Loja sijaitsee korkeassa Andien laaksossa 2 225 metrin korkeudessa. Sen väkiluku oli 448 966 asukasta vuoden 2010 väestönlaskennassa. Sitä pidetään ystävällisenä ja miellyttävänä kaupunkina. Tämä kävi ilmi, kun Loja, joka on sekä maakunnan pääkaupunki että yksi Ecuadorin vanhimmista kaupungeista, voitti vuonna 2001 yhteisön osallistumispalkinnon tunnustuksena yhteisön jatkuvista ponnisteluista ympäristön tukemiseksi ja suojelemiseksi.

Kahden joen, Zamora- ja Malacatosjoen, ympäröimässä Lojassa on erilaisia mikroilmastoja. Tämä ainutlaatuinen sijainti johtaa lukuisiin ekologisiin vyöhykkeisiin. Perun kostean Amazonin altaan ja rannikon sechura-aavikon välissä sijaitseva ympäristö koostuu páramo-, pilvimetsä- ja viidakkomaisemista. Maakunnasta 86 % on kukkuloiden tai vuorten peitossa.

Historialliset rakennukset ja siirtomaa-ajan arkkitehtuuri tekevät Lojan kaupungista suositun matkailukohteen.

Loja on kuuluisa Vírgen del Cisnen uskonnollisista festivaaleista, jotka se järjestää vuosittain syyskuussa, ja Loja tunnetaan myös muusikoistaan. Kaupungissa on useita merkittäviä musiikkiakatemioita, kuten Conservatorio Nacional de Musica, joka on Ecuadorin vaikutusvaltaisimpien muusikoiden talo. Kaupunkia kutsutaan yleisesti ”Ecuadorin musiikilliseksi pääkaupungiksi”. Kaupungissa on myös kaksi yliopistoa, Universidad Tecnica Particular De Loja ja Universidad Nacional de Loja. Täällä on myös tärkeä oikeustieteellinen koulu.

Lojan eteläpuolella (42 km) sijaitsee Vilcabamba, joka tunnetaan nimellä Pitkäikäisyyden laakso. Tämän kunnan asukkaat nauttivat pitkästä eliniästä ihanteellisen ilmaston ja paikallisten kuumien lähteiden ansiosta. Tutkijat ja tiedemiehet ovat käyneet kaupungissa säännöllisesti tutkimassa sen maantieteellisiä olosuhteita, ilmastoa, maaperää ja vettä. Tunnetuissa aikakauslehdissä, kuten Readers Digestissä ja National Geographic -lehdessä, on jopa ilmestynyt artikkeleita, joissa on esitetty omia teorioita Vilcabamban asukkaiden pitkäikäisyydestä.

Lojan katsotaan olleen Ecuadorin ensimmäinen kaupunki, joka hankki välineet sähkön tuottamiseen. Kaupunkiin saatiin sähkövoimaa ottamalla käyttöön Itaipun vesivoimapato, jonka alkuperäinen rakenne valmistui vuonna 1896.