Nykyään lähes jokainen elokuva, tv-sarja ja muu taideteos joutuu Twitterin herkän mikroskoopin alle. Juutalaisten kuvaukset nykykulttuurissa ovat erityisen kiinnostavia, kun otetaan huomioon koko maassa nouseva antisemitismin aalto.

Tietyllä tavalla voi siis olla yllättävää, että ”Hiontajalokivet”, Adam Sandlerin tähdittämä kriitikoiden ylistämä timanttikorttelin trilleri, joka kuvaa sarjaa ikivanhoja negatiivisia trooppeja juutalaisista, ei ole joutunut kiistanalaisen julkisen tarkkailun kohteeksi.

Juutalaisten elokuvantekijöiden Josh ja Benny Safdien ohjaamassa elokuvassa Sandler näyttelee Howard Ratneria, newyorkilaista jalokivikauppaajaa, joka jonglööraa yli kaksituntisen tuotannon aikana loputtomalta vaikuttavan sarjan vetoja, huijauksia, valheellisia lupauksia ja huijauksia.

Howard on likainen, rasvainen, ahne, epärehellinen bisnesmies, joka pitää hiuksiaan takaperin hiustensa taaksepäin puettuna ja jolla on päällään paljon prameilevia koruja ja vaatteita. Hänellä on pakkomielle rahan tekemiseen – ehkä kliinisessä mielessä – ja hänen jopa näytetään käyttäneen hyväkseen afrikkalaisten ihmisten (tarkalleen ottaen etiopialaisten juutalaisten) työtä.

Sandlerin Howard, jota eräs toinen hahmo kutsuu ”hulluksi juutalaiseksi”, on melkeinpä parodia antisemitistisestä karikatyyristä, joka maalaa juutalaiset halpamaisiksi ja voittoa tavoitteleviksi.

Ei ole kyse mistään taide-elokuvasta, joka on siirretty muutamaan pieneen valkokankaaseen – ”Leikkaamattomat jalokivet” on tuottanut yli 40 miljoonaa dollaria lipputuloissa ja kerännyt vakavasti otettavaa Oscar-kohua ennen tätä viikkoa, jolloin se yllätti kriitikot jäämällä ehdokaslistan ulkopuolelle.

Miksi juutalaisilta järjestöiltä tai sosiaalisessa mediassa ei siis ole kuulunut vihaista reaktiota? Ja miksi juutalaiset kuuluvat elokuvan suurimpiin faneihin?

Mahdollisia syitä on muutamia, kuten se, että Sandler, käsikirjoittajat ja ohjaajat ovat kaikki juutalaisia. New Yorkista kotoisin olevat Safdyt kertoivat New York Times Magazinen haastattelussa viime vuoden lopulla, että Sandlerin komediat merkitsivät heille paljon heidän ollessaan nuoria.

Mutta juutalaisuus ei ole täysin suojannut elokuvia tällaiselta kritiikiltä. Esimerkiksi ”Boratin” ilmestyessä Anti-Defamation League otti Sacha Baron Cohenin vastuuseen siitä, että hän oli hyvistä aikomuksistaan huolimatta edistänyt juutalaisvastaisia stereotypioita laajalti katsotussa blockbusterissa.

Sandler on vuosien varrella kerännyt paljon hyväntahtoisuutta juutalaisen yleisön keskuudessa ikonisella ”Hanukka-laulullaan” ja roolillaan israelilaisena kampaajana vuonna 2008 ilmestyneessä liberaalisionistisessa klassikossa ”You Don’t Mess With the Zohan.”

Hän on ollut myös suorasukainen juutalaisuutensa kanssa ammatissa, jossa juutalaisilla esiintyjillä on ollut tapana vaihtaa nimensä. Jopa vaatimattomissa komedioissaan Sandler on näytellyt hahmoja, joiden nimet ovat Sonny Koufax, tohtori Danny Maccabee, Sandy Wexler, Chuck Levine ja Dave Buznik.

