Mitä on lymfangiografia?
Lymfajärjestelmä on verisuonten verkosto, joka kuljettaa lymfaksi kutsuttua kirkasta nestettä ympäri kehoa. Lymfaattinen järjestelmä sisältää myös rauhasia (joita kutsutaan imusolmukkeiksi) ja elimiä. Lymfangiografia on kuvantamistekniikka, jolla saadaan tarkkaa tietoa imusuonten ja imusolmukkeiden laajuudesta ja sijainnista.
Miten toimenpide suoritetaan?
Toimenpide suoritetaan läpivalaisussa. Toimenpideradiologi ruiskuttaa sinistä indikaattoriväriainetta varpaidesi väliin, jolloin kummankin jalkaterän yläosaan ilmestyy ohuita sinertäviä viivoja. Nämä ovat imusuonesi. Paikallispuudutuksessa toimenpideradiologi tekee viillon yhteen kummankin jalan suuremmista sinisistä viivoista ja työntää neulan tai katetrin (ohut kapea putki) verisuoniin. Sen jälkeen verisuoniin ruiskutetaan kontrastiväriainetta, jolloin verisuonet tulevat paremmin näkyviin kuvantamisessa.
Toimenpideradiologi käyttää läpivalaisuskooppia, joka heijastaa kuvat televisiomonitorille, havainnoidakseen, miten väriaine leviää imunestesysteemissäsi jalkojasi pitkin ylös jalkojasi, nivusvaivoja pitkin ja vatsaonteloa pitkin. Lääkäri ottaa röntgenkuvia mahdollisten poikkeavuuksien tallentamiseksi ja ottaa lisää röntgenkuvia seuraavana päivänä.
Miksi se tehdään?
Lymfangiografialla voidaan diagnosoida useita syöpätyyppejä sekä sitä, onko syöpä levinnyt. Toimenpidettä voidaan käyttää myös hoidon ohjaamiseen, sillä se riippuu usein siitä, ymmärretäänkö taudin laajuus ja ohjataanko säteilyä täsmällisiin paikkoihin. Lisäksi lymfangiografialla voidaan arvioida, kuinka tehokkaasti kemoterapia ja sädehoito hoitavat etäpesäkkeisiin levinnyttä syöpää.
Lymfedeema on tila, jossa kehoon kertyy ylimääräistä imunestettä. Lymfangiografia voi auttaa lääkäriä määrittämään, onko lymfaturvotusta sairastavalla potilaalla muita sairauksia, jotka voivat laukaista tilan.
Harvinaisissa tapauksissa toimenpidettä käytetään ennen leikkausta, jotta saadaan perusteellinen käsitys potilaan imusuonten tarkasta rakenteesta.
Mitkä ovat riskit?
Tekniikkaan itsessään liittyvät komplikaatiot ovat yleensä vähäisiä, ja niihin kuuluvat infektio tai verenvuoto, joka aiheutuu, kun neula tai putki työnnetään ihon läpi. Potilaat voivat myös saada allergisia reaktioita toimenpiteen aikana käytettäville eri aineille, mutta nämä eivät yleensä ole vakavia. Lisäksi, vaikka säteilyaltistus on vähäinen, se on suurempi kuin tavallisesta röntgenkuvauksesta aiheutuva säteilyaltistus.
On myös olemassa vaara, että toimenpiteen aikana käytettävä kontrastiaine, joka on öljypohjainen, tihkuu laskimoverkostoon aiheuttaen verisuonitukoksen.
Harvinaisemmin potilailla voi esiintyä yliherkkyyttä kontrastiaineille, verenvuotoa keuhkoista tai kilpirauhasvaivoja.
Kirjallisuusselvitys
1. Guermazi A, Brice P, Hennequin C, Sarfati E. ”Lymphography: an old technique retains its usefulness,” Radiographics 23 (6): 1541-60 (2003).
2. Castellino RA, Billingham M, Dorfman RF. ”Lymfografian tarkkuus Hodgkinin taudissa ja pahanlaatuisessa lymfoomassa sekä huomautus ’reaktiivisesta’ imusolmukkeesta useimpien väärien positiivisten lymfografioiden syynä 1974,” Invest Radiol 1990; 25:412-422.
.