Loaded oli kaupallinen, radiosoittoon tähtäävä ponnistus, ja albumin nimi viittaa Atlanticin pyyntöön, että bändi tuottaisi albumin, joka olisi ”täynnä hittejä”, ja sanalla ”ladattu” on kaksitulkintainen merkitys, joka voi tarkoittaa myös ”täynnä huumeita” tai ”todella pilvessä”. Laulaja-basisti Doug Yule sanoi: ”Loadedilla oli suuri pyrkimys tuottaa hittisingle, oli se mentaliteetti, mikä näistä on single, miltä se kuulostaa, kun leikkaamme sen 3,5 minuuttiin, joten se oli tärkeä aihe yhtyeelle tuossa vaiheessa”. Ja uskon, että kolmannella albumilla näkyy pitkälti se, että monet niistä kappaleista suunniteltiin sinkuiksi, ja jos niitä kuuntelee, voi kuulla niiden johdatuksen, kuten että tämä on tavallaan Phil Spectorin kaltainen kappale, tai että tämä on tuon tyyppinen henkilöbiisi.”

Reed kritisoi albumin lopullista miksausta. Hän jätti Velvet Undergroundin 23. elokuuta 1970, mutta Loaded julkaistiin vasta kolme kuukautta myöhemmin, marraskuussa. Sen julkaisun jälkeen Reed väitti haastatteluissa, että se oli editoitu uudelleen ja miksattu ilman hänen suostumustaan.

Yksi Reedin kipeistä kohdista, jotka johtuivat tuosta luvattomasta uudelleen editoinnista, oli se, että ”Heavenly wine and roses” -melodia oli leikattu pois kappaleesta ”Sweet Jane”. Alkuperäisessä äänityksessä tämän osan oli tarkoitus muodostaa täydellisesti virtaava silta kertosäkeen täysimittaiseen plagal cadence -kaksisointuversioon (kappaleen aikaisemmissa kertosäkeissä on 4-sointuinen riffi). Reedin ensimmäisissä sooloesityksissä hän sisällytti säkeistön (ks. esim. American Poet), kunnes vuonna 1973 hän jätti sen rutiininomaisesti pois, koska silta sopii huonommin kovempaan rock-versioon (kuten esimerkiksi Rock ’n’ Roll Animalissa kuullaan). Reedin jälkeinen, Yulen johtama yhtye esitti kappaleen kuitenkin aina säkeistö mukana. Reedin uran kattava retrospektiivi Reedin Velvet Undergroundin kanssa ja sooloartistina tekemistä äänityksistä, NYC Man (The Ultimate Collection 1967-2003), jonka Reed kokosi itse, käyttää lyhyempää versiota. Kun häneltä kysyttiin ”Sweet Jane” ja ”New Age” -kappaleiden lyhennetyistä versioista ja Reedin pitkäaikaisista väitteistä, joiden mukaan ne oli muokattu uudelleen ilman hänen suostumustaan, Yule väitti, että Reed oli itse asiassa muokannut kappaleet itse. ”Hän muokkasi niitä. Teidän on ymmärrettävä, että siihen aikaan motivaatio oli… Lou ja me kaikki pyrimme yhteen asiaan, nimittäin menestykseen, ja menestyäkseen musiikissa oli saatava hitti, ja hitin oli oltava nopeatempoinen, lyhyt, eikä siinä tarvinnut olla kiertelyjä, vaan suoraviivainen, haluttiin koukku ja jotain, joka ruokkii koukkua, ja siinä se oli. Sweet Jane” sovitettiin juuri sellaiseksi kuin se on alkuperäisessä Loaded-julkaisussa juuri tästä syystä – jotta siitä tulisi hitti! ’Who Loves The Sun’ tehtiin juuri tuolla tavalla juuri tästä syystä – jotta siitä tulisi hitti.”

Reed koki myös, että häntä nöyryytettiin sillä, että hänet oli listattu kolmanneksi albumin krediiteissä, ja suurella valokuvalla, jossa Yule soittaa pianoa, ja sillä, että kaikki biisien kirjoittamista koskevat krediitit menivät väärin perustein bändille eikä Reedille itselleen. Uudemmat julkaisut ovat tyydyttäneet monia Reedin huolenaiheita: hänet on nyt asianmukaisesti tunnustettu albumin pääasialliseksi lauluntekijäksi; hänet on mainittu bändin kokoonpanon kärjessä, ja vuonna 1995 julkaistun Peel Slowly and See -boksin jälkeen saatavilla on toinen miksaus, jossa ”Sweet Jane”, ”Rock & Roll” ja ”New Age” on palautettu Reedin alunperin kynäilemiin täyspitkiin versioihin.

Maureen Tucker ei ole mukana albumilla, vaikka hänet mainitaankin levyn hihassa, sillä Velvet Undergroundin rumpali Maureen Tucker oli tuolloin raskaana. Rumpalitehtäviä hoitivat pääasiassa basisti Doug Yule, äänittäjä Adrian Barber, sessiomuusikko Tommy Castanero ja Yulen veli Billy. Reed kommentoi, että ”Loadedilla ei ollut Maureenia mukana, ja se on monien suosikkilevy Velvet Undergroundilta, joten emme voi eksyä liikaa Velvet Undergroundin mystiikkaan…”. Sitä kutsutaan silti Velvet Undergroundin levyksi. Mutta todellisuudessa se on jotain muuta.”

Sterling Morrisonilla oli vahvoja tunteita Yulen lisääntyneestä läsnäolosta Loadedissa: ”Levystä tuli ihan hyvä, tuotannoltaan se on paras, mutta se olisi ollut parempi, jos siinä olisi ollut oikeasti hyvä Lou-laulu kaikilla kappaleilla.” Vaikka Morrison osallistui albumin kitararaitojen tekemiseen, hän opiskeli myös New Yorkin City Collegessa ja jongleerasi aikansa sessioiden ja kurssien välillä jättäen suurimman osan luovasta panoksesta Reedille ja Yulelle. Yule väitti, että ”Lou tukeutui minuun paljon musiikillisen tuen ja laulusovitusten suhteen. Tein paljon Loadedissa. Se tavallaan devalvoitui Loun ja Dougin vapaa-ajan äänittämiseen”. Kymmenestä kappaleesta, jotka muodostavat Loadedin, Yulen lauluääni kuului neljässä kappaleessa: ”Who Loves the Sun”, joka avaa albumin, ”New Age”, ”Lonesome Cowboy Bill” ja ”Oh! Sweet Nuthin'”. Lauluosuuksiensa lisäksi Yule hoiti kaikki basson, pianon ja urkujen tehtävät ja äänitti myös useita lead-kitararaitoja. Yule soitti kitarasoolot kappaleissa ”Rock and Roll”, ”Cool it Down”, ”Head Held High” ja ”Oh! Sweet Nuthin'”.

Albumin alkuperäiskopioissa ei ole hiljaisuutta kahden ensimmäisen kappaleen, ”Who Loves the Sun” ja ”Sweet Jane”, välissä, vaan jälkimmäisen ensimmäinen nuotti kajahtaa juuri sillä hetkellä, kun edellinen hiljenee kokonaan. Jotkin myöhemmät painokset katkaisevat siirtymän lisäämällä muutaman sekunnin hiljaisuuden. Kaikilla Loadedin CD-levyillä on säilytetty alkuperäinen segue ilman hiljaisuutta.

Albumin kuvituksessa, jonka on tehnyt Stanislaw Zagorski, on piirros Times Squaren metroaseman sisäänkäynnistä, jossa ”downtown” on kirjoitettu väärin ”dowtown”.