Versailles oli epäilemättä tämän 1600-luvun puolivälin kuuluisan arkkitehdin viimeinen suuri työ. Suurten kuninkaallisten huvitusten jälkeen vuonna 1668 Ludvig XIV antoi Le Vau’lle, joka oli ollut kuninkaan ensimmäinen arkkitehti vuodesta 1654 lähtien, tehtäväksi isänsä Ludvig XIII:n rakennuttaman tiili- ja kivipalatsin laajennuksen. Kaupungin puolelle Le Vau rakensi symmetriset siivet etupihan ympärille samaan tyyliin kuin tallien ja palvelijoiden siivet, mutta valitsi valkoista kiveä peittämään alkuperäisen palatsin puutarhan puolelle. Työstä käytettiin nimitystä ”Envelope” tai ”Uusi palatsi ”, jotta se erottuisi Ludvig XIII:n aikana rakennetusta ”Vanhasta palatsista”. Pihan puolella palatsi noudatti ranskalaista liuskekivikattojen estetiikkaa, mutta uudessa rakennuksessa Le Vau käytti mieluummin italialaistyylisiä kattoja, jotka oli kätketty pokaaleilla ja ruukuilla koristellun kaiteen taakse. Hänen seuraajansa Hardouin-Mansart kopioi ja toisti tämän tyylin siivissä.

Le Vau rakennutti myös Versailles’n ensimmäisen orankerian ja puistoon sijoitetun menagerian. Hän aloitti suurlähettiläiden portaikon ja kuninkaallisten huoneistojen sisustuksen rakentamisen, mutta nämä viimeisteli hänen pääyhteistyökumppaninsa ja lyhyt seuraaja François d’Orbay (1634-1697) ennen Hardouin-Mansartin saapumista vuonna 1675.

Le Vau oli rahakas ja vaikutusvaltainen mies, ja hän hankki itselleen mainetta rakentamalla Pariisiin useita yksityisiä kartanoita rikkaille parlamentaarikoille (Lambert, Tambonneau, Hesselin) sekä linnoja.

Le Vau oli ennen Versailles’ta työskennellyt Ludvig XIV:lle Vincennes’ssä (kuninkaan ja kuningattaren paviljongit) sekä Louvressa ja Tuileries’ssa. Louvrea vastapäätä hän rakensi Collège des Quatre Nationsin (nykyinen Institut de France) kardinaali Mazarinin toiveiden mukaisesti. Täällä, kuten Versailles’ssa, arkkitehti käytti italialaista koristelua ja muotoilua, jossa oli 1700-luvun puolivälille ominaista klassista estetiikkaa ja ripaus barokkia.

Louis XIV:n valtakausi

.