Leonarda Cianciulli (14. marraskuuta 1893, Montella, Avellinon maakunta – 15. lokakuuta 1970) oli italialainen sarjamurhaaja. Hänet tunnetaan paremmin nimellä ”Correggion saippuanvalmistaja”, joka murhasi kolme naista Correggiossa vuosina 1939-1940 ja muutti heidän ruumiinsa saippuaksi.
Varhaiselämä
Cianciulli syntyi Montellassa. Nuorena tyttönä Leonarda yritti kahdesti itsemurhaa. Vuonna 1914 hän meni naimisiin maistraatin virkailijan Raffaele Pansardin kanssa: hänen vanhempansa eivät hyväksyneet tätä avioliittoa, sillä he suunnittelivat hänen menevän naimisiin toisen miehen kanssa. Leonarda väitti, että hänen äitinsä kirosi heidät tällä kertaa. Pariskunta muutti Larianoon Alta Irpiniaan. Heidän kotinsa tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1930, ja he muuttivat jälleen, tällä kertaa Correggioon, jossa Leonarda avasi pienen liikkeen ja tuli hyvin suosituksi mukavana, lempeänä naisena, huolehtivana äitinä ja mukavana naapurina.
Cianciulli oli avioliittonsa aikana seitsemäntoista kertaa raskaana, mutta menetti kolme lapsista keskenmenoon; kymmenen muuta kuoli nuorena. Näin ollen hän suojeli voimakkaasti neljää eloonjäänyttä lastaan. Hänen pelkojaan ruokki varoitus, jonka hän oli saanut jonkin aikaa aiemmin ennustajalta, joka sanoi, että hän menisi naimisiin ja saisi lapsia, mutta että kaikki lapset kuolisivat. Tiettävästi Cianciulli kävi myös toisen mustalaisen luona, joka harjoitti kämmenestä lukemista ja joka sanoi hänelle: ”Oikeassa kädessäsi näen vankilan, vasemmassa kädessäsi rikosseuraamuslaitoksen”. Cianciulli oli taikauskoinen nainen, ja hän näyttää ottaneen nämä varoitukset hyvin vakavasti.
Murhat
Vuonna 1939 Cianciulli kuuli, että hänen vanhin poikansa Giuseppe oli liittymässä Italian armeijaan valmistautuakseen toiseen maailmansotaan. Giuseppe oli hänen lempilapsensa, ja hän oli päättänyt suojella häntä hinnalla millä hyvänsä. Hän tuli siihen tulokseen, että hänen turvallisuutensa vaati ihmisuhreja. Hän löysi uhrinsa kolmesta keski-ikäisestä naisesta, kaikki naapureita. Joissakin lähteissä kerrotaan, että Cianciulli oli itsekin jonkinlainen ennustaja ja että kaikki nämä naiset kävivät hänen luonaan pyytämässä apua; toisissa lähteissä kerrotaan vain, että he olivat hänen ystäviään, jotka pyysivät neuvoa. Oli syy mikä tahansa, Cianciulli alkoi suunnitella näiden kolmen naisen kuolemaa.
Faustina Setti
Ensimmäinen Cianciullin uhreista, Faustina Setti, oli elinikäinen vanhapiika, joka oli tullut hänen luokseen hakemaan apua aviomiehen löytämiseksi. Cianciulli kertoi hänelle sopivasta puolisosta Polassa, mutta sai hänet vakuuttuneeksi siitä, ettei hän kertonut uutisesta kenellekään. Lisäksi hän suostutteli Settin kirjoittamaan kirjeitä ja postikortteja sukulaisille ja ystäville; näissä kirjeissä, jotka oli tarkoitus postittaa hänen saavuttuaan Polaan, kerrottiin vain, että kaikki oli hyvin.
Lähtöpäivänään Setti tuli vielä viimeisen kerran käymään Cianciullin luona; Cianciulli tarjosi hänelle lasillisen huumaavaa viiniä, sitten tappoi hänet kirveellä ja raahasi ruumiin komeroon. Siellä hän leikkasi sen yhdeksään osaan ja keräsi veren altaaseen. Muistelmissaan (otsikolla An Embittered Soul’s Confessions) Cianciulli kuvasi virallisen lausuntonsa mukaan, mitä seuraavaksi tapahtui:
Heitin palat kattilaan, lisäsin seitsemän kiloa syövyttävää soodaa, jonka olin ostanut saippuan valmistusta varten, ja sekoitin koko seosta, kunnes palat liukenivat sakeaksi, tummaksi mössöksi, jonka kaadoin useisiin ämpäreihin ja tyhjensin läheiseen septitankkiin. Mitä tulee altaassa olevaan vereen, odotin, kunnes se oli hyytynyt, kuivasin sen uunissa, jauhoin sen ja sekoitin sen jauhoihin, sokeriin, suklaaseen, maitoon ja kananmuniin sekä hiukan margariinia vaivaamalla kaikki ainekset yhteen. Tein paljon rapeita teekakkuja ja tarjosin niitä vierailulle tulleille naisille, vaikka myös Giuseppe ja minä söimme niitä.
