Helen Leonardilla (Faye) on kaunis ääni. Varttuessaan hän harjoittelee oopperalaulajaksi. Hänen opettajansa kuitenkin ilmoittaa hänelle, että hänen äänensä on miellyttävä, mutta ei sovi suureen oopperaan. Eräänä päivänä kotiin palatessaan hänet ja hänen isoäitinsä (Westley) pelastaa komea nuori mies, sanomalehtimies Alexander Moore (Fonda). Samaan aikaan Helenin äidillä, Cynthialla (Peterson), on poliittisia pyrkimyksiä, mutta hän saa vain kourallisen ääniä pormestariksi.

Laulaessaan eräänä iltana Helenin kuulee vaudeville-impresario Tony Pastor (Carrillo), joka palkkaa hänet laulamaan teatteriinsa. Hän saa uuden nimen, Lillian Russell, ja nousee nopeasti kuuluisuuteen New Yorkin julkkikseksi. Vuosien kuluessa Lillianista tulee yksi Amerikan arvostetuimmista tähdistä. Hänellä on monia kosijoita, kuten rahoittaja Diamond Jim Brady (Arnold), Jesse Lewisohn (William) ja säveltäjä Edward Solomon (Ameche). Lopulta hän menee naimisiin Edwardin kanssa, ja he muuttavat Lontooseen, jossa Gilbert ja Sullivan kirjoittavat operettia erityisesti häntä varten.

Alexander Moore palaa ja tekee sopimuksen Lillianin kanssa kirjoittaakseen tarinoita hänen nousustaan kuuluisuuteen. Pian tapahtuu kuitenkin tragedia, kun Edward kuolee eräänä iltana säveltäessään hänelle laulua. Lillian peruu haastattelut ja esiintyy show’ssa laulamalla miehensä hänelle säveltämän kappaleen ”Blue Lovebird.”

Lillian palaa Amerikkaan ja on tällä hetkellä vuosisadan suurin näyttämönähtävyys. Alexander tulee tapaamaan Lilliania uuden esityksen jälkeen, ja he palaavat onnellisesti yhteen.

Juonessa otetaan monia vapauksia tosiasioihin nähden, erityisesti annetaan Lillianille vain kaksi aviomiestä neljän sijasta.