McGeorge Bundy, (s. 30.3.1919, Boston, Massachusetts, USA – kuollut 16.9.1996, Boston), yhdysvaltalainen virkamies ja kouluttaja, yksi U.Yhdysvaltain ulkopolitiikan pääarkkitehteja presidenttien John F. Kennedyn ja Lyndon B. Johnsonin hallinnossa.

Bundyn isä oli toiminut apulaisulkoministerinä Henry L. Stimsonin alaisuudessa, ja hänen äitinsä oli lakimies-kouluttaja A. Lawrence Lowellin tytär. John F. Kennedyn luokkatoveri, Bundy valmistui Groton Preparatory Schoolista (1936) ja Yalen yliopistosta (B.A., 1940) ja aloitti jatko-opinnot Harvardin yliopistossa vuonna 1941. Toisen maailmansodan aikana hän toimi tiedustelu-upseerina ja osallistui Sisilian ja Ranskan maihinnousujen suunnitteluun. Sodan jälkeen hän työskenteli läheisessä yhteistyössä Stimsonin kanssa valmistellessaan tämän muistelmateosta On Active Service in Peace and War (1948). Vuonna 1949 hän siirtyi Harvardin yliopiston hallintotieteiden laitokselle, jossa hänestä tuli vuonna 1953 dekaani.

Bundy kannatti Kennedyn presidenttiehdokkuutta vuonna 1960, ja vuonna 1961 hänestä tuli kansallisen turvallisuuden erityisavustaja, jonka viran hän säilytti Johnsonin hallinnossa. Johnsonin aikana Bundy kannatti voimakkaasti Yhdysvaltojen osallistumisen laajentamista Vietnamin sotaan. Vierailtuaan Etelä-Vietnamissa hän kirjoitti helmikuussa 1965 ratkaisevan tärkeän muistion, jossa hän vaati Pohjois-Vietnamin vastaisia ”jatkuvia kostotoimia”, myös ilmaiskuja, jos Pohjois-Vietnam ei lopettaisi sissisotaansa Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan. Myöhemmin hallituksen palveluksesta lähdettyään hän kuitenkin neuvoi Johnsonia olemaan kiihdyttämättä sotaa entisestään. Hän erosi vuoden 1966 alussa ja siirtyi Fordin säätiön johtoon, jossa hän toimi vuoteen 1979 asti. Vuosina 1979-1989 hän oli New Yorkin yliopiston historian professori (sen jälkeen emeritus).

Bundy oli useiden kirjojen kirjoittaja, muun muassa The Strength of Government (1968) ja Danger and Survival: Choices About the Bomb in the First Fifty Years (1988).