Tutkimusryhmän demografiset tiedot

Potilaiden kokonaismäärä oli 167.

Luteinisoituneen, repeytymättömän follikkelin (luteinized unruptured follicle, LUF) esiintymistiheys ja raskausprosentti potilailla, joilla oli suoritettu yksi sykli kohdunsisäistä keinosiemennystä

Potilaiden kokonaismäärä oli 167.

Luteinisoituneen häiriintymättömän follikkelin (luteinized unruptured follicle, LUF) esiintymistiheys ja raskaustiheys potilailla, joilla oli suoritettu yksi sykli kohdunsisäistä keinosiemennystä

Sykli 1 .

Potilaiden kokonaismäärä oli 167.

Luteinisoituneen, repeytymättömän follikkelin (luteinized unruptured follicle, LUF) esiintymistiheys ja uusiutumisprosentti potilailla, joilla oli suoritettu kaksi peräkkäistä kohdunsisäistä inseminaatiosykliä,

Potilaita oli yhteensä 69.

Luteinisoituneen häiriintymättömän follikkelin (luteinized unruptured follicle, LUF) esiintymistiheys ja uusiutumisprosentti potilailla, joilla oli suoritettu kaksi peräkkäistä kohdunsisäistä inseminaatiosykliä

Keskustelu

LUF on ovulatorisen follikkelin repeytymättömyys ultraäänitutkimuksessa, joka tehdään päivittäin kierron 10.-20. päivästä alkaen huolimatta normaaleista ovulaatioindekseistä (Vermesh ym, 1987). Ovulaation ajankohdan ennustamiseen ja havaitsemiseen on käytetty erilaisia menetelmiä. Näitä ovat muun muassa kehon peruslämpötila (BBT), ovulaatiota edeltävän follikkelin asteittainen laajentuminen, luteaalikauden puolivälin progesteronitasot, kohdunkaulan limakalvomuutokset ja syklin puolivälin LH-tasojen nousu (Moghissi, 1976; Queenan ym., 1980; Seibel ym., 1982; Nulsen ym., 1987). Näistä vain syklin puolivälin LH-piikki osoittautui luotettavimmaksi ennustajaksi (Vermesh ym., 1987). Ultraääni on osoittautunut parhaaksi menetelmäksi LUF:n diagnosoinnissa (Hamilton ym., 1985). Tarkka mekanismi, jolla ovulaatiofollikkelin repeäminen epäonnistuu, on epäselvä. On esitetty, että LUF on seurausta kroonisesta follikkelin tulehduksen kaltaisesta reaktiosta, johon liittyy prostaglandiinien synteesin estyminen (Murdoch ja Cavender, 1989). Toiset taas ovat esittäneet, että poikkeava prolaktiinin vapautuminen ja luteaalivaiheen häiriö voisivat olla tämän oireyhtymän patofysiologiaan vaikuttavia tekijöitä (Kugu ym., 1991). Viime aikoina Zaidi ym. (1995) ehdottivat, että primaarinen granuloosasoluvika saattaisi olla tämän oireyhtymän vastuullinen mekanismi.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat selvästi, että LUF:n ilmaantuvuus ja uusiutumisprosentti olivat merkittävästi lisääntyneet potilailla, joilla oli selittämätön lapsettomuus ja joille tehtiin IUI klomifeenisitraattistimulaation jälkeen. LUF:n ilmaantuvuuden on raportoitu vaihtelevan riippuen diagnoosimenetelmästä, kuten munasarjojen laparoskooppisesta tarkastuksesta ja ultraäänitutkimuksesta tai vatsakalvonesteen steroidihormonipitoisuuksista (Temmerman ym., 1984; Hamilton ym., 1985; Bateman ym., 1990). Esiintyvyys tutkimuksessamme (25 %) oli suurempi kuin muiden aiemmin raportoima (Temmerman ym., 1984; Hamilton ym., 1985; Kugu ym., 1991). Temmermanin ym. tutkimuksessa (1984) LUF:n esiintyvyys oli 11,8 %. Hamilton ym. (1985) raportoivat 270 hedelmättömän naisen joukossa, joille tehtiin 600 hoitosykliä, esiintyvyydeksi 6,7 %. Myöhemmin Lucianon ja muiden (1990) pienemmässä tutkimuksessa, johon osallistui 50 hedelmöittymätöntä naista, raportoitiin 6 prosentin esiintyvyys. Tutkimuksemme korkeampi ilmaantuvuus verrattuna edellä mainituissa tutkimuksissa raportoituun ilmaantuvuuteen saattaa johtua tutkimuksemme populaation homogeenisuudesta lapsettomuuden syyn ja hoidon suhteen. Kaikki tutkimuksemme potilaat kärsivät selittämättömästä lapsettomuudesta, ja kaikkia hoidettiin klomifeenisitraatilla, jota seurasi IUI. Nämä havainnot ovat yhdenmukaisia aiempien raporttien kanssa (Koninckx ja Brosens, 1982; Bateman ym., 1990; Luciano ym., 1990). Koninckx ja Brosens (1982) raportoivat, että LUF esiintyy tilastollisesti useammin naisilla, joilla on selittämätön lapsettomuus, kuin vertailuryhmässä. Toisaalta Luciano ja muut (1990) havaitsivat, että 20 prosentilla heidän klomifeenisitraatilla hoidetuista potilaistaan oli LUF. Samankaltaisia tuloksia raportoivat Bateman ja muut (1990). Nämä havainnot herättävät mahdollisuuden klomifeenisitraatin osallisuudesta LUF:n etiologiaan keskus- tai paikallisella vaikutuksella, joka estää follikkeliruptuuraa.

