Memel-kiista, Memel eli Klaipėda, ensimmäisen maailmansodan jälkeinen kiista entisen Saksan Preussin Memellandin alueen suvereniteetista. Suurvallat hyväksyivät lopulta sen haltuunoton Liettualle.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Memelland, Itämeren rannalla Nemanjoen (Memel) pohjoispuolella sijaitseva alue, kuului Preussiin. Suuri osa sen väestöstä, erityisesti Memelin satamakaupungin ulkopuolella, oli kuitenkin liettualaisia, ja sodan jälkeen vastaperustettu Liettuan valtio pyysi Pariisin rauhankonferenssissa (24. maaliskuuta 1919) liittoutuneilta valtioilta, että Memelin alue annettaisiin sen hallintaan. Liittoutuneet valtiot irrottivat Memellandin Saksasta (Versaillesin sopimus, 99 artikla), mutta sen sijaan, että ne olisivat liittäneet alueen Liettuaan, jonka poliittinen tilanne oli tuolloin epävakaa, ne ottivat alueen suoraan haltuunsa, nimittivät ranskalaisen hallinnon hallitsemaan sitä ja perustivat vasta syksyllä 1922 erityiskomission, jonka tehtävänä oli tarkastella Memellandin asemaa. Kun tämä komissio osoitti myötämielisyyttä saksalaisten ja puolalaisten eturyhmien tukemalle suunnitelmalle muuttaa Memelland vapaaksi valtioksi, alueen liettualaiset asukkaat perustivat Pien-Liettuan pelastuskomitean, saivat tuekseen lukuisia vapaaehtoisia varsinaisesta Liettuasta ja ilmoittivat 9. tammikuuta 1923 Silutėssä (Heydekrug) ottavansa haltuunsa Memellandin hallinnon yhdistäkseen alueen autonomisena yksikkönä Liettuaan. Tammikuun 15. päivään mennessä liettualaiset joukot olivat saaneet haltuunsa koko alueen, myös Memelin kaupungin. Liittoutuneet valtiot lähettivät Liettualle virallisen nootin, jossa ne protestoivat tätä toimintaa vastaan, mutta liittoutuneiden suurlähettiläskonferenssi päätti 16. helmikuuta asettaa Memellandin Liettuan hallintaan. Seuraavat neuvottelut liiton luonteesta ja sataman valvonnasta jatkuivat tuloksettomina joulukuuhun asti, ja vasta sen jälkeen, kun asia oli siirretty Kansainliiton käsiteltäväksi, Liettua pääsi sopimukseen Ison-Britannian, Ranskan, Italian ja Japanin (suurlähettiläskonferenssin jäsenvaltioiden) kanssa ja allekirjoitti Memelin perussäännön, jossa Memellandista tehtiin virallisesti Liettuan itsehallintoalue, hahmoteltiin alueen hallintorakennetta ja perustettiin Memelin sataman hallintoelin, jonka nimi muutettiin Klaipėdaksi.
Memelin perussääntö oli voimassa 23. maaliskuuta 1939 asti, jolloin Liettuan oli pakko hyväksyä Saksan uhkavaatimus, jossa vaadittiin Memellandin palauttamista. Toisen maailmansodan päättyessä se palautettiin Liettualle, josta oli siihen mennessä tullut osa Neuvostoliittoa.