Ymmärrys siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa kasvien fenologiaan (kasvitoiminnan ajoitukseen), on keskeistä monissa ekologisissa ja biogeokemiallisissa tutkimuksissa. Tämä kasviekologian näkökohta on usein jätetty huomiotta, mutta ilmastonmuutoksen seurausten käsitteleminen sopeutuvassa/mitigatiivisessa hallinnassa on nyt rahoituslaitosten prioriteettilistalla korkealla. Tämä tutkimus on innovatiivinen, koska siinä käytetään 1730-luvulta lähtien käytössä ollutta kasvuastepäiviä ekosysteemi-indikaattorina tutkittaessa vuorokausilämpötilojen muutoksia ja niiden vaikutuksia kasvien eri kasvuvaiheisiin viime vuosisadalla sekä pohjana tulevien sopeutuvien hoitostrategioiden kehittämiselle. Tuloksemme osoittavat, että viimeisimmällä ajanjaksolla (1980-2009) oli varhaisin kasvuunlähtö ja vähiten vaihtelua asemien välillä sen päivän osalta, jolloin kasvuvaihe tapahtui useimmissa vaiheissa, lukuun ottamatta kasvuunlähtöä ja fysiologista kypsyyttä. Sadan vuoden lineaariset suuntaukset asemilla osoittivat, että kaikki seitsemän satovaihetta, lukuun ottamatta tupsun puhkeamista, aikaistuivat yhdellä päivällä vuosikymmentä kohti tutkimusjakson aikana. Niiden asemien lukumäärä, joilla tapahtui merkittävää vähenemistä, vaihteli 11:stä 17:ään Kansasin 23 asemasta. Tupsun alkamisvaihe myöhästyi yhdellä päivällä vuosikymmentä kohti tutkimusjakson aikana. Viimeisimmällä ajanjaksolla (1980-2009) oli suurin vaihtelu asemien ja 30 vuoden ajanjaksojen välillä. Suuntausten vaihtelu on suurempaa läntisessä Kansasissa kuin itäisessä Kansasissa. Tämä tieto voi parantaa ymmärrystämme kasvien eri kasvuvaiheiden esiintymisestä ja kestosta, lisätä paikallista tarkkuutta aiempiin havaintoihin, jotka koskevat GDD:n kokonaismuutoksia laajemmilla alueilla, ja auttaa selittämään eräiden aiempien tutkimusten kehityssuuntausten eroja. Näillä ilmastonmuutoksen aiheuttamilla muutoksilla viljelykasvien fenologiassa on vaikutuksia kasvavan väestön ruokkimiseksi tarvittaviin elintarviketuotannon lisäyksiin.