Joidenkin lähteiden mukaan Cianciulli sai ilmeisesti myös Setin säästöt, 30 000 liiraa, palkkioksi palveluistaan.
Francesca Soavi
Francesca Soavi oli toinen uhri; Cianciulli väitti löytäneensä hänelle työpaikan tyttökoulusta Piacenzassa. Settin tavoin Soavi suostuteltiin kirjoittamaan ystäville lähetettäviä postikortteja, tällä kertaa Correggiosta, joissa hän kertoi suunnitelmistaan. Kuten Setti, myös Soavi kävi tapaamassa Cianciullia ennen tämän lähtöä; hänellekin annettiin huumaavaa viiniä, jonka jälkeen hänet tapettiin kirveellä. Murha tapahtui 5. syyskuuta 1940. Soavin ruumiille annettiin sama kohtelu kuin Setin ruumiille, ja Cianciullin kerrotaan saaneen toiselta uhriltaan 3 000 liiraa.
Virginia Cacioppo
Cianciullin viimeinen uhri oli Virginia Cacioppo, entinen sopraano, jonka kerrotaan laulaneen La Scalassa. Hänelle Cianciulli väitti löytäneensä töitä salaperäisen impresarion sihteerinä Firenzessä; kuten kahden muun naisen kohdalla, häntä oli käsketty olemaan kertomatta kenellekään, minne hän oli menossa. Virginia suostui, ja 30. syyskuuta 1940 hän tuli viimeiselle vierailulle Cianciullin luo. Murhan kaava oli täsmälleen sama kuin kahdella ensimmäisellä; Cianciullin lausunnon mukaan:
Hän päätyi kattilaan, kuten ne kaksi muutakin… hänen lihansa oli rasvaista ja valkoista, kun se oli sulanut, lisäsin siihen pullon kölninvettä, ja kun se oli pitkään kiehunut, sain tehtyä mitä hyväksyttävimmän kermaisen saippuan. Annoin paloja naapureille ja tuttaville. Kakutkin olivat parempia: tuo nainen oli todella suloinen.
Cacioppolta Cianciulli sai tiettävästi 50 000 liiraa ja valikoituja jalokiviä.
Löytö ja oikeudenkäynti
Cacioppon käly alkoi epäillä Ciancioppon yhtäkkistä katoamista, ja hän oli viimeksi nähnyt naisen menevän sisälle Cianciullin taloon. Hän ilmoitti pelostaan Reggio Emilian poliisipäällikölle, joka aloitti tutkinnan ja pidätti pian Cianciullin. Cianciulli tunnusti heti murhat ja antoi yksityiskohtaisen selonteon teoistaan.
Cianciulli joutui Reggio Emilian oikeuteen murhasta vuonna 1946. Hän pysyi katumattomana ja meni jopa niin pitkälle, että korjasi virallista selontekoa todistajainhuoneessa ollessaan:
Viime viikolla Reggio Emilian oikeudenkäynnissään runotar Leonarda tarttui todistajantuolin kaiteeseen oudon hennoilla käsillään ja oikaisi rauhallisesti syyttäjää tietyissä yksityiskohdissa. Hänen syvällä olevat tummat silmänsä loistivat villistä sisäisestä ylpeydestä, kun hän totesi: ”Annoin kuparikauhan, jota käytin rasvan kuorimiseen kattiloista, kotimaalleni, joka tarvitsi niin kipeästi metallia sodan viimeisinä päivinä…..”
Hänet todettiin syyllisiksi rikoksiinsa ja tuomittiin kolmeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen ja kolmeksi vuodeksi rikosseuraamushoitolaan.
Cianciulli kuoli aivoinfarktiin naisten rikosseuraamushoitolassa Pozzuolissa 15. lokakuuta 1970. Useita tapaukseen liittyviä esineitä, muun muassa kattila, jossa uhrit keitettiin, on esillä Kriminologisessa museossa Roomassa.
