Maned-rotta, (Lophiomys imhausi), myös harjusrotta, itäafrikkalainen pitkäkarvainen ja pensashäntäinen jyrsijä, joka muistuttaa piikkisikaa ja joka on saanut nimensä pitkistä, karkeista, mustavalkoisista karvoista koostuvasta harjakarvapeitteestään, joka alkaa pään päälaelta ja ulottuu hännän tyvestä. Miehisrotta on suuri jyrsijä (jopa 2,7 kg), jolla on pitkä ruumis (25-36 cm) ja 14-21 cm pitkä häntä. Raajat ovat lyhyet ja korvat pienet. Pitkää, paksua, silkkistä turkkia rikkovat mustat tai valkoiset raidat ja läiskät, ja alapuolella on lyhyt harmaanvalkoinen turkki. Maneesi erottuu muusta turkista leveällä valkoisella reunustetulla karvakaistaleella, joka peittää rauhasmaista ihoaluetta, ja maneesi kohoaa pystyyn, kun eläintä häiritään.

Maned-rottaa tavataan Etelä-Sudanin kuivissa metsissä, Etiopiassa ja Tansanian eristetyissä vuoristometsissä. Etiopiassa se elää erilaisissa elinympäristöissä merenpinnan tasolta 3 300 metrin korkeuteen. Tämän ainutlaatuisen jyrsijän luonnonhistoriaa ei ole tutkittu perusteellisesti. Se on yöeläin ja hyvä kiipeilijä, mutta liikkuu hitaasti. Päivisin se piileskelee kivien välissä, kuolleiden puiden koloissa, puun juurissa ja rotkojen reunoilla. Luonnossa sen ruokavalio koostuu lehdistä, hedelmistä ja hennoista versoista, mutta vankeudessa se on hyväksynyt myös juureksia, viljaa, lihaa ja hyönteisiä. Maneesirotta istuu ruokailun aikana kyttyräselällään ja manipuloi ruokaa etujaloillaan. Ilmeisesti yksi poikanen pentuetta kohti on tavallinen.

Manned-rotta on ainoa elossa oleva edustaja hiirten heimoon (Muridae) kuuluvassa hiirten alalahkossa Lophiomyinae järjestyksessä Rodentia. Israelista löydetyn kallon sirpaleet viittaavat siihen, että sen nykyinen maantieteellinen levinneisyysalue on osa laajempaa aiempaa levinneisyysaluetta, ja sitä saattaa edelleen esiintyä Arabian niemimaalla. Myös suvun aiempi monimuotoisuus oli suurempi, kuten Marokosta löydetyt fossiiliset fragmentit osoittavat, jotka edustavat kahta uutta lajia plioseenikaudelta (5,3-2,6 miljoonaa vuotta sitten). Etelä-Espanjan 6-7 miljoonaa vuotta vanhoista esiintymistä löydettiin maneesirotan (Protolophiomys ibericus) mahdollinen esi-isä. Vaikka suurin osa näistä fossiileista on kallonpalasia, ne ovat helposti tunnistettavissa maneesirotan sukulaisiksi koko kallon yläosaa peittävän rakeisen, luisen lakin kaltaisen kasvuston perusteella – tämä rakenne on ainutlaatuinen Lophiomyinae-alatyypin jäsenille.