Rooman valtakunta Hadrianuksen (hallitsi 117-138) aikana, kuvassa keisarillinen provinssi Mauretania Caesariensis (suunnilleen nykyinen Algeria Maghrebin alueella)

1. vuosisadan puolivälissä, Rooman keisari Claudius jakoi Afrikan läntisimmän roomalaisen provinssin, joka oli nimeltään Mauretania (maurien maa, mistä sana maurit), Mauretania Caesariensis (nimetty sen pääkaupungin mukaan, joka oli yksi monista kaupungeista, joita kutsuttiin yksinkertaisesti nimellä Caesarea arvonimeksi muuttuneen keisarillisen cognomenin mukaan) ja Mauretania Tingitana.

Mauretania Caesariensikseen kuului kahdeksan keisari Augustuksen perustamaa siirtokuntaa : Cartennas, Gunugu, Igilgili, Rusguniae, Rusazu, Saldae, Zuccabar, Tubusuctu; kaksi keisari Claudiuksen perustamaa: Hän antoi sille tämän nimen suojelijansa Augustuksen kunniaksi, ja Oppidum Novum; yksi keisari Nervan toimesta: Setifis; ja myöhempinä aikoina Arsenaria, Bida, Siga, Aquae Calidae, Quiza Xenitana, Rusucurru, Auzia, Gilva, Icosium ja Tipasa, yhteensä 21 tunnettua siirtokuntaa sekä useita municipioita ja oppida Latina.

Diocletianuksen Tetrarkia-uudistuksen myötä itäisin osa irrotettiin Mauretania Caesariensiksesta erilliseksi pieneksi maakunnaksi, Mauretania Sitifensikseksi, joka sai nimensä sisämaan pääkaupungin Sitifiksen (nyk. Sétif) mukaan ja jolla oli merkittävä satama Saldassa (nyk. Béjaïa).

Diocletianuksen ja Konstantinus Suuren aikana sekä Sitifensis että Caesariensis kuuluivat hallinnollisesti Afrikan hiippakuntaan, joka kuului Italian preetoriaaniprefektuuriin, kun taas Tingitana oli Espanjan hiippakunnan etuvartioasema.

Rooman keisarikunnan läntisen osan kaatumisen jälkeen perustettiin germaaninen vandaalikuningaskunta, mutta jäljelle jäänyt itäinen keisarikunta (historioitsijat tuntevat sen nykyisin Bysantin valtakuntana) valloitti alueen takaisin noin vuonna 533. Suurin osa Mauretania Caesariensiksesta jäi kuitenkin paikallisten maurilaisten hallitsijoiden, kuten Mastigasin, hallintaan, ja vasta 560- ja 570-luvuilla sisäosissa vakiintui bysanttilainen valvonta.

Mauriuksen valtakaudella valtakunta organisoitiin uudelleen ja perustettiin useita eksarkaatteja, muun muassa Afrikan eksarkaatti, johon kuului muun muassa Mauretania. Mauretania Sitifensis yhdistettiin takaisin tähän maakuntaan, ja sille annettiin nimi ”Mauretania Prima”.

Muslimien tekemä Maghrebin valloitus kalifaatille Umayyad-dynastian alaisuudessa merkitsi Bysantin Afrikan eksarkaatin ja siellä vallinneen myöhäisantiikin roomalaisen kulttuurin loppua, ja Mauretania Caesariensiksesta tuli osa läntisintä islamilaista maakuntaa, jota kutsuttiin Maghrebiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.