”Yhdistimme maatalouden kehitysministeriön, teknologiaministeriön ja puolustusministeriön luodaksemme reaaliaikaisen metsäkadon havaitsemisjärjestelmän”. Hän myös kovensi rangaistuksia laittomasti metsää raivaaville ja rajasi vaarassa olevia alueita. ”Loimme 24 miljoonaa hehtaaria suojelualueita, annoimme 4 miljardin euron sakot ja lähetimme paljon laittomia puunkorjaajia vankilaan”. Näiden toimien ansiosta Silva vähensi rajusti metsäkatoa ollessaan ympäristöministerinä.
Brasilia, kuten monet muutkin Latinalaisen Amerikan maat, on jakautunut poliittisesti syvästi vasemmiston ja oikeiston välille, ja Silva kritisoi myös sitä, miten nämä poliittiset voimat ovat ottaneet ympäristökysymykset osaksi poliittista agendaansa, mikä on lisännyt sekaannusta ja lisännyt sitoutumattomuutta.
”Jotkut Brasilian vasemmiston perinteisemmistä sektoreista alkoivat tässä polarisaation tilanteessa luoda keskustelua, jonka mukaan ympäristön puolustaminen olisi yksinomaan vasemmiston asia”, ja tämän seurauksena monet ihmiset eivät halunneet osallistua. ”Meidän on kuitenkin voitettava tämä diskurssi, koska ympäristöstä huolehtimisella ei ole poliittista ideologiaa. Se ei ole vasemmistolaista eikä oikeistolaista.”
Brasiliassa on edessään monia haasteita sademetsien puolustamisessa ja poliittisen mobilisaatiokulttuurin luomisessa kansalaisten keskuuteen, sillä vasemmisto on joutunut huonoon valoon useiden korruptioskandaalien vuoksi ja oikeistolla on avoimen autoritaarisia suuntauksia. Ihmisten on kuitenkin lähdettävä kaduille puolustamaan Amazonin sademetsiä, jos he todella haluavat asioiden muuttuvan.
Viimeinen seikka, jota Silva korostaa: ”Nyt enemmän kuin koskaan tarvitsemme kestävää kehitystä, emmekä sellaista kehitystä, jota näemme juuri nyt. Se tarkoittaa maata, joka on ympäristön kannalta kestävä, poliittisesti demokraattinen ja sosiaalisesti kehittynyt.”
Jos emme pysty torjumaan tätä yleistä hämmennystä ja arvokriisiä, josta Latinalaisessa Amerikassa tällä hetkellä kärsimme, tätä kestävää kehitystä on yhä vaikeampi saavuttaa.