Mandaeismista, yhdestä maailman vanhimmista monoteismeista, tiedetään vain vähän. Sabian-mandalaiset eivät ole juutalaisia, kristittyjä eivätkä muslimeja, vaan he muodostavat alle 100 000 ihmisen etnis-uskonnollisen ryhmän, joka harjoittaa monoteistista uskontoa ja jonka ensimmäiset jäljet saattavat ranskalaisen antropologin Claire Lefortin mukaan ulottua sumerien aikaan, yli 3 000 vuotta sitten. Asiantuntijat ovat kuitenkin ponnistelleet selvittääkseen tarkalleen, milloin mandaealaisuus on syntynyt, eikä mitään tietoja pidetä täysin luotettavina.

Islamin tulon jälkeen mandaealaisista ja joistakin muista ryhmistä käytettiin nimeä ”saabeja”. Vielä tänäkin päivänä mandaealaisiin viitataan sabialaisina kaikkialla Lähi-idässä. Näin ollen monet mandaealaiset ovat alkaneet kuvailla itseään ”sabi-mandaealaisiksi” yhdistämällä sekä eksonyymin että antonyymin.

Historiallisten lähteiden puute mandaealaisten varhaishistoriasta selittää Rutgersin yliopiston professorin ja mandaealaisasiantuntijan Charles G. Häberlin mukaan sen, miksi uskonto on säilynyt myyttien ja legendojen verhoamana. Kirjoituksessaan Dissimulation or Assimilation? The Case of the Mandaeans”, hän kirjoitti, että Hran Gauaita -teksti on ensisijainen historiallinen kertomus siitä, miten mandaealaiset muuttivat Palestiinasta Etelä-Mesopotamiaan ensimmäisellä vuosisadalla. Hän selittää, että teksti oli 1900-luvun puoliväliin saakka ainoastaan mandaealaisten tiedossa. Suullisia kertomuksia heidän uudelleensijoittumisestaan välitettiin kuitenkin yli tuhannen vuoden ajan. Vasta kun brittiläinen kulttuuriantropologi Ethel S. Drower onnistui saamaan käsiinsä kopion tekstistä, lähde tuli tutkijoiden saataville.

Kymmenennestä vuosisadasta lähtien muslimioppineet ja -juristit ovat keskustelleet siitä, ovatko mandaealaiset ”kirjan kansaa” vai eivät. Koraani pitää kolmea ryhmää kirjan ihmisinä: Juutalaiset, kristityt ja saabilaiset. ”Sabialaiset esiintyvät Koraanissa arvoituksellisena ryhmänä. Kun kommentteja alkaa lukea, näyttää siltä, ettei kenelläkään ollut aavistustakaan. He saattoivat olla egyptiläisiä, kreikkalaisia tai profeetta Muhammedin seuralaisia”, Häberl kertoi Fanackille.

Islamin alueella kirjan kansaan kuuluminen antoi uskoville oikeuden harjoittaa uskontoaan edellyttäen, että he maksoivat veroa nimeltä djizya. Pitkään sabiamuslimit hyötyivät tästä asemasta, mutta se vaarantui, kun useat muut ryhmät väittivät olevansa sabiamuslimeja osoittaakseen koraanin oikeutuksensa, mikä herätti epäilyksiä heidän identiteettinsä todenperäisyydestä.

Mandalaisuus juontaa juurensa mesopotamialaisista uskontokunnista, jotka syntyivät Tigris- ja Eufrat-jokien ympärillä nykyisen Etelä-Irakin ja Iranin Khuzestanin maakunnan alueella. Mandaealaiset luopuivat vähitellen monijumalaisuudesta ja siirtyivät dualistiseen järjestelmään, joka perustuu valon ja pimeyden väliseen vastakkainasetteluun. Tässä suhteessa mandaeismilla on useita yhteisiä piirteitä muiden persialaisten dualististen uskontojen, kuten zarathustralaisuuden, manikealaisuuden ja Mazdakin opetuksen, kanssa.

Tästä dualismista huolimatta mandaealaiset uskovat vain yhteen Jumalaan, joka asuu valon maailmassa. Sitä vastoin Pimeyden maailmassa on päällikkö nimeltä Ruha ja ruhtinas nimeltä Ptahil, joka muistuttaa gnostilaista Demiurgia ja joka turmeli kaikki henkiset olennot johtaakseen ne luomaan maailmamme.

Gnostilaisena uskontona mandaeismi uskoo sielun pelastumiseen Jumalan esoteerisen tuntemuksen kautta. Muista gnostisista uskonnoista poiketen mandaeismi kuitenkin kannattaa avioliittoa ja kieltää sukupuolisen siveettömyyden.