Tässä tutkimuksessa potilaita seurattiin kolmen peräkkäisen syklin ajan. LUF:n uusiutumisprosentti kasvoi 25 prosentista ensimmäisessä syklissä 78 prosenttiin toisessa syklissä ja 90 prosenttiin kolmannessa syklissä. Tämä havainto on yhdenmukainen muiden raportoimien tulosten kanssa (Liukkonen ym., 1984; Temmerman ym., 1984; D’Hooghe ym., 1996). Steroidihormonien pitoisuuteen vatsakalvonesteessä nojautuen Temmerman ja muut (1984) raportoivat 95 prosentin uusiutumisasteen 20 hedelmättömällä naisella. Kukaan heidän potilaistaan ei ollut saanut klomifeenisitraattihoitoa. Liukkonen ja muut (1984) raportoivat 34 prosentin uusiutumisprosentin kolmessa peräkkäisessä syklissä. Heidän sarjassaan vatsaontelon laparoskooppinen tarkastus paljasti endometrioosin 20 prosentilla potilaista ja molemminpuolisen hydrosalpinxin ja adheesiot 8 prosentilla. Tuoreemmassa tutkimuksessa D’Hooghe ja muut (1996), jotka tekivät 138 laparoskopiaa luteaalivaiheen alkuvaiheessa 52 kierron aikana 32:lla naaraspaviaanilla, joilla oli normaali lantio (kontrollit), ja 86 kierron aikana 21:llä endometrioosia sairastavalla paviaanilla, raportoivat endometrioosin uusiutumisprosentiksi 30 % endometrioosiryhmässä. Nämä tulokset ovat ristiriidassa aiempien tutkimusten kanssa, joissa tutkijat korostivat, että LUF liittyy normaaleihin hormonaalisiin indekseihin, joihin ei liity uusiutumisprosenttia myöhemmissä sykleissä (Aksel, 1987; Luciano ym., 1990).

Tässä tutkimuksessa LUF:tä sairastavilla potilailla ei esiintynyt raskautta. Tämä on sopusoinnussa aiempien raporttien kanssa. Arvioidessaan 220 ensimmäistä gonadotropiinihoitosykliä Check ym. (1990) havaitsivat, että 148 syklissä (67,3 %) potilailla oli ultraäänitutkimusnäyttöä munasolujen vapautumisesta ja raskaus tapahtui 20 syklissä (13,5 %). 56 syklissä munasolun vapautuminen oli epämääräistä ja raskaus tapahtui kolmella naisella (5,3 %), kun taas 16 syklissä (7,3 %) ei ollut ultraäänitutkimusnäyttöä munasolun vapautumisesta eikä yksikään potilaista tullut raskaaksi (0 %). Kyseisen tutkimuksen kirjoittajat päättelivät, että LUF:n ultraäänidiagnoosi korreloi raskaustiheyden kanssa.

Yksi tämän tutkimuksen rajoituksista on se, että siinä ei ollut kontrolliryhmää; lisäksi siinä tutkittiin vain klomifeenisitraatin vaikutusta. Lisätutkimuksissa voitaisiin tutkia LUF-oireyhtymän esiintyvyyttä eri stimulaatioilla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että LUF-oireyhtymän esiintyvyys ja uusiutumistiheys lisääntyvät merkittävästi klomifeenisitraatilla stimuloiduissa peräkkäisissä sykleissä. Klomifeenisitraatilla on mahdollisesti osuutta oireyhtymän etiologiassa. Tällaisissa tapauksissa muut hedelmöityshoitovaihtoehdot saattavat olla perusteltuja.