Lähteiden löytäminen: ”Luonnonjärjestys” filosofia – uutiset – sanomalehdet – kirjat – tutkija – JSTOR (tammikuu 2021) (Learn how and when to remove this template message)
Filosofiassa luonnonjärjestys on moraalinen lähde, josta luonnonlaki pyrkii saamaan arvovaltansa. Luonnollinen järjestys käsittää olioiden luonnolliset suhteet toisiinsa ilman lakia, jota luonnonoikeus pyrkii vahvistamaan. Tämä liittyy karmaan. Sitä vastoin jumalallinen laki hakee auktoriteettia Jumalalta, ja positiivinen laki hakee auktoriteettia hallitukselta.
Termiä käyttää Hans-Hermann Hoppe kirjassaan Democracy: The God That Failed: The Economics and Politics of Monarchy, Democracy, and Natural Order, puolustaakseen anarkokapitalismia.
Termiä käyttää Friedrich Hayek kirjoituksissaan.
Fysiokraatit, ryhmä 1700-luvun valistusajan ranskalaisia filosofeja, uskoi vakaasti luonnonjärjestyksen filosofiaan. Heidän mukaansa se on Jumalan antama ihannejärjestys, joka mahdollisti ihmisten yhteiselon ihanteellisessa yhteiskunnassa. Luonnonlait ovat Jumalan tahdon ilmaus. Ihmiset eivät siis kokoontuneet yhteen jokseenkin mielivaltaisen ”yhteiskuntasopimuksen” kautta. Pikemminkin heidän oli löydettävä luonnonjärjestyksen lait, joiden avulla he voisivat elää yhteiskunnassa menettämättä merkittäviä vapauksia.
Luonnonjärjestyksellä pyrittiin turvaamaan ihmisille mielihyvä ja lisäämään ihmisten oikeuksia asettamatta rajoituksia heidän vapaudelleen. Fysiokraatit uskoivat, että luonnollinen järjestys säilytti luonnossa tasapainon. Luonnollisen järjestyksen käsite tuotti tiettyjä tärkeitä käytännön tuloksia. Se tarkoitti, että vain vapauden ehdoilla ihminen voi nauttia maksimaalisesta onnesta ja saada maksimaalisen hyödyn taloudellisissa asioissa.