Lokakuun manifesti, venäjäksi Oktjabrskin manifesti, (30.10.1905), Venäjän historiassa keisari Nikolai II:n julkaisema asiakirja, joka merkitsi käytännössä rajoittamattoman itsevaltiuden loppua Venäjällä ja aloitti perustuslaillisen monarkian ajan. Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen tapahtumien uhkaamana Nikolai joutui valitsemaan, perustaisiko hän sotilasdiktatuurin vai antaisiko hän perustuslain. Vaikka sekä tsaari että hänen neuvoa-antava ministerinsä Sergei Juljevitš, kreivi Witte, suhtautuivat varauksellisesti jälkimmäiseen vaihtoehtoon, se todettiin taktisesti paremmaksi vaihtoehdoksi. Niinpä Nikolai antoi lokakuun manifestin, jossa luvattiin taata kansalaisvapaudet (esimerkiksi sanan-, lehdistön- ja kokoontumisvapaus), ottaa käyttöön laaja äänioikeus ja perustaa lakiasäätävä elin (duuma), jonka jäsenet valittaisiin kansan valitsemina ja jonka hyväksyntä tarvittaisiin ennen minkään lain säätämistä.

Manifesti tyydytti riittävästi vallankumouksen maltillisia osanottajia, jotta hallitusta vastustavat joukot saatiin heikennettyä ja vallankumous voitiin murskata. Vasta sitten hallitus täytti muodollisesti manifestin lupaukset. Huhtikuun 23. päivänä 1906 julistettiin perustuslakina toimivat peruslait. Perustetussa duumassa oli kuitenkin yhden sijaan kaksi kamaria, ja vain toiseen niistä oli määrä valita jäsenet kansanvaaleilla. Lisäksi duumalla oli vain vähän valtaa talousarvioon eikä lainkaan valtaa toimeenpanevaan hallintoon. Lisäksi peruslaeilla myönnetyt kansalais- ja äänioikeudet olivat paljon rajoitetumpia kuin manifestissa luvatut.