Kuvaus

Kynnen merkki: valkoiset kaistaleet (leukonychia striata), jotka kulkevat kynnen koko leveydeltään, kulkevat yhdensuuntaisesti lunulan suuntaisesti ja joissa ei ole tunnusteltavia harjanteita. Kynnen kasvaessa kaistaleet siirtyvät distaalisesti ja lopulta häviävät leikattaessa. Alun perin löydös liitettiin akuuttiin arseenimyrkytykseen.

Leukonychia striata -löydös on sittemmin todettu raskasmetallimyrkytyksissä (arseeni, tallium ja seleeni), munuaisten toimintahäiriöissä, solunsalpaajahoidossa, systeemisissä sairauksissa ja korkeanpaikankorkeuden vuorikiipeilyssä.

Historia

1900 – Ernest Septimus Reynolds (1861 – 1926) kirjoitti laajasti arseenin vaikutuksista Pohjois-Englannin ja Midlandsin olutta juovaan väestöön. Vuonna 1901 hän julkaisi havaintojaan ja katsauksiaan Lancet- ja Medico-Chirurgical Transactions -lehdissä keskittyen akuutin arseenimyrkytyksen aiheuttaman polyneuropatian merkkeihin ja oireisiin.

Kynnet: Kynnet: Monissa tapauksissa kynnet ovat vaurioituneet. Kun potilaat ovat lopettaneet oluen nauttimisen muutamaksi viikoksi, nähdään paras ulkonäkö, sillä silloin kynnen poikki on poikittainen valkoinen harjanne; proksimaalisesti tästä kynsi on normaali, mutta distaalisesti siitä kynsi on valkoisempi, halkeileva, ohut ja kärkeä kohti lähes paperimainen ja paljon litistynyt. Joissakin tapauksissa kynsissä on ollut useita samansuuntaisia poikittaisia harjanteita, jotka viittaavat myös viikonloppuisin tapahtuneisiin juopotteluihin. Nämä epämuodostuneet kynnet murtuvat tietysti helposti.

Reynolds 1901

1901 – Florence R. Sabin (1871 – 1953) kuvasi arsenikaalista neuriittia sairastavan potilaan oireita, jonka hän näki konsultoidessaan tohtori William Osleria:

Potilas on nuori nainen, joka tuotiin sairaalaan kaksi kuukautta sitten, 23.11.1900, nautittuaan noin drammaa ’Rough on Rats’-nimistä rohtosuolaa… Hänen vatsaansa pestiin toistuvasti ja hänelle annettiin isoja annoksia vastalääkettä sekä epsom-suolaa ja risiiniöljyä. Hän pääsi kotiin viiden päivän kuluttua ja tunsi olonsa hyväksi, mutta huomasi, että kävellessään kotinsa portaita ylös hänen jalkansa olivat tunnottomat ja askelmat tuntuivat pehmeiltä.

Jalkojen tunnottomuus lisääntyi vähitellen ja hänestä tuli kävelykyvytön. Kun hän tuli uudelleen sairaalaan, hänellä oli kaksinkertainen jalkojen ja ranteiden lasku, asianomaiset lihakset eivät kuitenkaan olleet täysin halvaantuneet. Hänen kätensä olivat niin heikot, ettei hän pystynyt ruokkimaan itseään…Molemmissa käsissä on valkoinen viiva, joka kulkee poikittain kummankin kynnen poikki.

Sabin 1901

1904 – Charles John Aldrich (1861 – 1908) antoi varhaisen julkaistun kuvauksen (1904) kolmesta tapauksesta, joita hän hoiti vuonna 1899, viisitoista vuotta ennen RA Meesin 1919 kuvausta. Aldrich kutsui ilmiötä nimellä ”Leuconychia striata arsenicalis transversus”

Viisi vuotta sitten Clevelandin kaupunginsairaalassa tutkiessani erästä naista, joka kärsi hyvin vakavasta arsenikalisesta neuriitista, havaitsin kummankin käden sormenkynsien ulomman kolmanneksen keskellä erikoisen valkoisen poikittaisen viivan…hän oli ottanut teelusikallisen ”Rough on Rats” -nimistä lääkettä, jonka tiedetään sisältävän runsaasti arseenia.

Aldrich 1904: 701

Valkoiset raidat olivat leveydeltään noin kuudestoistaosan tuuman levyisiä, melko säännöllisiä, melko teräväreunaisia ja sijaitsivat samassa kohdassa kummassakin kynsissä. Ne olivat joissakin kynsissä hieman suuremmat kuin toisissa ja hieman leveämmät keskeltä kuin reunojen läheisyydestä; ne ulottuivat puolelta toiselle muodostaen puolikuun muotoisen kaistaleen, jonka kuperuus suuntautui kynnen vapaisiin reunoihin ja jonka käyrä oli samanlainen kuin lunulan käyrä. Merkinnät eivät näkyneet yhtä selvästi varpaankynsissä.

Aldrich 1904: 703

1919 – Rudolf Adriaan Mees (1873-1964) tarkasteli kolmen potilaan tapauksia, joilla oli ”polyneuritis arsenicosa” (akuutista arseenimyrkytyksestä johtuva polyneuropatia), joka oli seurausta suuren kerta-annoksen nauttimisesta arseenisuoloja. Hän käsittelee kahta itsemurhayritystä ja yhtä murhayritystä.