Correggion saippuanvalmistaja
MURHAAJA: Leonarda Cianciulli
UHRIT: Faustina Setti, Francesca Soavi, Virginia Cacioppo
PAIKKA JA PÄIVÄMÄÄRÄT: Correggio (RE), 1939 – 1940
MATERIAALISET TODISTUKSET: vasara, rautasaha, keittiöveitsi, kirveet, kirves, ritilä
TODISTUKSET: Reggio Emilia, syyttäjänvirasto, 1949
Montella di Avellinossa vuonna 1893 syntynyt Leonarda Cianciulli, jota leimasi onneton lapsuus, meni vuonna 1914 naimisiin maistraatin virkailijan Raffaele Pansardin kanssa ja muutti asumaan Alta Irpinian Larianoon. Vuonna 1930 maanjäristys tuhosi heidän kotinsa, ja pariskunta muutti Correggioon, Reggio Emilian maakuntaan. Leonardalla oli seitsemäntoista raskautta: kolme oli keskenmenoja, ja kymmenen lasta kuoli nuorena. Neljä eloonjäänyttä lasta oli suojeltava hinnalla millä hyvänsä, sillä Leonarda ei ollut unohtanut mustalaisennustajan sanoja, joka monta vuotta aiemmin oli ennustanut hänelle kauhean kohtalon: ”Menet naimisiin ja saat lapsia, mutta kaikki lapsesi kuolevat.” Myöhemmin toinen mustalainen oli lukenut hänen kämmenestään ja kertonut hänelle: ”Oikeassa kädessäsi näen vankilan, vasemmassa kädessäsi rikosseuraamuslaitoksen.” Kun hän vuonna 1939 kuuli, että hänen vanhimman ja lempipoikansa Giuseppen oli määrä liittyä armeijaan, kun Italian liittyminen sotaan oli yhä lähempänä, Leonarda päätti, mitä hänen oli tehtävä: hänen oli tehtävä ihmisuhreja pelastaakseen poikansa hengen. Hänellä oli kolme ystävää, yksinäisiä keski-ikäisiä naisia, jotka olisivat antaneet mitä tahansa paetakseen Correggion rutiinia ja yksinäisyyttä. Kaikki kolme pyysivät Leonardalta apua, ja hän päätti, että oli tullut aika toimia.
Ensimmäisenä hänen ansaansa lankesi Faustina Setti, vanhin, jota Leonarda houkutteli lupaamalla, että hän oli löytänyt hänelle aviomiehen Polasta. Leonarda suostutteli naisen olemaan kertomatta uutista kenellekään. Lähtöpäivänään Faustina kävi hyvästelemässä ystävänsä, joka suostutteli hänet kirjoittamaan ystävilleen ja sukulaisilleen muutamia kirjeitä ja postikortteja, jotka hänen oli määrä lähettää heti Polaan saavuttuaan ja kertoa heille, että kaikki oli hyvin. Faustina Setti ei kuitenkaan koskaan päässyt Polaan: Leonarda Cianciulli surmasi hänet kirveellä, raahasi ruumiin komeroon, leikkasi sen yhdeksään osaan ja keräsi veren altaaseen. Sitten, kuten hän kirjoitti lausunnossaan: ”Heitin palat kattilaan, lisäsin seitsemän kiloa syövyttävää soodaa, jonka olin ostanut saippuan valmistusta varten, ja sekoitin koko seosta, kunnes palat liukenivat sakeaksi, tummaksi mössöksi, jonka kaadoin useisiin ämpäreihin ja tyhjensin läheiseen septitankkiin. Mitä tulee altaassa olevaan vereen, odotin, kunnes se oli hyytynyt, kuivasin sen uunissa, jauhoin sen ja sekoitin sen jauhoihin, sokeriin, suklaaseen, maitoon ja kananmuniin sekä hiukan margariinia vaivaamalla kaikki ainekset yhteen. Tein paljon rapeita teeleipiä ja tarjosin niitä vierailulla olleille naisille, mutta myös Giuseppe ja minä söimme niitä.”
Toinen uhri oli Francesca Soavi. Leonarda oli luvannut hänelle työpaikan Piacenzan tyttökoulusta. Syyskuun 5. päivän aamuna 1940 hän meni hyvästelemään ystävänsä ennen lähtöä.
Käsikirjoitus oli sama: Leonarda suostutteli naisen kirjoittamaan kaksi postikorttia ja kehotti häntä lähettämään ne Correggiosta ilmoittaakseen tuttavilleen lähdöstään, mutta kertomatta kuitenkaan, minne hän oli menossa. Sen jälkeen Leonarda hyökkäsi naisen kimppuun ja teki toisen ”uhrin”. Kolmas ja viimeinen uhri oli Virginia Cacioppo, entinen oopperalaulaja, joka oli tuolloin 53-vuotias ja joutui elämään menneisyyden muistojensa kanssa köyhyydessä. Leonarda tarjosi hänelle työtä Firenzessä salaperäisen teatteri-impresarion sihteerinä ja pyysi häntä olemaan kertomatta kenellekään. Virginia innostui ehdotuksesta ja säilytti salaisuuden. Syyskuun 30. päivänä 1940 hän meni Leonardan taloon, jossa: ”Hän päätyi kattilaan, kuten kaksi muutakin (…); hänen lihansa oli rasvaista ja valkoista, ja kun se oli sulanut, lisäsin siihen pullon kölninvesiöljyä, ja kun se oli kiehunut pitkään, sain tehtyä mitä hyväksyttävintä kermaista saippuaa. Annoin paloja naapureille ja tuttaville. Kakutkin olivat parempia: tuo nainen oli todella suloinen.”
