Mathurā-taide, buddhalaisen kuvataiteen tyyli, joka kukoisti Mathuran kauppa- ja pyhiinvaelluskeskuksessa, Uttar Pradeshissa, Intiassa, 2. vuosisadalta eaa. 12. vuosisadalle jKr.; sen tunnusomaisimmat panokset syntyivät Kushānin ja Guptan kausilla (1.-6. vuosisata jKr.). Lähistöllä sijaitsevista Sīkrin louhoksista peräisin olevasta punaisesta hiekkakivestä valmistettuja kuvia löytyy laajalti eri puolilta pohjoista Keski-Intiaa, mikä osoittaa Mathurān merkityksen kuvanveiston viejänä.

Mathurān koulukunta oli samanaikainen toisen merkittävän Kushān-taiteen koulukunnan, luoteessa sijaitsevan Gandhāran koulukunnan, kanssa, jossa näkyy vahva kreikkalais-roomalainen vaikutus. Noin 1. vuosisadalla jKr. kumpikin alue näyttää kehittäneen erikseen omat esityksensä Buddhasta. Mathurān-kuvat ovat sukua aikaisemmille yakṣa-hahmoille (miespuolinen luonnonjumala), ja tämä samankaltaisuus on erityisen ilmeinen varhaisen Kushān-kauden kolossaalisissa seisovissa Buddha-kuvissa. Näissä ja edustavammissa istuvissa buddhoissa kokonaisvaikutelma on valtavan energinen. Hartiat ovat leveät, rintakehä paisuu, ja jalat ovat tukevasti paikallaan ja jalat erillään toisistaan. Muita tyypillisiä piirteitä ovat ajeltu pää, uṣṇīṣa (uloke pään yläosassa), joka on merkitty porrastetulla kierteellä, pyöreät hymyilevät kasvot, oikean käden nostaminen abhaya-mudraan (rauhoittava ele), vasemman käden nostaminen akimbo eli reiteen nojaaminen, vartaloa tiiviisti myötäilevä draperia, joka on aseteltu vasemman käsivarren päälle taitteisiin ja jättänyt oikean olkapään paljaaksi, sekä leijonaistuin lotusistuimen sijasta. Myöhemmin hiuksia alettiin käsitellä sarjana lyhyitä litteitä spiraaleja, jotka makaavat lähellä päätä, ja tästä tyypistä tuli vakiomuotoinen esitys kaikkialla buddhalaisessa maailmassa.

Jainan ja hindujen aikakauden kuvat on veistetty samalla tyylillä, ja jainan Tīrthaṅkarojen eli pyhimysten kuvia on vaikea erottaa Buddhan aikalaiskuvista muutoin kuin ikonografian perusteella. Mathurān työpajojen tuottamat dynastiset muotokuvat ovat erityisen kiinnostavia. Nämä Kushān-kuninkaiden jäykästi etupuoliset hahmot on puettu keskiaasialaiseen muotiin, jossa on vyöllinen tunika, korkeat saappaat ja kartiomainen lippalakki; tätä pukeutumistyyliä käytettiin myös hindulaisen auringonjumala Sūryan kuvauksissa.

Mathuran naisfiguurit, jotka on kaiverrettu korkeisiin kohokuvioihin sekä buddhalaisten että jainalaisten muistomerkkien pylväisiin ja porttikäytäviin, ovat suoraan sanottuna aistikkaita vetovoimaisuudeltaan. Nämä ihastuttavat alastomat tai puolialastomat hahmot on esitetty erilaisissa wc-kohtauksissa tai yhdessä puiden kanssa, mikä osoittaa niiden jatkavan yakṣī-perinnettä (naispuolinen luonnonjumala), joka on nähty myös muissa buddhalaisissa kohteissa, kuten Bhārhutissa ja Sānchissa. Hedelmällisyyden ja yltäkylläisyyden lupaavina vertauskuvina niillä oli suosittu vetovoima, joka säilyi buddhalaisuuden nousun jälkeenkin.