Tämä artikkeli on osa artikkelisarjaa:
Vanhan Rooman sotaväki
753 eaa – 476 jKr

Rooman armeija (yksikkötyypit ja sotilasarvot, legioonat, apujoukot, kenraalit)

Rooman laivasto (laivastot, amiraalit)

Luettelot sodista ja taisteluista

Koristeet ja rangaistukset

Sotatekniikka (castra, piiritysmoottorit, kaaret)

Jalkaväen taktiikka

Rajat ja linnoitukset (limes, Hadrianuksen muuri)

Maniple (lat. manipulus, kirjaimellisesti ”kourallinen”) oli samnialaisilta samniittisotien (343-290 eaa.) aikana samniittisilta omaksuttu roomalaisen legioonan taktinen yksikkö. Se oli myös tällaisen yksikön kantaman sotilasmerkin nimi.

Maniplen jäseniä, joita pidettiin toistensa aseveljinä, kutsuttiin nimellä commanipulares (yksikkö, commanipularis), mutta ilman paljon pienemmän contubernium-yksikön (contubernium) kodinomaista läheisyyttä.

Historiallinen alkuperä

Manipular-järjestelmä otettiin käyttöön noin 315 eaa. toisen samniittisodan aikana. Samniumin jylhä maasto, jossa sota käytiin, korosti roomalaisten etruskeilta perimän falanx-muodostelman puutteellista ohjattavuutta.Etruskien ja latinalaisten tärkeimmät taistelujoukot tällä kaudella koostuivat kreikkalaistyylisistä hopliittifalanxeista, jotka olivat periytyneet alkuperäisestä kreikkalaisesta sotilaallisesta yksiköstä, phalanxista. Kärsittyään sarjan tappioita, jotka huipentuivat kokonaisen legioonan antautumiseen ilman vastarintaa Caudine Forksissa, roomalaiset luopuivat falangista kokonaan ja ottivat käyttöön joustavamman manipulaarisen järjestelmän, jota tunnetusti kutsuttiin nimellä ”nivelillä varustettu falangi”.

Manipulaarinen legioona

Seuraavat kaksisataa vuotta (vuoden 107 eaa. tapahtuneisiin Marianin uudistuksiin saakka) Rooman armeija oli järjestetty kolmeen riviin: hastatiin (hastati), principesiin (principes) ja triariihin (triarii). Nämä jaettiin kokemuksen mukaan, ja hastati-joukon nuorimmat sotilaat ryhtyivät ensimmäisiin taisteluihin. Jos vastarinta oli voimakasta, tämä rivi hajosi takaisin roomalaisten linjan läpi ja antoi principesin kokeneempien sotilaiden taistella. Principes puolestaan saattoivat tarvittaessa väistyä paatuneiden triariiden tieltä. Jälkimmäinen tilanne johti roomalaisten sanontaan ”ad triarios redisse”, ”vetäytyä triariiden varaan”, mikä tarkoitti, että tilanne oli ajautunut epätoivoiseen tilanteeseen.Kunkin linjan manipulit muodostuivat yleensä niin, että kunkin manipulin ja sen naapureiden välissä oli yhden manipulin väli, ja kunkin etulinjan manipulit peittivät takana olevan linjan aukot, jotta etulinjan vetäytyvät joukot saattoivat vetäytyä häiritsemättä takana olevia joukkoja. Lähteet eroavat toisistaan lukumääristä, ja ne todennäköisesti vaihtelivat huomattavasti, mutta yleisesti hyväksytty luku on 20 hastati-manipulia ja 20 principes-manipulia, joissa kummassakin oli noin 120 miestä, sekä 20 puolivahvuista triarii-manipulia, eli yhteensä 6 000 miestä.

Legioonaan kuului myös joukko hyvin kevyitä keihäillä aseistettuja, keihäillä varustettuja veliteiksi kutsuttuja, Rooman yhteiskunnan köyhemmistä osista peräisin olevia varusmiehiä, kourallinen ratsuväkeä, Rooman italialaisilta liittolaisilta (socii) peräisin olevia apujoukkoja (enimmäkseen ratsuväkeä) ja suuri määrä ei-taistelijoita.

Harjoitus ja taistelumuodostelmat

Whenever this happens and they are attacked in the rear, universal disorder and confusion are inevitable. Recruits should therefore be constantly in the field, drawn up by the roll and formed at first into a single rank. They should learn to dress in a straight line and to keep an equal and just distance between man and man. They must then be ordered to double the rank, which they must perform very quickly, and instantly cover their file leaders. In the next place, they are to double again and form four deep. And then the triangle or, as it is commonly called, the wedge, a disposition found very serviceable in action. They must be taught to form the circle or orb; for well-disciplined troops, after being broken by the enemy, have thrown themselves into this position and have thereby prevented the total rout of the army. These evolutions, often practised in the field of exercise, will be found easy in execution on actual service.

Ks. myös

• Roomalaisen sotaväen rakennehistoriaa

Primäärilähteet

• Primäärilähteinä varhaisesta roomalaisesta sotilaallisesta järjestäytymishistoriasta voidaan pitää muun muassa Polyybiuksen ja Liivin kirjoituksia.
• Peruslähde myöhemmästä roomalaisesta sotilaallisesta organisaatiosta ja taktiikasta on Flavius Vegetius Renatuksen kirjoittama Epitoma rei militaris (tunnetaan myös nimellä De Re Militari)

.