Liberace-säätiö luovaa ja esittävää taidetta varten (Liberace Foundation for Creative and Performing Arts) perustettiin vuonna 1976; Liberace lahjoitti sääti säätiölle kokoelmansa sekä neljä miljoonaa dollaria käteistä. Hän ilmoitti toivovansa, että säätiö palauttaisi omaisuutensa uraansa aloittaville muusikoille. Säätiö osti koko Tropicanan ja Spencerin lounaiskulmassa sijaitsevan ostoskeskuksen, joka myöhemmin nimettiin Liberace Plazaksi. Plaza sisälsi sekä museon että Tivoli Gardens -ravintolan, jonka Liberace suunnitteli ja pyöritti.
>Liberace itse avasi Liberace-museon 15. huhtikuuta 1979 Paradisessa, Nevadassa, Las Vegasin laaksossa sijaitsevassa väestölaskentaan merkityssä paikassa. Museon sisäänpääsy maksoi 3,50 dollaria. Hänen veljestään Georgesta tuli johtaja, ja myöhemmin Georgen vaimo Dora otti tämän tehtävän hoitaakseen. Museossa oli useita rakennuksia, joissa esiteltiin Liberacen ainutlaatuisia pukuja, pianoja, autoja, koruja ja esineitä. Parhaimmillaan museo houkutteli 450 000 kävijää vuodessa, ja se oli Nevadan kolmanneksi suosituin turistinähtävyys Las Vegas Stripin ja Hooverin padon jälkeen.
Museota laajennettiin vuonna 1988, jolloin sen koko kolminkertaistui laajentumalla Plazan toimisto-, kirjasto- ja asuntotiloihin. Kokoelma oli sijoitettu kolmeen rakennukseen: päärakennukseen, jossa oli esillä suurin osa pianoista ja autoista; lisärakennukseen, jossa oli Liberacen makuuhuone (joka oli jäljitelty hänen Palm Springsin talostaan), koruja, henkilökohtaisia esineitä, peilattu Baldwin-flyygeli ja hänen lavalla esiintymisviittansa ja puvut, joista monet oli suunnitellut Michael Travis; ja kirjastoon, jossa oli Liberacen musiikilliset sovitukset, hänen arkistonsa ja kunnianosoitus hänen perheelleen.
Säätiö aloitti vuonna 1993 Liberacen syntymäpäivän kunniaksi vuotuisen Liberace-”Play-A-Like”-kilpailun; kilpailijoiden odotettiin ilmentävän ”Liberacen iloista show-henkeä ja viihdyttämiskykyä” musiikkivalinnoillaan ja puvuillaan. Kilpailu järjestettiin Liberace-museossa. Vuonna 2006 kilpailua laajennettiin Liberace-pianokilpailuksi (Liberace Piano Competition) siten, että se kattoi myös perinteiset esitykset, ja nuoret muusikot saattoivat valita, soittavatko he joko perinteisellä Steinway-soittimella vai Liberacen strassilla koristellulla Baldwin-soittimella. Vuoteen 2008 mennessä kilpailu ei enää mahtunut museon tiloihin, ja loppukilpailu järjestettiin Community Lutheran Churchissa.
Vuonna 1995 esillä oli 18 pianoa, joiden joukossa oli historiallisesti merkittäviä soittimia, joita olivat aiemmin soittaneet Frédéric Chopin (vihreäkultaiseksi viimeistelty, Ignaz Pleyelin 1800-luvun alussa rakentama), Robert Schumann (Bösendorferin rakentama) ja George Gershwin (Chickering & Sonsin rakentama) sekä John Broadwoodin suunnittelema varhainen piano vuodelta 1788. Esillä oli myös strassikoristeltu Baldwin-soitto, jonka Liberace oli esitellyt loppuunmyydyissä Radio City Music Hall -konserteissaan vuonna 1986. Pääsymaksut olivat nousseet vaatimattomasti 6,50 dollariin aikuisilta.
-
Liberace-museo, Las Vegas (2003)
-
Liberace-museon ja siihen kuuluvan ravintola Tivoli Gardensin uusvalaistut kyltit. Molemmat olivat Liberacen ylläpitämiä; museo suljettiin vuonna 2010 ja ravintola muutti pian sen jälkeen.
-
Ulkoinen ”Wall of Music” -koriste (n. 2000-luku)
-
Museon lisärakennuksen sisätilat peilikuvioisella Baldwinilla (2007)
-
Liberacen puvut (2007)
-
Liiveracen pukuja ja kynttilöitä, kirjoittanut Carol Highsmith
-
Heijastettu pystypiano (2009)
-
Sign. Neon-museon boneyardissa (2019)
Kaikki museon tuotot menivät Liberace-säätiön hyväksi, joka myönsi 2700 stipendiä korkeakouluopiskelijoille ja jatko-opiskelijoille yhteensä yli 6 miljoonan dollarin edestä. Vuonna 2000 säätiö otti 2 miljoonan dollarin lainan kunnostaakseen aukion ja museon; kunnostuksen myötä museoon lisättiin 6 000 neliöjalkaa (560 m2), jotta sinne mahtuu kiertäviä näyttelyitä, jolloin museon kokonaiskoko nousi 21 000 neliöjalkaan (2 000 m2). Lisäksi museoon lisättiin pyöreä lasinen sisäänkäynti ja neonkyltit, kahvila ja kunniakäytävä. Siegfried ja Roy isännöivät vuonna 2002 uudelleen avajaisia, joihin osallistuivat myös Charo ja kuvernööriluutnantti Lorraine Hunt.
30-vuotisen lainan kantoina olivat sekä 9 9.Kymmenestä vuodesta 1998 vuoteen 2008 välisenä aikana menot ylittivät tulot seitsemänä vuotena kymmenestä, mikä johtui kävijämäärän laskusta (vuonna 2002 kävijämäärä oli pudonnut neljäsosaan huippulukemastaan 100 000:sta vuodessa, ja lokakuussa 2010 kävijöitä oli käynyt kyseisenä vuonna vain 36 000) ja Plazan tyhjentyneistä liiketiloista aiheutuneista tulonmenetyksistä. Tulojen väheneminen pakottaisi säätiön tukemaan museon toimintaa hupenevasta lahjoitusvarallisuudestaan. Vuonna 2008 säätiö myönsi apurahoja yhteensä 112 000 dollaria, ja vuonna 2009 summa putosi 62 000 dollariin.
Tammikuussa 2010 museon johtaja Jack Rappaport ilmoitti, että museo muuttaisi Stripille. Liberace-säätiö ilmoitti kuitenkin sulkevansa museon syyskuussa, ja 17. lokakuuta 2010 Liberace-museo suljettiin Liberace-säätiön hallituksen puheenjohtajan Jeffrey Koepin mukaan ”määräämättömäksi ajaksi, mutta ei ikuisesti”. Koep totesi, että museo jatkaisi kokoelman pukujen esittelyä kiertävänä näyttelynä Exhibits Development Groupin johdolla sulkemisen jälkeen.