Timesin haastattelussa Sandler vei toimittajan Hillcrest Country Clubille, joka on pitkäaikainen tukikohta ”juutalaisille suurmiehille”, kuten hän sanoi.

”Leikkaamattomia jalokiviä” -elokuvassa ei koskaan kaihdeta juutalaisuutta. Siellä on pääsiäisseder-kohtaus heprealaisine rukouksineen. Juutalainen näyttelijä Idina Menzel näyttelee Howardin vaimoa ja Judd Hirsch hänen appiukkoaan. Josh Ostrovsky, kiistelty Instagram-vaikuttaja, joka tunnetaan nimellä The Fat Jew, on pienessä roolissa johtuen hänen pitkästä ystävyydestään Safdien kanssa.

Slate-haastattelussa Safdiet sanoivat, että ”elokuvan huumori on nimenomaan juutalaista.”

”Varhaiset inspiraatiot olivat näitä titaanisia 1900-luvun juutalaisia, näitä ylisuorittajia, ylikompensoijia, tyyppejä, joilla oli mielenkiintoisia näkökulmia, jotka perustuivat siihen ja jotka yrittivät raivata tiensä yhteiskunnan jäseniksi: Rodney Dangerfieldit, Lenny Brucenit, Don Ricklesit, Al Goldsteinit”

”-Josh Safdie sanoi.

Mutta tärkein syy siihen, että ”Uncut Gems” on välttänyt kiistat, on todennäköisesti se, miten se lähestyy ja kuvaa juutalaista päähenkilöään ja Diamond Districtin laajempaa juutalaista maailmaa aidon autenttisesti.

”Kulttuuri ei ole kuin askenasijuutalainen lakimies Westchesteristä”, kertoi Timanttipiirin entinen työntekijä Jon Hammer juutalaiselle uutistoimistolle Jewish Telegraphic Agencylle. ”Hahmo kuvattiin hyvin tarkasti maneereissa, vaatteissa, koruissa ja jopa rakkaudessa NBA:han (monet kaverit, joiden kanssa työskentelin, rakastivat NBA:ta).”

Safdiet polveutuvat isänsä puolelta syyrialaisista sefardijuutalaisista, erityisestä juutalaisesta väestöryhmästä, joka on hyvin edustettuna newyorkilaisessa korumaailmassa sekä elokuvassa että tosielämässä. He perustivat Howardin hahmon sekä omaan isäänsä että muihin timanttialueella, jossa hän työskenteli, työskenteleviin henkilöihin – lisäksi he tekivät paljon lisätutkimuksia. The Timesin profiilissa heidän käsikirjoituksen valmistelutyötään kutsuttiin ”pseudojournalismiksi.”

Sandler uppoutui myös itse Diamond Districtiin, tapasi oikeita jalokivikauppiaita ja seurasi heitä hahmonsa luomiseksi. Lopputuote on tutkimus todellisesta ihmistyypistä todellisesta paikasta, jota ei luotu ruokkimaan antisemitistisiä stereotypioita.

Slaten haastattelussa Safdiet sanoivat olevansa tietoisia juutalaisstereotypioiden esittämisestä – ja laittoivat ne julki syystä.

”Uskon, että se, mitä Howardissa näkee, on pitkä rajaus stereotypioista, jotka pakotettiin meille keskiajalla, kun kirkko luotiin, kun juutalaisia ei laskettu mukaan väestöön, ja heidän ainoa tapansa päästä sisään, heidän ainoa tapansa saada asema yksilönä, henkilönä, jota pidettiin ihmisenä, oli aineellisen kulutuksen kautta”, Josh Safdie sanoi.

”s assimilaatio on kertynyt, perusta, pyrkimyksen DNA on muuttunut tavallaan pilapiirrokseksi oudolla tavalla. Se, mitä näet elokuvassa, on vertauskuva. Mitkä ovat ylikompensoinnin haittavaikutukset?”