Margaret Leighton, (s. 26.2.1922, Barnt Green, lähellä Birminghamia, Worcestershire, Englanti – kuollut 13.1.1976, Chichester, West Sussex), englantilainen näyttelijä näyttämöllä ja valkokankaalla, tunnettu monipuolisuudestaan klassisissa ja nykyajan rooleissa.

Leighton teki näyttämödebyyttinsä Dorothyna elokuvassa Laugh With Me (1938) Birminghamin Repertory-teatterissa ja opiskeli sen jälkeen Sir Barry Jacksonin teatterikoulussa Birminghamissa. Hän keräsi kriitikoiden suosiota ollessaan vuosia Englannin arvostetun Old Vic -seurueen jäsenenä, debytoiden Lontoossa peikon kuninkaan tyttärenä Peer Gynt -näytelmässä (1944) ja ensiesiintymisensä New Yorkissa Lady Percynä Henrik IV:n ensimmäisessä osassa (1946). Leighton työskenteli tasaisesti sekä Lontoossa että Broadwaylla useiden vuosien ajan. Kotimaassa hänen merkittäviin rooleihinsa kuuluivat Celia Coplestone The Cocktail Party -näytelmässä (1950) ja Orinthia (vastapuolena Noël Cowardin Magnus) Omenakärryn uusintaversiossa (1953); New Yorkissa hän sai Tony-palkinnon (Antoinette Perry) elokuvasta Separate Tables (Erilliset pöydät, 1956) ja toisen elokuvasta The Night of the Iguana (Iguana yö, 1962).

Vaikka Leighton loi maineensa näyttämöllä, hänet muistetaan myös useista hienoista valkokangasnäyttelijäsuorituksista; hänen yli 20 elokuvastaan parhaita olivat The Astonished Heart (1949), The Winslow Boy (1948), The Sound and the Fury (1959), The Madwoman of Chaillot (1969) ja The Go-Between (1970). Viimeksi mainitusta elokuvasta hänet palkittiin parhaana miessivuosanäyttelijänä British Society of Film and Television Artsin palkinnolla. Poikkeuksellisia televisiosuorituksia olivat muun muassa hänen roolinsa neiti Havishamina vuoden 1974 tuotannossa Suuria odotuksia (Great Expectations) ja kuningatar Gertrudina tuotannossa Hamlet (1970), josta hän voitti Emmy-palkinnon. Leighton esiintyi sekä Stratford-upon-Avonin että Chichesterin festivaaleilla; hänen viimeinen esiintymisensä oli Alec Guinnessin kanssa elokuvassa A Fame and a Fortune Lontoossa (1975).