Viidennen vuosisadan puolivälin tienoilla eaa. lucanilaiset siirtyivät etelään Oenotriaan ja ajoivat alkuperäisheimot, jotka kreikkalaiset tunsivat nimillä oenotrialaiset, khonesilaiset ja luuternoilaiset, vuoristoiselle sisämaalle.
Lukanialaiset joutuivat vihamielisyyksiin kreikkalaisen Taras/Tarentumin siirtokunnan ja Epeirosin kuninkaan Aleksanterin kanssa, jonka tarentilaiset kutsuivat avukseen vuonna 334 eaa. ja loivat näin ennakkotapauksen Epiroten puuttumiselle Magna Graecian asioihin. Vuonna 331 petolliset lucanialaiset maanpakolaiset surmasivat Epiroksen Aleksanterin.
Liivi kirjoittaa, että vuonna 298 he solmivat liiton Rooman kanssa, ja Rooman vaikutusvaltaa laajennettiin Venusian (291), Paestumin (kreikkalaisen Posidonian, joka perustettiin uudelleen vuonna 273) ja ennen kaikkea roomalaisen Tarentumin (joka perustettiin uudelleen vuonna 272) siirtokunnilla. Myöhemmin lucanialaiset joutuivat kuitenkin kärsimään, koska he valitsivat hävinneen puolen monissa niemimaalla käydyissä sodissa, joihin Rooma osallistui. Joskus he olivat liittoutuneet Rooman kanssa, mutta useammin he osallistuivat vihollisuuksiin samniittisotien aikana.
Kun Epeirosin Pyrrhos rantautui Italiaan vuonna 281, he olivat ensimmäisten joukossa, jotka julistautuivat hänen puolelleen, ja hänen äkillisen lähdönsä jälkeen heidät alistettiin alistettaviksi kymmenvuotisen sotaretken aikana (272). Vihamielisyys jatkui syvänä; he asettuivat Hannibalin puolelle toisen Punisen sodan aikana (216), ja molemmat armeijat tuhosivat Lucaniaa useiden sotaretkien aikana. Maa ei koskaan toipunut näistä katastrofeista, ja Rooman hallituksen alaisuudessa se ajautui rappioon, jolle antoi lopullisen lopun yhteiskunnallinen sota, johon lucanialaiset osallistuivat samniittien kanssa Roomaa vastaan (91-88 eaa.).
Strabon aikana (63 eaa. – 24 jKr.) rannikon kreikkalaiskaupungit olivat jääneet merkityksettömiksi, ja väestön ja viljelyn vähenemisen vuoksi malaria alkoi saada yliotteen. Sisämaan harvoilla kaupungeilla ei ollut merkitystä. Suuri osa maakunnasta oli laitumena, ja vuoret olivat metsien peitossa, joissa oli runsaasti villisikoja, karhuja ja susia.