Leptis Magna, myös kirjoitusasultaan Lepcis Magna, punikinkielinen translitteraatio Labqior Lpqi, moderni Labdah, muinaisen Tripolitanian alueen suurin kaupunki. Se sijaitsee 100 km (62 mailia) Tripolista kaakkoon Libyan Välimeren rannikolla. Leptis sijaitsee 3 km itään nykyisestä Al-Khumsista (Homs), ja siellä on joitakin maailman hienoimpia roomalaisen arkkitehtuurin jäänteitä. Se nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1982.

Perustivat jo 7. vuosisadalla eaa. foinikialaiset Tyyrosta tai Sidonista, ja myöhemmin karthagolaiset asuttivat sen, luultavasti 6. vuosisadan lopulla eaa. Wadi Labdahin suulla sijaitseva luonnonsatama helpotti kaupungin kasvua merkittäväksi Välimeren ja Saharan ylittävän kaupan keskukseksi, ja siitä tuli myös hedelmällisen rannikkoalueen maataloustuotannon markkina-alue. Lähellä toisen Punisen sodan päättymistä se siirtyi vuonna 202 eaa. Masinissan Numidian valtakuntaan, josta se irtautui vuonna 111 eaa. ja liittyi Rooman liittolaiseksi. Se säilytti kuitenkin 1. vuosisadalla eaa. useita punilaisia oikeudellisia ja kulttuurisia perinteitään, kuten kunnallisen perustuslain ja punilaisen kielen virallisen käytön. Rooman keisari Trajanus (hallitsi vuosina 98-117 eaa.) nimitti Leptiksen coloniaksi (yhteisö, jolla oli täydet kansalaisoikeudet). Keisari Septimius Severus (193-211 eaa.), joka oli syntynyt Leptiksessä, myönsi Leptikselle jus Italicumin (lakisääteinen vapaus omaisuus- ja maaveroista) ja hänestä tuli kaupungin suuri suojelija. Hänen johdollaan käynnistettiin kunnianhimoinen rakennusohjelma, ja 1. vuosisadalla eaa. keinotekoisesti laajennettua satamaa parannettiin jälleen. Seuraavien vuosisatojen aikana Leptis alkoi kuitenkin taantua rajojen lisääntyvän turvattomuuden – joka huipentui tuhoisaan hyökkäykseen vuonna 363 – ja Rooman valtakunnan kasvavien talousvaikeuksien vuoksi. Arabien vuonna 642 tekemän valloituksen jälkeen Leptiksen asema kaupunkikeskuksena käytännössä lakkasi, ja se rappeutui.

Hiekan alle 1900-luvun alkuun asti hautautuneessa Leptiksessä on yhä jälkiä varhaispunalaisista rakenteista lähellä sen amfiteatterin (56 eaa.) ja vanhan Foorumin (Forum) kaivettuja kuoria, joka oli kaupungin sydän varhaisroomalaisella ajalla. Tästä ytimestä kaupunki levisi länteen rannikkoa pitkin ja sisämaahan etelään. Toisen vuosisadan rakennuksiin kuuluu hyvin säilynyt kylpylä, joka rakennettiin keisari Hadrianuksen (117-138) aikana, ja noin 460 metriä pitkä sirkus (kilparata). Suurimmat säilyneet muistomerkit pystytettiin Severuksen valtakaudella. Kaupungin keskustan ja sataman yhdisti noin 410 metriä pitkä pylväskatu, joka päättyi pyöreään piazzaan, jota hallitsi taidokkaasti muotoiltu nymphaeum (koristeellinen suihkulähde). Leptiksen kaksi pääkatua risteytyivät massiivisen nelisuuntaisen kaaren, tetrapylonin, alla, jonka friisissä oli kuvattu Severuksen ja hänen perheensä mahtipontisuus. Muita tuona aikana rakennettuja rakennuksia olivat muun muassa 12 mailin (19 km) pituinen akvedukti, wadin vasemmalla rannalla sijaitseva hienostunut rakennuskompleksi ja metsästyskylpylä, joka on poikkeuksellisen hyvin säilynyt ja jonka seinillä on värikkäästi maalattuja metsästysnäytelmiä (muun muassa 2. tai 3. vuosisadan maalaus leopardinmetsästyksestä) ja kunniakkaiden metsästäjien yhä luettavissa olevat nimet.

Pylväskadun länsipuolella sijaitseva basilika vihittiin käyttöön vuonna 216 (viisi vuotta Severuksen kuoleman jälkeen). Se oli yksi suurimmista Leptikseen rakennetuista rakennuksista. Se oli 525 jalkaa (160 metriä) pitkä ja 225 jalkaa (69 metriä) leveä, ja se oli kolmikerroksinen pylväskäytävä, jonka molemmissa päissä oli apsis. Apsiksia reunustivat taidokkaasti veistetyt pilasterit, jotka kuvasivat Dionysoksen elämää ja Herkuleksen kahtatoista työtä (molemmat Severuksen perheen suosikkeja). Basilikan vieressä oli uusi foorumi, joka oli koristeltu taidokkaasti tuodulla marmorilla ja graniitilla. Foorumin keskeinen osa oli keisari Severuksen ja keisariperheen kunniaksi rakennettu temppeli.

Hanki Britannica Premium -tilaus ja pääset käsiksi eksklusiiviseen sisältöön. Tilaa nyt

Libyan muinaismuistopalvelu ja italialaiset arkeologiryhmät työskentelivät ahkerasti 1900-luvun alusta lähtien kohteen säilyttämiseksi ja tutkimiseksi. Toisen maailmansodan aikana kuninkaalliset ilmavoimat pyrkivät pystyttämään sinne tutka-aseman, mutta brittiläisten taidehistorioitsijoiden ja arkeologien eversti Mortimer Wheelerin ja majuri John Ward-Perkinsin väliintulo pelasti kohteen. Monet siellä löydetyistä taideteoksista ovat esillä läheisessä Leptis Magna -museossa tai Tripolissa sijaitsevassa Al-Saraya Al-Hamra (linna) -arkeologian ja historian museossa.

20. vuosisadan lopun töihin kuului roomalaisten huviloiden paljastaminen Leptisin laitamilla. 1990-luvulla kaupungin sisällä tehdyissä kaivauksissa paljastui roomalainen talo, jossa oli ehjä vesijärjestelmä, johon kuului kaivo ja maanalaisia säiliöitä.