiaan, mutta Gator, ystävä, joka ei ole puhunut sen jälkeen, kun näki isänsä lynkattavan lapsena, rauhoittelee häntä ja lähettää rukouksen muutoksesta, kun Delray vie Felician ulos ja vie hänet ambulanssiin, jonka he olivat soittaneet (”Say a Prayer”).

2. näytös Muokkaa

Aika on kulunut, ja Huey on avaamassa uutta tv-ohjelmaansa, rock’n’roll-varieté-show’ta, jossa on vain mustia tanssijoita (”Crazy Little Huey”). Felician on tarkoitus olla hänen ensimmäinen vieraansa, mutta hän perääntyy viime hetkellä peläten, että ihmiset luulevat hänen ja Hueyn olevan suhteessa. Huey ilmoittaa Bobbylle, että hän tulee hänen tilalleen, ja kun Bobby on päässyt yli hermostuneisuudestaan, hän saa talon valloilleen (”Big Love”). Myös Felician suosio alkaa kasvaa Memphisin ympärillä, samoin kuin hänen ja Hueyn suhde.

Felicia kertoo Hueylle, että jos he lähtisivät New Yorkiin, heidän ei tarvitsisi hiippailla koko ajan, mutta Huey vakuuttaa, että he ovat onnellisia sellaisena kuin ovat, eikä heidän tarvitse lähteä (”Love Will Stand When All Else Falls”). New Yorkin lahjakkuustoimisto on löytänyt hänet, samoin Hueyn tv-ohjelma. Toimisto haluaa heidät molemmat New Yorkiin, vaikka Huey joutuu kilpailemaan Dick Clarkin kanssa kansallisesta show’sta. He pohtivat päätöstä (”Stand Up”), ja heitä tukee jopa Hueyn äiti, joka on muuttanut rasistisia tapojaan nähtyään mustan kirkkokuoron (”Change Don’t Come Easy”).

Hueylle kerrotaan, että hän on voittanut tv-paikan, jos hän suostuu olemaan käyttämättä mustia tanssijoita. Huey kieltäytyy ja riisuutuu puvustaan lähetyksessä (”Tear Down the House”). Felicia kertoo Hueylle, että hän aikoo kuitenkin lähteä, koska se on hänen unelmansa. Epätoivoisessa yrityksessä pitää Huey suutelee häntä lähetyksessä ja sanoo rakastavansa häntä (”Love Will Stand/Ain’t Nothin’ But a Kiss” (Reprise)). Lähetys katkaistaan, ja Huey saa potkut sillä perusteella, että kukaan ei katsoisi hänen ohjelmaansa, jos tietäisi hänestä ja Feliciasta, ja että hän ei ole enää ainoa valkoinen, joka soittaa mustien musiikkia. Delray vie Felician pois yrittäessään pelastaa hänen uransa.

Työttömänä Huey jättää aseman ja miettii suhdettaan Memphisiin tajutessaan, ettei hän voisi lähteä mistään syystä (”Memphis elää minussa”). Neljä vuotta myöhemmin Huey on DJ ilmeisen pienen budjetin ja alhaisen arvostuksen asemalla (hän vitsailee, että heillä on ”tasan yksi kuuntelija”). Felicia kävelee sisään ja on aloittamassa valtakunnallista kiertuetta. Hän kertoo Hueylle olevansa kihloissa Bill-nimisen miehen kanssa, mutta haluavansa, että tämä liittyisi hänen seuraansa lavalle vielä kerran. Mies kieltäytyy, koska pelkää, ettei kukaan muista häntä. Hän aloittaa esityksensä, ja laulun puolivälissä Huey kävelee lavalle ja päättää laulun hänen kanssaan jyrisevien suosionosoitusten saattelemana. Sitten hän julistaa: ”Nimeni on Huey Calhoun”. Hyvää yötä ja HOCKADOO!” (”Steal Your Rock and Roll”).