Virginian käly, jonka epäluuloja hänen äkillinen katoamisensa herätti ja joka oli viimeksi nähnyt hänen menevän Leonarda Cianciullin taloon, ilmoitti tosiasiat Reggio Emilian poliisipäällikölle, joka murhaajan jättämiä lukuisia johtolankoja seuraamalla paljasti ”saippuanvalmistajan”. Kuulusteluissa Leonarda Cianciulli tunnusti välittömästi kolme murhaa.
Tuomioistuin totesi hänet syylliseksi hirvittäviin rikoksiin ja tuomitsi hänet kolmeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen ja kolmeksi vuodeksi kriminaalihuoltolaitokseen. Hän kuoli Pozzuolin naisten rikosseuraamuslaitoksessa 15. lokakuuta 1970 aivoinfarktin iskemänä.
MuseoCriminologico.it
Leonarda Cianciulli
Tunnetaan myös nimellä ”Correggion saippuantekijä”
Italia — 1893 – 15. lokakuuta 1970
Leonarda avioitui Raffaele Pansardin kanssa vuonna 1914. Hänellä oli 17 raskautta; 3 sai keskenmenon, 10 lapsista kuoli nuorena ja loput 4 hänen oli pakko suojella, koska hän oli saanut ennustuksen mustalaiselta, joka varoitti häntä, että kaikki hänen lapsensa kuolisivat.
Vuonna 1939 hänen vanhin poikansa Giuseppe liittyi armeijaan. Pitääkseen hänet hengissä Leonarda alkoi tehdä sitä, mitä piti parhaana: tehdä ihmisuhreja.
Naisella oli kolme naisystävää, jotka olivat kaikki yksinäisiä ja jotka olivat jossain vaiheessa pyytäneet häntä auttamaan heitä. He halusivat paeta Correggion tarjoamaa raadollista elämää.
Vanhin nainen oli Faustina Setti. Hänelle oli luvattu aviomies Polassa ja käsketty pitää se salassa. Leonarda käski hänen kirjoittaa postikortteja ja kirjeitä ennen lähtöä, joissa hän kertoi ystävilleen ja perheelleen, että kaikki oli hyvin. Häntä ohjeistettiin postittamaan ne saapuessaan Polaan. Ja sitten, ennen kuin hän ehti edes lähteä, Leonarda tappoi hänet kirveellä, leikkasi hänen ruumiinsa yhdeksään osaan ja keräsi hänen verensä altaaseen.
Hänen ruumiinsa liuotettiin syövyttävään natriumhydroksidiin ja heitettiin septitankkiin. Hänen verestään valmistettiin teekakkuja, joita Leonarda tarjoili vierailijoille sekä syötti Giuseppelle.
Francesca Soaville luvattiin työpaikka Piacenzan tyttökoulusta samaan tapaan kuin Faustinille oli luvattu. Hänen piti pitää asia salassa, kirjoittaa postikortit ja postittaa ne saapuessaan. Syyskuun 5. päivänä 1939 hän lähti hyvästelemään ystävänsä ja pelastajansa. Leonarda tappoi hänet ja uhrasi hänet.
Virginia Cacioppo oli aiemmin ollut oopperalaulaja. Hän oli 53-vuotiaana joutunut elämään köyhtynyttä elämää Correggiossa. Leonarda lupasi hänelle työpaikan Firenzestä, ja nainen suostui, sillä ehdolla, ettei hän saisi kertoa kenellekään. Syyskuun 30. päivänä 1939 hänkin päätyi uhriksi.
Leonarda muutti ruumiinsa saippuaksi, jota hän lahjoitti naapureille ja tuttaville. Hän myös sanoi vangitsemisensa jälkeen, että hänen ystävänsä oli ollut paljon makeampi kakkuissa kuin muut.
Virginialla oli käly, joka alkoi epäillä hänen katoamistaan. Hänen oli viimeksi nähty menevän Leonardan taloon. Käly meni tämän tiedon kanssa poliisin puheille.
Murhaaja myönsi heti kuulusteluissa murhat. Hänet tuomittiin 30 vuodeksi vankeuteen ja 3 vuodeksi kriminaalihuoltolaitokseen. Hän kuoli Puzzuolissa, naisten mielisairaalassa, vuonna 1970 aivoinfarktin lamaannuttamana.
KeeleySaintJames.blogspot.com