The macuahuitl was plenty deadly enough to take you down. Mutta atsteekit veivät sinut mieluummin kuoleman partaalle kuin uhrasivat sinut elävänä.
Wikimedia Commons Atsteekkisoturit, jotka heiluttivat macuahuitlia, sellaisena kuin se on kuvattuna Florentiinalaisessa koodeksissa 1500-luvulla.
Vähän tiedetään varmuudella macuahuitlista, mutta tiedämme, että se on suorastaan pelottava. Ensinnäkin se oli paksu, kolmen tai neljän jalan mittainen puinen keppi, jossa oli useita obsidiaanista valmistettuja teriä, joiden sanotaan olevan jopa terävämpiä kuin teräs.
Tämä ”obsidiaaninen moottorisaha”, kuten sitä nykyään usein kutsutaan, oli luultavasti kaikkein pelätyin ase, jota atsteekkisoturit käyttivät sekä ennen espanjalaisten valloitusten aikakautta Mesoamerikassa 1400-luvulta alkaen että niiden aikana. Kun espanjalaiset tunkeutujat kohtasivat macuahuitia heiluttavia atsteekkisotureita, heidän oli hyvä pitää etäisyyttä – ja hyvästä syystä.
Horrifying Tales Of The Macuahuitl
Kuka tahansa macuahuitlin kaatama koki äärimmäistä kipua, joka vei hänet tuskallisen lähelle kuoleman suloista vapautumista ennen kuin hänet raahattiin pois seremonialliseen ihmisuhriin.
Ja jokainen, joka kohtasi macuahuitlin ja jäi henkiin kertoakseen siitä, kertoi kauhutarinoita.
Espanjalaiset sotilaat kertoivat esimiehilleen, että macuahuitl oli tarpeeksi voimakas mestatakseen ihmisen lisäksi myös hänen hevosensa. Kirjalliset kertomukset kertovat, että hevosen pää roikkui iholäpyskän varassa eikä mistään muusta sen jälkeen, kun se oli joutunut kosketuksiin macuahuitlin kanssa.
Erään vuodelta 1519 peräisin olevan kertomuksen mukaan, jonka antoi konkistadori Hernán Cortésin kumppani:
”Heillä on tämäntyyppisiä miekkoja – puisia, jotka on tehty kuin kaksikätinen miekka, mutta joiden kahva ei ole niin pitkä; noin kolmen sormen levyinen. Reunat on uritettu, ja uriin he työntävät kiviveitsiä, jotka leikkaavat kuin Toledon terä. Näin eräänä päivänä intiaanin taistelevan ratsumiehen kanssa, ja intiaani antoi vastustajansa hevoselle sellaisen iskun rintaan, että se avasi sen sisälmyksiä myöten, ja se kaatui kuolleena paikalle. Ja samana päivänä näin toisen intiaanin antavan toiselle hevoselle sellaisen iskun kaulaan, että se venyi kuolleena hänen jalkojensa juureen.”
Macuahuitl ei ollut vain atsteekkien keksintö. Monet Mesoamerikan sivilisaatiot Meksikossa ja Keski-Amerikassa käyttivät obsidiaanista valmistettuja moottorisahoja säännöllisesti. Heimot taistelivat usein toisiaan vastaan, ja ne tarvitsivat sotavankeja rauhoittaakseen jumaliaan. Näin ollen macuahuitl oli sekä tylppävoimainen ase että ase, jolla saattoi silpoa jonkun vakavasti tappamatta häntä.
Kuka tahansa ryhmä sitä käytti, macuahuitl oli niin voimakas, että joidenkin kertomusten mukaan jopa Kristoffer Kolumbus oli niin vaikuttunut macuahuitlin voimasta, että hän toi sellaisen Espanjaan näytteillepantavaksi ja testattavaksi.
Macuahuitlin rakenne ja tarkoitus
Meksikolainen arkeologi Alfonso A. Garduño Arzave suoritti vuonna 2009 kokeita selvittääkseen, pitivätkö legendaariset kertomukset paikkansa. Hänen tuloksensa vahvistivat suurelta osin legendat, alkaen siitä, että hän havaitsi, että macuahuitlilla oli kaksi ensisijaista – ja hyvin raakaa – käyttötarkoitusta rakenteensa perusteella.
Ensiksi ase muistutti sirkkamailaa siinä mielessä, että pääosa siitä koostui litteästä puisesta melasta, jonka toisessa päässä oli kahva. Macuahuitlin tylpät osat saattoivat tyrmätä jonkun tajuttomaksi. Tämän ansiosta atsteekkisoturit saattoivat sitten raahata epäonnisen uhrin takaisin jumalilleen vietäväksi seremonialliseksi ihmisuhriksi.
Toiseksi jokaisen macuahuitlin litteät reunat sisälsivät neljästä kahdeksaan partaveitsenterävää palaa tuliperäistä obsidiaania. Obsidiaanipalat saattoivat olla useita tuumia pitkiä tai ne voitiin muotoilla pienemmiksi hampaiksi, jotka saivat ne näyttämään moottorisahan teriltä. Toisaalta joissakin malleissa oli myös yksi yhtenäinen obsidiaanireuna, joka ulottui puolelta toiselle.
Hienoksi veistettynä obsidiaanilla on paremmat leikkaus- ja viilto-ominaisuudet kuin lasilla. Ja näitä teriä käyttäessään soturit saattoivat tehdä ympyränmuotoisen viiltävän liikkeen macuahuitlilla leikatakseen helposti jonkun ihon auki mistä tahansa kehon haavoittuvasta kohdasta, kuten käsivarren ja rintakehän yhtymäkohdasta, jalkoja pitkin tai kaulan kohdalta.
Kuka tahansa, joka jäi eloon ensimmäisen viiltohyökkäyksen jälkeen, menetti paljon verta. Ja jos verenhukka ei tappanut, mahdollinen ihmisuhri varmasti tappoi.
Macuahuitl nykyään
Wikimedia Commons Nykyaikainen macuahuitl, jota käytetään tietysti seremoniallisiin tarkoituksiin.
Surullista kyllä, yhtään alkuperäistä macuahuitlia ei ole säilynyt tänä päivänä. Ainoa tunnettu espanjalaisten valloituksista selvinnyt yksilö joutui tulipalon uhriksi Espanjan kuninkaallisessa asevarastossa vuonna 1849.
Jotkut ihmiset ovat kuitenkin luoneet näitä obsidiaanista valmistettuja moottorisahoja uudelleen näyttelyä varten 1500-luvulla kirjoitetuista kirjoista löytyneiden kuvitusten ja piirrosten perusteella. Tällaiset kirjat sisältävät ainoat kuvaukset alkuperäisistä macuahuitseista ja niiden tuhoisasta voimasta.
Ja näin voimakkaan aseen myötä meidän kaikkien pitäisi tuntea olomme hieman turvallisemmaksi, kun tiedämme, että macuahuitl kuuluu menneisyyteen.
Tutustuttuasi macuahuitliin, lue lisää muista pelottavista muinaisista aseista, kuten kreikkalaisesta tulesta ja viikinkien Ulfberht-miekoista.