Mees oli kuvannut kynsimerkin; tunnistanut altistavan syyn; esittänyt hypoteesin patologisesta perustasta; ja ehdottanut merkkien käyttöä rikosteknisessä analyysissä. tunnistettu. Nyt hän ryhtyi tarkastelemaan kansainvälistä kirjallisuutta etsien todisteita siitä, oliko kynsimerkistä aiemmin julkaistu dokumentaatio:

Mutta Reynolds määritteli selvästi arseenimyrkytyksen kynsimuutokset poikittaiseksi valkoiseksi viivaksi vuoden 1901 artikkeleissaan, jotka esiteltiin sekä Lancetissa että Medico-Chirurgical Transactionsissa.

Mees viittaa myös Reynoldsin julkaisuun Review of Neurology and Psychiatry -lehdessä (1905). Tässä artikkelissa Reynolds esitti vertailevan katsauksen arsenikaaliseen neuriittiin ja alkoholiperäiseen neuriittiin täydentääkseen samassa lehdessä julkaistua Buchananin artikkelia ”Some aspects of alcoholism”. Kynsimuutoksia ei tosin erikseen mainita, mutta tässä artikkelissa keskityttiin kuitenkin alkoholin ja arseenimyrkytyksen välisiin eroihin neuriitin, neuropatian ja ihon pigmentaation osalta. Sabinin (1901) ja Aldrichin (1904)

Seuraavat henkilöt

• Jacob Mendez Da Costa (1833 – 1900)
• Ernest Septimus Reynolds (1861 – 1926)
• Florence R. Sabin (1871 – 1953)
• William Osler (1849 – 1919)
• Charles J. Aldrich (1861 – 1908)
• Rudolf Adriaan Mees (1873-1964)

Vaihtoehtoiset nimet

• leukonychia striata; leukonychia striata arsenicalis transversus
• Reynoldsin linjat
• Aldrich – Mees linjat;
• Reynolds-Sabin-Aldrich-Mees-viivat

Leukonychia striata kroonisessa taudissa

1877 – Jacob Mendez Da Costa (1833-1900) kuvasi poikittaiset, kynnen koko leveydeltään poikkisuuntaiset valkoiset kaistaleet, jotka ilmaantuivat lavantaudin uusiutumisen jälkeen. Värillinen kuva kädestä, jonka kynsissä on useita valkoisia kaistaleita, joista jokainen vastaa potilaan sairastaman lavantaudin uusiutumista. Meesin viivojen systeemisen sairauden muunnos

1877 – Morris Longstreth julkaisi samassa lehden numerossa kuin Da Costa henkilökohtaisen kertomuksensa kynsien pinnalle ulottuvista poikittaisista valkoisista kaistaleista. Nämä kaistaleet ilmestyivät jokaisen pahenemisvaiheen jälkeen hänen omassa uusiutuvassa kuumeessaan vuonna 1869, ja jokainen kaistale liittyi kuumeen uusiutumiseen.

• Da Costa JM. Relapsit lavantautikuumeessa. Transactions of the College of Physicians of Philadelphia. 1877; 3: 101-112
• Longstreth M. Changes in the nails in fever, and especially in relapsing fever. Transactions of the College of Physicians of Philadelphia. 1877; 3: 113-125
• Reynolds ES. An Account of the Epidemic Outbreak of Arsenical Poisoning occurring in Beer Drinkers in the North of England and the Midland Counties in 1900. Lancet. 1901; 157(4038): 166-170
• Reynolds ES. An Account of the Epidemic Outbreak of Arsenical Poisoning occurring in Beer Drinkers in the North of England and the Midland Counties in 1900. Medico-Chirurgical Transactions. 1901; 84: 409-452
• Reynolds ES. A note on alcoholic and arsenical neuritis. Review of neurology and psychiatry, 1905; 3: 264-267
• Sabin FR. Arsenikaalisen neuriitin tapaus. 1901; 12(124): 212
• Aldrich CJ. Leuconychia striata arsenicalis transversus, with report of three cases, American journal of the medical sciences. 1904; 127(4): 702-709
• Mees RA. Een Verschijnsel bij Polyneuritis Arsenicosa, Nederlands tijdschrift voor geneeskunde 1919; 63(1a): 391-396
• Hutton JT, Christians BL. Arseenimyrkytyksen lähteet, oireet ja merkit. J Fam Pract. 1983;17(3):423-426.
• Saddique A, Peterson CD. Talliummyrkytys: katsaus. Vet Hum Toxicol. 1983;25(1):16-22.
• Seavolt MB, Sarro RA, Levin K, Camisa C. Meesin linjat potilaalla akuutin arseenimyrkytyksen jälkeen. Int J Dermatol. 2002;41(7):399-401.
• Chauhan S, D’Cruz S, Singh R, Sachdev A. Meesin juonteet. Lancet. 2008;372(9647):1410.
• Rohrig TP. Luku 6: Anatomiset löydökset. In: Postmortem Toxicology, 2019: 59-77.
• Aujayeb A. Mees’ lines in high altitude mountaineering. BMJ Case Rep. 2019; 12(3): e229644