Tausta ja tavoite: Vaikka mebeveriinihydrokloridia käytetään laajalti ärtyvän suolen oireyhtymässä, on olemassa vain vähän kliinistä tietoa mebeveriinihydrokloridin vaikutuksista ruoansulatuskanavan liikkuvuuteen. Ihmisen motoriikka ohutsuolessa on toistettavampaa kuin paksusuolessa, joten tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää ohutsuolessa suun kautta otetun mebeveriinin vaikutukset sekä IBS-potilailla että terveillä kontrolleilla.

Menetelmät: Kahdelletoista IBS-potilaalle (11 naista/1 mies, 46 +/- 13 vuotta) – vallitseva ummetus (IBS-C, n = 6) ja vallitseva ripuli (IBS-D, n = 6) – ja kuudelle terveelle kontrollihenkilölle tehtiin ohutsuolen motorisen aktiivisuuden jatkuvatoiminen 48 tunnin ambulantti rekisteröinti. Kunkin peräkkäisen 24 tunnin jakson aikana annettiin yksi vähäenerginen (400 kcal) ja yksi runsasenerginen (800 kcal) vakioateria. Koehenkilöt saivat sokkoutetusti lumelääketabletteja ensimmäisen 24 tunnin aikana ja sitten mebeveriiniä 135 mg q.d.s. toisen 24 tunnin aikana.

Tulokset: Mebeveriinillä ei ollut vaikutusta ohutsuolen motiliteetin parametreihin kontrolleissa. Sitä vastoin sekä IBS-C- (P = 0,01) että IBS-D-potilailla (P < 0,05) vaiheen 2 motiliteetti-indeksi nousi mebeveriinin annon aikana. Lisäksi mebeveriinin jälkeen IBS-D:ssä (P = 0,01) väheni vaiheen 2 viemä osuus vaeltavasta motoriikkakompleksisyklistä, kun taas IBS-C:ssä väheni vaiheen 2 purskefrekvenssi (P < 0,05). Vaiheen 3 motorisen aktiivisuuden osalta IBS-C-potilailla etenemisnopeus väheni (P < 0.01) ja kesto kasvoi (P < 0.01).

Päätelmät: Nämä havainnot viittaavat siihen, että mebeveriinillä on alkuvaiheen annostelussa normalisoiva vaikutus ohutsuoleen IBS:ssä, se lisää supistumisaktiivisuutta samalla tavalla kuin ”prokineettiset” aineet sekä saa aikaan muutoksia motorisessa aktiivisuudessa, jotka ovat yhdenmukaisia ”antispasmodisen” vaikutuksen kanssa.