Mandaealaisten uskomusten mukaan Aatami oli ensimmäinen profeetta, jota seurasivat Seet ja Sem. Vaikka juutalais-kristillinen perinne pitää Eevaa vastuussa perisynnistä, mandaealaiset katsovat, että sekä Aatami että Eeva kantavat tämän taakan. Mandaealaiset kunnioittavat myös Johannes Kastajaa, jota he pitävät viimeisenä profeettanaan, ja tästä uskomuksesta he ammentavat tärkeimmän riittinsä, kasteen. Heidät voidaan kastaa useita kertoja elämänsä aikana, viikoittaisissa seremonioissa sunnuntaisin tai juhlien aikana. Kaste voi kuitenkin tapahtua vain virtaavassa vedessä. Vesi on merkittävin elementti, joka on peräisin Valon maailmasta, ja siksi sitä pidetään elämän lähteenä. Toinen uskonnon keskeinen näkökohta on, että mandaealaiset eivät voi rukoilla epäjumalia tai kuvia. Heidän tärkein uskonnollinen kirjansa on Ginza Rabba, joka tarkoittaa ”suurta aarretta”, ja se on kirjoitettu klassisella mandaikiksi, joka on itäisen aramean kieli.

Tänään mandaeismi on uhanalainen uskonto. Siitä lähtien, kun Yhdysvaltain johtama interventio Irakiin vuonna 2003 aloitettiin, sabianismandalaisiin on kohdistunut – kuten muihinkin Irakin vähemmistöihin – uskonnollista ja etnistä vainoa, johon on kuulunut kidutusta, murhia, raiskauksia, pakkokäännyttämistä ja pakkoavioliittoja.

Vaikka Islamilainen valtio ei ole koskaan saavuttanut mandalaisten historiallista kotiseutua Etelä-Irakissa, yhteisö on joutunut kärsimään vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka liittyvät islamilaisen ääri-islamilaisuuden yleistymiseen ja turvattomuuteen. Historiallisesti mandealaisia on pidetty varakkaina, koska monet heistä työskentelevät kultasepänteollisuudessa. Sotaa seuranneessa kaaoksessa heistä tuli rikollisjengien kohteita, ja he joutuivat ryöstöjen, ryöstöjen ja sieppausten kohteeksi. Lisäksi heidän uskontonsa tuomitsee jyrkästi väkivallan, mikä tekee heistä erityisen alttiita hyökkäyksille.

Lähi-idän tutkimuslaitoksen (MERI) raportissa The Sabian-Mandaeans: Perceptions of Reconciliation and Conflict, eräs mandaalainen opiskelija kertoi: ”Meillä oli paljon kidnappauksia rahan takia. Emme tiedä tarkalleen, kuka sen takana on, mutta veljeni kidnapattiin vuonna 2008. Jouduimme maksamaan paljon rahaa saadaksemme hänet takaisin.”

Se, että mandaealaisia miehiä ei ympärileikata, on myös syrjinnän lähde, joka Lefortin mukaan muistuttaa erottelua Yhdysvalloissa tai apartheidia Etelä-Afrikassa. Esimerkkeinä hän kirjoittaa, että mandealaiset eivät voi koskettaa markkinakojujen tuotteita tai mennä työpaikan lepoalueelle. MERI:n raportissa eräs mandaalainen kultaseppä sanoi: ”Missanissa meitä kutsuttiin ennen hylkiöiksi tai negiziksi. Kun menemme hautajaisiin ja juomme teetä, he eivät edes pese astioita myöhemmin vaan rikkovat ne. Tämä on rasismin taso meitä kohtaan. Lisäksi meille määrättiin hunnun käyttäminen.”

Häberlin mukaan ”mandaalaiset ovat olleet täysin mukana Irakin nykyidentiteetissä. Otetaan esimerkiksi Abdul Jabbar Abdullah, joka oli Bagdadin yliopiston ensimmäinen johtaja, tai runoilijat Lamia Amara ja Abdel-Razzaq Abdel-Wahed. Monet mandaealaiset olivat korukauppiaita. He olivat usein lukutaitoisia. Saddam Husseinin valtakaudella he muodostivat poliittisesti aktiivisen eliitin.” Hän lisäsi: ”On totta, että Saddam Husseinin hallinto oli autoritaarinen diktatuuri, mutta yksi sen piirteistä oli maallinen kulttuuri.”

Viime vuosikymmeninä mandaealaisten määrä Irakissa on vähentynyt huomattavasti, ja Lefortin mukaan jäljellä ei ole enää kuin 300 perhettä.

Suurin osa heistä on paennut länsimaihin, kuten Ruotsiin, Saksaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin, mikä herättää huolta uskontokunnasta, joka on tähän asti pysynyt endogamisena. Sekä miehet että naiset voivat mennä naimisiin vain oman yhteisönsä sisällä, mikä aiheuttaa erilaisia haasteita yhteisön hajaantuessa yhä enemmän.

”Diaspora alkoi todella vuonna 2003. Nyt mandaealaisilla ei ole kotimaata. Kaikki on tavallaan ilmassa”, Häberl totesi. ”Ihmiset sanovat: ’Meidän täytyy sopeutua tähän uuteen tilanteeseen. Lapsemme kasvavat Yhdysvalloissa tai Saksassa. He seurustelevat uskontonsa ulkopuolella. Meidän on muututtava, kuten minkä tahansa kriisissä olevan yhteisön”.